Mitä eniten kaipaan maailmalta?

  1. Lämpöä. Siis sitä kaukomaiden lämpöä, jolloin on yölläkin lämmin. On ihanaa että ne vaatteet millä aamulla lähdet liikenteeseen, tarkenet tulla vielä samoilla vaatteilla myöhään illalla hotellille. Tämä ei vaan onnistu, ei sitten millään kotimaassa.
  2. Aamupala! Valitsemme aina majoituksen aamupalalla, jos se vain on mahdollista. Mikään ei ole parempaa kun mennä valmiiseen pöytään ja näistä valmispöydistä se aamupala on vaan paras.
  3. Lenkkimaisemat! On ihan erilaista lenkkeillä palmujen alla, upeilla rannoilla tai aivan uusissa kaupunkimaisemissa, kuin niissä omissa samoissa ympyröissä päivästä toiseen. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.
  4. Uinti. On ihana uida pitkäkin pätkä, kun lämpöä riittää ennen uintia, uidessa ja uinnin jälkeen.
  5. Kulttuurit. Uudet kulttuurit jaksaa aina hämmentää kerta toisensa jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.
  6. Apteekit! Tämä on jo vähän vitsikin, mutta tykkään aivan älyttömästi kierrellä ulkomailla apteekeissa.
  7. Huolettomuus. Se nyt ei toki hirveästi poikkea mun arkimeiningistä. Tarkoitan tällä ehkä enemmän sitä, että kuinka huoletonta on hypätä skootterin, auton tai pyörän kyytiin ja katsella mitä kaikkea kaunista tulee vastaan.
  8. Seikkailu. Joka paikasta pitää saada mahdollisimman paljon irti. Seikkailuksihan päivät silloin menee.
  9. Shoppailu. Puolet vaatekaappini sisällöstä on ulkomailta. Ulkomailta löytyy kaikkea uniikkia ja sen takia olen aina valmis pari päivää siihen uhraamaan.
  10. Ihmiskohtaamisia. Maailmalla sattuu ja tapahtuu ja ihmiskohtaamiset on aina ikimuistoisia. Kun kommunikointia käydään ja yhteinen kieli ei välttämättä ole aivan sama, niin kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa sattuu matkan varrella.
  11. Auringonnousu ja auringonlasku. Vaikka niitä on monia nähnyt, silti ne ovat aina uudestaan ja uudestaan mykistävän kauniita ja ainutlaatuisia.
  12. Hyvinvointia. Ulkoimailla tulee voitua aina hyvin. Energiaa on enemmän liikkumiseen ja touhuamiseen. Lomalla en myöskään laske joka penniä, niin tulee enemmän käytettyä kauneushoitoja ja hierontoja ym. Kohteesta riippuen tietysti.
  13. Kotiinpaluu. Rakastan maailmaa ja kaikkea ihanaa mitä siellä on. Koti on kuitenkin koti ja matkustaessa oppii arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Siksi kotiinpaluun tunnetta on myös ikävä, koska aina täytyy käydä kaukana että näkee lähelle.

Tässä vain muutama asia, mitkä jo vähäsen koputtelee takaraivossa.

Ikävä on jo seikkailuja.

Kuulostaako tutulta? Jos tykkäät reissata, mitä sinulla on ikävä maailmalta?

//Maija

Miami

Texasin maisemista lennettiin suoraan Miamin upeille rannoille. Lento näiden välillä kestää 2,5 tuntia. Olihan se vähän niinkuin olisi maata vaihtanut. Lämpöero oli ainakin huomattava, Miamissa alkoi jo tarkenemaan.

Lämpöinen South Beach Miamissa.

Kentällä meitä oli vastassa EKI travelsin oma Eki. Jos kaipaatte opasta Miamiin, suosittelen Eki travelsia täydestä sydämestäni. http://www.ekitravels.com Eki oli opas vailla vertaa; miellyttävä, helposti lähestyttävä, huumorintajuinen ja kaikki huomioon ottava. Ja tietenkin näytti meille kaikki kivat paikat Miamissa.

