Tämä ikuinen kysymys. Jotkut ovat sitä mieltä että ei ja jotkut sitä mieltä että ehdottomasti! Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. Olen todellakin sitä mieltä, että kaikella tapahtuneella elämässä on tarkoitus. Joskus voi olla että se tarkoitus ei välttämättä aukea koskaan, mutta kuitenkin silläkin asialla joku tarkoituksensa on. Joskus voi myös olla niin, että tarkoitus jollekin asialle selviää sitten myöhemmin. Ja juuri tämä on pitänyt paikkansa omalla kohdallani monta kertaa, että asioiden tarkoitus on selvinnyt vasta paljon myöhemmin ja on tajunnut, että näin sen kuuluikin mennä.
Miksi sitten uskon niin? Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, ikäviäkin juttuja. Koen, että kaikki nämä tapahtumat ovat muokanneet minusta sen mitä olen. Niillä tapahtumilla on tarkoituksensa ja ne ovat tehneet minusta sen mitä tänä päivänä olen.
Kävin keskustelua ystäväni kanssa, mietittiin että jos saisimme palata ajassa taaksepäin niin tekisimme monia asioita toisin. Kuitenkin tulimme siihen ajatukseen, että tekisimmekö kuitenkaan? Kaikki mennyt on tuonut meidät tähän ja meistä on tullut lempeitä kovapäitä.
On paljon asioita mihin emme pysty millään itse vaikuttamaan ja tällöin tämä tarkoitus korostuu entisestään. Se on myös hyvä hyväksyä, että läheskään aina tarkoitukset eivät ole hyviä. Niidenkin juttujen kanssa oppii elämään ajan kanssa. Tulee iloja, suruja, onnistumisia, pettymyksiä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, kaikki nämä tapahtuu tarkoituksella ja tuo jotain meidän elämään, halusimme tai emme.
Ymmärrän myös he, jotka kuuluvat siihen toiseen kategoriaan ja uskovat että joillakin asioilla ei vain ole tarkoitusta. Onneksi meillä on jokaisessa asiassa aina vara valita, niinkuin tässäkin.
Kumpaan kategoriaan itse kuulut ja miksi?
//Maija
