Mikä meille ihmisille on tarpeeksi? Nykypäivän vaatimukset ja odotukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ja aina vain nuoremmilta vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän. Ajatellaan, että suorittamalla olisit jotenkin parempi. Näinhän se ei kuitenkaan ole.
Koen että nykyaikana ympäristö pakottaa monia suorittamaan ja tekemään joka asiassa vielä pikkaisen enemmän. Menestymisestä on tullut tärkeämpää kuin ennen, tai ainakin siltä se tuntuu. Yhteiskunta luo sellaista painetta joka tekee välillä vaativaksi hyväksyä se että olisit tyytyväinen vain siihen mitä sinulla on. Koska aina on mahdollisuus vielä vähän enempään..
Mikä on sitten tarpeeksi? Se että sulla on satoja ystäviä? Olisiko kuitenkin kivempi vaikka pari hyvää ystävää, kuin satoja? Parilla hyvällä on kuitenkin todennäköisempää, että et tule puukotetuksi selkään. Koska todennäköistä on että sadan joukossa on jo monenlaista mielipidettä.. Entä raha? Tähän luulen että melkein jokainen vastaa, että ei sitä voi olla koskaan liikaa ja niin vastaisin minäkin. Eli vaikka meillä olisi miljoonia euroja, sitä ei olisi silti tarpeeksi.. Taas etsittäisiin vaan uusi lisätyö, että rahaa olisi tarpeeksi. Liikutko tarpeeksi? Onko tarpeeksi, että käyt seitsemänä päivänä salilla vetämässä maksimit? Vai riittäisikö vähempi määrä ja mielellään jotain sellaista mistä nautit? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Muistatko sellaisen ajan, kun sait luvan perästä kellahtaa soffalle nauttimaan ja katsomaan elokuvaa tai hyvää sarjaa? Tai soitit ystävälle viestin sijasta? Et tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että joku asia oli tekemättä? Toivottavasti muistat. Minä nimittäin muistan, koska pidän edelleen kiinni näistä jutuista. Viimeksi vapaapäivänä mun teki ihan hirveästi mieli katsoa elokuva ja niinpä otin ajan keskellä päivää ja katsoin elokuvan. Oli hyvä elokuva ja pysyin jopa hereillä.
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi jäädä laakereille makoilemaan. Minäkin haluan menestyä ja pärjätä. Ja liikkuminenkin on tärkeää, mutta täytyy muistaa myös, että kaiken voi saavuttaa ilman jatkuvaa suorittamista.
Vai voiko, mitä mieltä olet?
//Maija
Suomessa on kyllä todella suorituskeskeinen kulttuuri, mutta silti samaan aikaan ei saisi olla ylpeä saavutuksistaan ainakaan avoimesti. Monesti suorittaminen alkaa opintojen aikana ja varsinkin, jos on pakko tehdä töitä opintojen rinnalla pärjätäkseen taloudellisesti, kuten monesti on. Viime vuosina olen itse alkanut ymmärtää, että ei ole mikään pakko tehdä täyttä viikkoa ylitöineen, koska vähemmälläkin pärjää. Toisaalta tuntuu, että nykyaikaisemmissa yrityksissä on joustoa puoleen ja toiseen, joka antaa mahdollisuuden esim. pitää keskellä viikkoa vapaapäivän tai reissata, kun samalla tekee töitä etänä. ? Siitä olen todella iloinen, sillä se mahdollistaa vapaapäivän tai vapaapäiviä siihen kohtaan, kun sille on eniten tarvetta! ? Elämästä pitää myös nauttia ja elämykset, hyvää mieltä tuovat asiat ja tekemiset ovat tärkeämpiä kuin suurempi palkka.
Kiitos kommentistasi ja hyvästä analyysistä. Tuo on todellakin totta, että suorittaa pitäisi, mutta ylpeä niistä ei saisi olla. Jos kuitenkin erehtyy ylpeilemään, se herättää varmasti tunteita muissa. Ja juurikin, että kaikki tehdyt ylityöt vie aikaa siltä muulta, mistä voisi sitten nauttia. Ja tuo, että saa tehdä töitä etänä mikä mahdollistaa jouston matkojen ja vapaapäivien suhteen on aivan mahtavaa. Toivon, että itselläni olisi joskus vastaava tilanne, nykyisessä työssä se ei ole mahdollista. Matkustelu on toki onnistunut, mutta aina on kuitenkin lomat pitänyt kerätä, joskus myös ottaa palkatonta jos lomat eivät ole riittäneet. Elämä on juurikin nauttimista ja itse pyrin siihen NYT ajatusmaailmaan, eikä siihen SITTEN KUN ajatusmaailmaan. Elämä on lyhyt, nautitaan siitä ja tehdään juttuja jotka tekevät meidät iloiseksi. Materiaa me emme täältä mukaan saa, mutta muistot säilyvät loppuun asti. Ihanaa kesän jatkoa ja lämmintä juhannusta!