Majoituimme Miamissa South Beachillä, RIU hotellissa. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja jostain syystä yllätyin siitä, että hiekka oli oikeasti aivan vitivalkoinen ja ranta oli todella siisti. Tästä RIU hotellista täytyy erikseen mainita se, että ruoka täällä oli aivan älyttömän hyvä ja buffet illalla ja aamulla todella kattava.

Miamissa riittää ihmeteltävää ja uskonkin, että tämä on myös yksi sellaisista paikoista mistä löytyy joka kerta jotain uutta. Meidän ensimmäinen päivä kului täällä Miamia kierrellen. Käytiin Ocean Drivellä, Lincoln roadilla ja ihmeteltiin kovasti Art Decoa. Veneellä kiersimme Star Islandin, Hisbicus Islandin ja Palm Islandin. Täältä löytyi talot niin Julio Iglesiakselta kun P.Diddyltäkin. Aikamoisia kartanoitahan nämä olivat.

Maisemien ihailua.

Seuraava retkipäivä suuntautui kohti Clewistonia. Siellä tutustuimme sokerintuotantoon ja ihmettelimme kuinka valtavan kokoisia sokeriruokokasvit olivat. Täällä myös konkretisoitui se, kuinka lähellä alligaattorit saattavat olla. Aivan tienreunassa se päivysti. Hui. Tällä samaisella reissulla kävimme myös sitrushedelmätehtaassa ja enpä ole eläissäni nähnyt niin paljon appelsiineja.

Suurtakin suuremmat sokeriruokokasvit.

Seuraava yö vietettiinkin Arcadiassa. Aamun valjetessa Arcadiassa, revin Jonin väkisin ylös koska halusin lähteä juoksulenkille. Vielä tänä päivänäkin välillä aamuisin kun lähden lenkille, muistuu mieleen tämä aamu. Se muistuu mieleen jostain tietystä tuoksusta, auringosta, hiljaisuudesta tms. Sillä tämä aamu Arcadiassa oli täydellisen auringonnousun aamu, ilmassa oli pieni sumu ja vallitsi aivan täysi hiljaisuus. Linnunlaulua lukuunottamatta.

Ikimuistoinen Arcadian aamulenkki.

Tämä päivä meillä kului Lipizzanhevosten kanssa. Paikka jossa vierailimme oli; Hermann`s Royal Lipizzan Stallions. Ja siellä oli siis vain upeita valkoisia Lipizzanhevosia. Amerikkalaisethan ovat todella isänmaallisia ja niin täälläkin ennen esitystä noustiin laulamaan kansallislaulu. He myös rukoilivat ennen esityksen alkua, sama juttu oli myös Texasissa ennen hevoskisojen alkua.

Nämä upeat ilmestykset ❤️
Taitavia kavereita.

Mayakka City oli meidän seuraava kohde. Täällä tutustuimme maitotilaan, mutta itseäni kiinostavampaa tässä kohteessa oli aidot Amissit. Niitä oli paljon ja oli mielenkiintoista nähdä heidät, koska heitäkin on nähnyt vain televisiossa. He eivät antaneet kuvata, joten ikuistettua en heitä saanut.

Mayakka citystä palasimme takaisin Arcadiaan katsomaan RODEOTA. Ainakun tätä on elokuvista katsonut on tullut mietittyä, että onko se meno noin villiä. Ja sehän oli juuri niin villiä. Ja se ihmisten meteli. Onneksi minä tapaan kantaa aina korvatulppia mukana niin sai edes Julia korviin helpotusta. Tunnelma oli kyllä upea ja yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä. Välillä se oli kyllä vähän rajua, mutta kokemuksena kuitenkin ainutlaatuinen ja hieno. Oli upeaa seurata ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä. Rodeosta selvittyämme alkoi pitkä matka takaisin Miamiin.

Onneksi oli korvatulpat.
Pysyisitkö kyydissä?

