How things are going?

Olin jo koulussa kova kirjoittamaan ja muistankin kuinka kerran yhteen aineeseen kirjoitin loppuun, että olisin kirjoittanut enemmänkin mutta paperi loppui kesken. Opettajalla on varmasti ollut mielenkiintoista lukea tarinoitani, mielikuvitus laukkasi jo silloin.

Innostus kirjoittamiseen oli tietenkin yksi syy siihen, miksi nämä sivutkin perustin. Suurin syy kuitenkin blogin kirjoittamiseen oli alunperin se, että saisin jakaa teille kaikille omat matkakokemukseni. Samalla tämä toimisi omana pikku päiväkirjana, jonka avulla voisin aina palata itsekin takaisin omiin seikkailuihini.

Seikkailulla tänä talvena omassa metsässä, risusavotassa.

Kuinka sitten kävikään? Olin juuri pääsemässä vauhtiin ja sitten tuli mikä nyt tuli, sitä ei jaksa enää edes ääneen sanoa…. Kertomukset loppuivat siihen. Ainakin matkojen osalta. Käykö niin, että matkakertomuksien sijaan, tästä tuleekin raksablogi kaikkine kommelluksineen? Toki tottakai oli ajatuskin kirjoittaa siitä kuinka kaksi ihmistä kenellä ei ole mitään hajua rakentamisesta, aikoo rakentaa/rakennuttaa itselleen kodin. Pääajatus aikoinaan oli kuitenkin kirjoittaa täällä pääosin maailmanmatkailusta, kauneusjutuista ja muodista koska ai että ne on lähellä myös mun sydäntä. Kaiken kaikkiaan aika laajaksihan tämä aihealue on mennyt, mutta toisaalta elämässä on muutakin kun matkailu. Miksi ei siis kirjoittaa myös elämästä yleensä.

Harmittaa. Minun olisi pitänyt luoda tämä blogi jo aiemmin. Minä olen nähnyt valtavasti maailmaa ja olisi kiva ollut kaikesta kertoa. Vanhoista matkoista on kuitenkin vaikea lähteä kertomaan jos niistä ei ole mitään dokumenttia tallessa. Faktat voivat olla pitkän ajan jälkeen hataria. Parhaimmat kertomukset tulevat, kun kerrot ne suoraan päivän jälkeen paperille. Silloin tarinat ovat parhaimmillaan.

Minun on ikävä maailmalle. Haluaisin jo kovasti uusia kokemuksia eri kulttuureista ja paikoista. Ja kertoa niistä täällä, kuinka paljon maailmalla onkaan annettavaa ja kuinka paljon se avartaa omaa maailmankuvaa. Kuinka se muuttaa suhtautumista elämään. Kuinka välillä on maailmalla tunteet pinnassa kun näet jotain epäoikeudenmukaista, tai näet ihmisiä kenellä ei ole mitään ja he ovat silti onnellisempia kuin moni muu tapaamani ihminen.

Olen myös valmis jo kohtaamaan sen, kuinka tämä pandemia on muuttanut maailmaa ja minkälaista matkustaminen on jatkossa. Varmasti joksikin aikaa se tulee muuttumaan jollain tavalla, ellei pysyvästi?

Siihen asti kunnes maailma taas aukeaa, suunnittelen täydellä höyryllä meidän tulevaa kotia. Ai että siitä tulee hieno, sitten joskus. Arki täyttyy töiden lisäksi myös liikunnalla, johon yritän etsiä vaihtelua ettei menisi saman toistamiseksi. Minussa asuu myös pieni hortonimi-Hemuli ja olenkin ehtinyt tappaa jo yhden hortensian. Vaikka sitä kuinka rakastin, ei se kestänyt pikku pakkasta.

Orvokit jaksaa kukkia kylmästä huolimatta.

Kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ensi viikolta odotan lämpöä!

Rakkautta ihmiset ❤️

//Maija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *