On huhtikuu jo hyvässä vauhdissa. Heräät aamulla ja ensimmäinen mitä näet kun katsot ulos on sade. Ei kuitenkaan mikään keväinen vesisade vaan ihan täyttä tavaraa, lunta. En ole valittanut kertaakaan talvesta, enkä aio valittaa nytkään. Ihmettelen kuitenkin sitä, että kahden kuukauden kuluttua on juhannus ja silloin alkaa päivä taas lyhentyä ja me vain uimme lumessa? Ehkä hiukan mietityttää tuleeko kesä ollenkaan? Tulee varmasti, ainahan se tulee. Talvikin tulee aina jossain vaiheessa vaikka kuinka pitkälle syksyyn on lämmintä ja loskaa. Nyt voi olla vain että kesä jää aika lyhyeksi, kun kevätkin on näin myöhässä.
Aprillipäivänä mietin, että yleensä silloin on vesi notkunut räystäistä. Nyt kuitenkin oli kymmenen astetta pakkasta ja viima. Mitä olisikaan päivät ilman pikku viimaa.. Varmasti ihan mukavia? Ei oikein muista miltä tuntuu päivät kun ei tuule.
Maailma on vähän sekaisin. Ukrainassa soditaan, jossain hukutaan tulviin, jotkut kuolee nälkään, jotkut hukkuu lumeen, kun taas jossain kärsitään kuivuudesta ja kuumuudesta. Itse yritän keskittyä omaan tekemiseen. Välttelen uutisia, siellä vain pelotellaan ihmisiä. Milloin ollaan kuolemassa mihinkäkin. Missä hyvät, positiiviset ja toivoa antavat uutiset? Eipä ole paljon näkynyt. Loppuviimein kuitenkin on paljon asioita mitkä eivät ole meidän käsissämme ja mihin me emme pysty vaikuttamaan millään lailla, ei edes loputtomaan talveen ja lumentuloon.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
//Maija