Miamissa kävimme tutustumassa mieheen nimeltä Robert. Saimme kuulla hänen tarinansa siitä kuinka hänestä oli tullut yrittäjä. Hän oli aloittanut kaiken myymällä tienvarressa kurkkuja, jotka oli meinattu heittää pois. Kova bisnesmies jonka vaurastuminen oli lähtenyt muutamasta kurkusta. Hän ei ollut koskaan koskenut tietokoneen hiireen eikä hänen bisneksessä käytetty kassakoneita, vaan kaikki laskettiin käsin. Aika hyvä tarina siinä mielessä, että ei se vaurastuminen vaadi suurta pääomaa vaan siihen voi riittää pari kurkkuakin.

Robertin rahakas bisnes.

Schnebly Redland`s Winery & Brewery oli viinitila missä vierailimme. Tila oli todella kaunis ja voisin kuvitella, että siellä järjestetään paljon juhlia. Siellä oli myös paljon isojakin liskoja, jotka olivat todella kesyjä. Tilaan tutustumisen lopuksi täällä pidettiin viinitasting. Heidän erikoisuutensa oli se, että kaikki viinit oli tehty avokadosta ja kaikki olivat valkoviinejä.

Schnebly viinitila.
Kesyt Iguaanit.
Upea miljöö.

Yksi Miamin kohteista missä vierailimme oli Everglades National Park. Eli alligaattoripuisto! Suokoptereilla siellä ajelimme ja katselimme alligaattoreita. Tältä reissulta hymyn saa huulille meidän suokopterin kapteeni Tanya. Hän kyllä eli työlleen ja söi siinä elävän madonkin yhtäkkiä. Kopterilla kuljettiin kyllä välillä aika lujaakin. Pakkohan se tietysti oli, että nähtiin alligaattoreita. Maistoimme myös alligaattorin lihaa. Se oli yllättävän maukasta.

Siellä se uiskentelee aivan vieressä.

Vielä ennen kotimatkaa kävimme illallistamassa Miamin Hard Rock Casinolla. Oli kyllä paikalla kokoa ja ruoka ei pettänyt täälläkään. Kiva lopetus upealle reissulle ennen kotimatkaa.

Nämä oli päässyt tämän Hard Rock Cafen seinälle.

Ajatuksia Miamista. ”Värikäs” paikka, missä varmasti kaikille löytyy jotain. Vaikka näin paljon, se oli vain pintaraapaisua siitä mitä kaikkea siellä on. Ihmiset ovat todella hyvässä kunnossa täällä! Siis fyysisesti näkee, että kuntoiltu on. Mutta tietysti siinä aamulla juostessa South Beachillä kohti Ocean Driveä, en ihmettele sitä. Puitteet ovat kertakaikkiaan mahtavat kuntoiluun.

Lenkkeilyä South Beachilla.

Miami Faktaa:

  • Floridan osavaltion toiseksi suurin kaupunki Jacksonvillen jälkeen
  • Suurin kaupunkialue
  • Monta televisiosarjaa on kuvattu Miamissa. Esim: Dexter, Miami Vice ja myös O.C: tä on kuvattu täällä. CSI Miamia sen sijaan ei ole kuvattu Miamissa
  • Miamissa puhutaan enemmän Espanjaa kun Englantia

Kiitos Miami, nähdään taas!

//Maija

Texas! Lone star state

Näin kun uusia reissuja ei pääse tekemään, on aikaa muistella kaikkia ihania seikkailuja. Tässä kerron minun ehdottomasta lempikohteestani Texasista. Jos nyt saisin päättää ihan minne tahansa lähtisin uudestaan jo käydeistä paikoista, se olisi ehdottomasti Texas.

Texas.

Osallistuimme maaliskuussa 2017 hankkijan maatalousmatkalle Yhdysvaltoihin. Tämän reissun ja Juhani Rahkosen luotsaamana pääsimme tutustumaan tähänkin upeaan paikkaan, joka jätti kyllä ison jäljen sydämeen.

Pienempänä haaveilin aina Smallvilleä katsoessani, että pääsisin katsomaan joskus näitä isoja tynnyreitä. Stockyards station tarkoittaa suomeksi karjapihaa.

Meidän ensimmäinen stoppi perillä oli; Fort Worth. Fort Worth on Texasin osa, Tarrantin piirikunnan pääkaupunki. Fort Worth antoi heti aidon ja idyllisen kuvan Texasista. Western oli katukuvassa todella näkyvänä. Ja niinkuin elokuvissa, niin ihmiset oikeasti kulkevat siellä koko ajan bootsit jalassa ja stetsonit päässä! Itsellekin sieltä bootsit jalkaan jäi. Kaupat olivat täysin western painotteisia, mitään henkka maukkaa täältä ei löytynyt. Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ja eläimiä tottakai oli paaaljon.

Fort Worth.
Stetson hatuista pidettiin hyvä huoli.
Paikallinen nahkapaikka.
Ihastuttavia puutöitä näki kaikkialla.

Ensimmäisenä ”retkipäivänä” tutustuimme kiertoajelun merkeissä Dallasiin. Tutustuttiin mm. John F. Kennedyn murhapaikkaan. Murhahan tapahtui 22.11.1963, Kennedyn ollessa vain 46-vuotias. Hän oli muuten Amerikan historian 35.presidentti ja nuorin semmoinen. Päivä kului mukavasti maisemia ja nähtävyyksiä katsellen.

Dallasin härät.
Historiallinen 501 Elm Place.
John F. Kennedyn murhapaikka.

Fort Worthiin palattuamme kävimme katsomassa paikallisia hevoskisoja ja karjanajoa. Karjanajo sujui ongelmitta ja oli kyllä upean värisiä ja rauhallisia eläimiä.

Paikallista karjanajoa.
Yksi matkan parhaimmista hampparimestoista: Trailboss burgers

Illan saapuessa, ikimuistoinen Barbara nouti meidät hotellilta ja kuljetti meidät bussilla Southfork Ranchille. Southfork Ranch on maatila, missä Dallas sarja on kuvattu. Upea ja nostalginen paikka, vaikka itse sarjaa en ole seurannutkaan. Southfork Ranchin historia oli mielenkiintoinen. Sillä on ollut monia omistajia, joista yksi oli uhkapelannut tämän tilan. Sillä hetkellä sen omisti joku miljonääri. Tiesitkö muuten, että alkuperäisen Dallas ohjelman kaikki sisäkohtaukset on kuvattu studiossa, eikä lainkaan tilalla. Vasta vuoden 2012-2014 kaikki kuvaukset tehtiin tilalla. Lavasteet siellä olivat edelleen viimeisen kohtauksen jäljiltä.

Dallas/ soutfork ranch.
Näyttelijöiden maskeeraustuolit löytyivät Dallas museosta.
Sarjan päähahmoja.
Lavasteet ovat viimeisen kohtauksen jäljiltä.
Samoin tässä.

Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan maatilaan nimeltään; Pine Ridge Ranch. Tämän omisti todella vanha pariskunta, jotka olivat omistaneet koko elämänsä karjatiloille. Tämä oli heidän viides tilansa, jonka he olivat kunnostaneet. He kasvattivat omaa lihakarjarotua, nimeltään Simbras. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi suoraan olevansa todella varakas. He omistivat myös huoltofirman kaupungissa, joka työllisti monia ihmisiä. Todellinen bisnesmies, keneltä ei huumorintajua puuttunut.

Pine ridge ranchilla meille oli järjestetty tällainen kyyti, millä tutustuttiin tilaan.
Tilaa oli missä temmeltää.

Tutustuimme samalla reissulla myös farmiin 44. Tätä ei ainakaan pienuudella oltu pilattu, pelkkää laidunmaata oli 3000hehtaaria. Farmi 44 omisti myös oman ravintolaketjun 44steaks ja he olivat saaneet yhdestä sonnista parhaimmillaan puoli miljoonaa dollaria huutokaupassa. Isoja bisneksiä.

Farmin jälkeen meidän matka jatkui kohti Templeä. Täällä yövyimme pari yötä. Täällä ollessamme vierailimme Wacossa. Dr. Pepper juoma on muuten syntynyt Wacossa vuonna 1885.

Wacossa vierailimme Homestade Farmilla. Homestade Farmi oli kristillinen yhteisö. Tämä farmi toimi muihin verrattuna melko omavaraisesti. Heidän suurin työkoneensa oli hevonen. Oli upeaa olla vankkureiden kyydissä ja minä pääsin vieläpä ajamaan niitä! Onneksi hevoset tiesi mihin mennä. Omavaraisuus näkyi siinä, että he kasvattivat kaiken itse. Olihan se heidän yrttimaansakin aikamoisen upea. Mielenkiintoiseksi paikasta teki myös se, että siellä oli erilaisia työpajoja. Sieltä löytyi taoantapaja, näppärästi siinä takoja esitti meille kuinka koukku taotaan. Löytyi myös puuverstas ja savipaja. Savipajassa halukkaat pääsivät kokeilemaan saviruukun valmistusta. Siellä oli myös lankapaja ja kuinka mielenkiintoista voi langankin valmistus olla. Aivan älyttömän mielenkiintoinen paikka omavaraisen elämäntyylinsä ja toisinajattelunsa takia.

Yrttien kasvun ihmettelyä.
Oregano oli vain yksi monesta viljeltävästä.
Vankkurit
Langan valmistusta.
Valinnanvaraa oli saippuoissa ja kuorintatuotteissa.

Wacosta palasimme takaisin Fort Worthiin. Täällä yövyimme hotellissa nimeltään Stockyard Hotel. Tästä maininta sen takia, että tässä samaisessa hotellissa on yöpyneet aikoinaan myös kuuluisat Bonnie & Clyde. Hotellissa oli todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. lattian narina oli kyllä aivan kauhuelokuvan tasoa ja täällä hotellissa keinutuoli nurkassa toi oman jännityksensä. Hotelli oli jotenkin sen oloinen, että se keinutuoli olisi voinut alkaa vaikka keinua ilman että siinä keinuttelee. Sänky ja peitot olivat täällä isommat kuin missään muualla ikinä. Melkein piti kartta piirtää, että löysi aamulla Jonin. Alakerran baari oli länkkärityyliin sisustettu. Baarijakkaroina toimi lännensatulat ja baaritiski oli kyllä kerrassaan upeaa puutyötä. Iso suositus tälle hotellille.

Harvasta hotellista löytyy kunnon saapasrenkeä.
Tässä keinustuoli mistä mainitsin.
Astetta prameammat baarituolit. Huomaa myös biisonin pylly baaritiskin takana.
Reissulaiset.

Texasissa viehätti eniten elämäntyyli. Se on juuri niin rentoa kun elokuvat antavat ymmärtää. Ja ikuisena hevostyttönä tietysti on ihanaa kun niitä hevosia on niin paljon ja että ne oikeasti matkustaa siellä avonaisessa trailerissa auton takana. Ravintolat on just niin jenkkiläisiä ja piirakat just niin isoja. Jotkut paikat tekevät suuremman vaikutuksen kun toiset ja Texas on mulle se lämmöllä muistettava ja joskus uudelleen palattava. Pääsisikö sinne vaikka hevostilalle muutamaksi kuukaudeksi apulaiseksi? Sitten joskus.

Parasta on hevoset.
Vankkurit

Jos haluat kokea rennon letkeää meininkiä ja ystävällistä ja lämmintä palvelua, unohtamatta ikimuistoisen erilaisia shoppailumahdollisuuksia, kannattaa käydä Texasissa. Täältä saa kaiken tämän lisäksi myös hyvää ruokaa ja erilaisia majoittumisvaihtoehtoja. Texasia (kin) on vaikea selittää, sekin täytyy kokea.

Texasin hyväntuulisuus oli tarttuvaa.

Texas faktaa:

  • Pinta-alaltaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio heti Alaskan jälkeen
  • Pääkaupunki: Austin
  • Suurin kaupunki: Houston
  • Texas ei omista virallista kieltä
  • Aikaero 6,7 & 8 tuntia
  • Ilmasto pääsääntöisesti lämmin ja kuiva
  • 75% maasta on peltoa
  • Asukkaita 25 145 561 + 1,2 miljoonaa siirtolaista

Hankkijan matka jatkuu tästä Miamiin, siitä kerron teille seuraavassa postauksessa.

//Maija

Häät kaukomailla

Ajatus häistä ulkomailla ei ole aina ollut minulle itsestäänselvyys. Mutta onnekseni miehelläni meni yhdeksän vuotta, että sai kosittua niin ehdin suunnitella kaiken valmiiksi ja muuttaa mieltänikin moneen kertaan.

Oikeastaan silloin kun näin ensimmäisellä reppureissullamme pariskunnan, joka meni naimisiin upealla saarella Thaimaassa, mietin että miksi ei.

Meille Thaimaa valikoitui sen takia, että olemme siellä paljon reissanut ja osaamme kulkea siellä. Meille ehdotonta oli löytää sellainen paikka, missä meillä on suomalainen yhteyshenkilö. Kulttuuria kun sen verran tuntee, että nyökytellään ja myötäillään vaikka ei mitään ymmärretäisikään. Emme siis halunneet mitään ylläreitä matkan varrelle.

Onneksemme löysimme Thaimaasta Khanomin ja sieltä Atte Savisalon, joka omistaa Aava Resort & spa kompleksin. Lokakuussa 2018 mieheni kosi minua, paikka oli varattu jo ennen joulua ja kutsut lähetettiin tammi-helmikuun vaihteessa. Ja häät tultaisiin pitämään 18.10.2019. Kaikki oli käytännössä varmaa, kävimme kuitenkin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa katsomassa paikan. Se oli upeampi kun kuvissa.

Käsikoruni ja korvakoruni ovat Gaura Pearlsin tuotantoa ja sormus Tillanderin unelma.

Kävimme käytännön asioita läpi kun olimme tutustumassa paikkaan, mutta aika paljon oli sähköpostirumbaa. Joni oli yhteydessä Aten kanssa ja minä meidän hääsuunnittelija Nattien kanssa. Mutta kaikki mitä halusimme, järjestyi. Aten kanssa kaikki sujui valtavan hyvin. Olihan se jännittävää kaikki ruoatkin valita sähköpostin avulla, mutta luotin siihen, että Thaimaassa on muutenkin aina hyvä ruoka. No, ruoka oli aivan taivaallista ja sitä oli riittävästi.

Pappina meillä toimi Jyrki Markkanen, eli sekin oli upeaa että saimme suomalaisen papin jolloin meidän avioliitto oli heti lainvoimainen. Meidän ei tarvinnut kun ennen reissua haettu esteettömyystodistus viedä takaisin seurakuntaan Suomeen palatessamme. Jyrki matkasi vihkimään meidät Bangkokista. Tykkäsin hänestä ja hänen tyylistään ja olen onnellinen, että juuri hän osui matkallemme. Toivottavasti törmäämme häneen vielä joskus.

Meidän upea alttari, me, Jyrki ja siskoni joka luki häissämme raamatun jakeen.

Otimme alunperin riskin siinä, että valitsimme sadekauden ajankohdaksi häillemme. Mutta syysloma viikko on Suomessa juuri silloin kun Thaimaassa on vielä vähän sadekautta. Halusin kuitenkin, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan ja se olisi helpompaa kun oli ns. lomaviikko. Olin myös sitä mieltä, että Thaimaa ei ole koskaan pettänyt meitä sään suhteen.

Olin kuitenkin hiukan väärässä. Bangkokissa ollesamme paistoi oikeastaan koko ajan. Saavuttuamme Khanomiin (sinne on siis tunnin lentomatka Bangkokista) sää oli siellä heti alkuunsa epävakainen. Pitkin viikkoa tuli todella kovia sade ja myrskykuuroja. Torstaina kävimme keskustelun siitä, että häät siirrettäisiin sisälle, en siihen kuitenkaan suostunut.

Kun koitti hääpäivän aamu, kuulin heti ennen kun silmiäkään avasin että pihalla sataa ja sataa kunnolla. Aamiaisella oli hiukan hiljainen ja epätoivoinen olo. Mistään ei näkynyt rakoakaan, että taivas olisi auennut tai sade edes vähän hellittänyt.

Meidän vihkiminen alkoi viideltä. Istuin puoli yhden aikaan sängyllä hiukset märkänä, katsoin pihalle ja itkin koska tuuri ei olisi voinut huonompi. Keräsin itseni siitä ja aloin valmistautua, koska häät tultaisiin pitämään, oli keli mikä tahansa.

❤️

Ihmeitäkin voi tapahtua ja taivas alkoi antamaan periksi kello kahden jälkeen päivällä. En osaa sanoin kuvailla sitä helpotuksen määrää mikä loisti aivan kaikkien silmistä. Meillä oli käsiohjelmaan merkitty ohjelma 16.00-02.00. Koko tämän ajan oli satamatta. Muutama pisko tuli, se ajateltakoon vain onnen tuojana avioliittoon. Kunnes tismalleen kello 02.00 yöllä taivas repesi, tuli sade kunnon myrskyn kanssa ja vei mennessään kaikki kukka-asetelmatkin. Siinä vaiheessa olimme jo sisällä, eikä se haitannut kyllä yhtään. Eli loppujen lopuksi sää oli täydellinen.

Kukkia. Halusin paaaljon kukkia häihimme. Ja niitä kyllä riitti.

Koko päivä oli aivan täydellinen, en muuttaisi siitä mitään. Voisin jopa sanoa, että kaikki meni paremmin kun olisin voinut toivoakaan. Toki koko vuoden ajan joka päivä jollain tavalla suunniteltiin häitä. Jokainen tehty tunti on ollut kyllä kaiken arvoinen.

Yksi ohjelmanumeromme oli, että jokainen vieras sai lähettää toivomuslyhdyn taivaalle.

Vinkkeinä kaikille tuleville morsiammille ja sulhoille voisin sanoa;

Tehkää häistänne teidän näköiset. Tekisin tämän saman uudestaan koska vain, vaikka se valtavan vaivan vaatikin. Kun tekee häistä oman näköiset, kaikki muutkin viihtyvät.

Palkatkaa taitavat kuvaajat. Ja videokuvaaja on aivan ehdoton!! Videon avulla pystyy aina palata takasin siihen maagiseen päivään.

Jos haluaa ikimuistoisen häätanssin, kannattaa tehdä jotain erilaista. Olen siunattu ja saanut elämääni upean ystävän Miljan, joka teki meille ikimuistoisen häätanssin koreografioineen. Vaikka toisissa tanssiharjoituksissa hän olikin ollut sitä mieltä, ettei tanssista varmaan tule mitään. 😂 Hän toimi myös kaasonani ja osasi upeasti pitää kaikki langat käsissään. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle kaikesta vaivannäöstä.

Minä ja Milja.

Pitäkää kiinni siitä mitä haluatte. Meitä oli 25 seurueessa ja halusin yhden pitkän pöydän, sen kanssa meinasi olla ongelmia kun meinasi ”katoksen” tila loppua kesken. Mutta onnistui lopulta ja se sai valtavasti kehuja kun oli kaikki saman pöydän ääressä. Tämä on vain yksi esimerkki. Eli pitäkää kiinni mistä haaveilette. Niinkuin hääsuunnittelija Nattielle sanoin joka sähköpostissa; It`s all about the details.

Uskaltakaa olla erilaisia. Yksi asia mikä sai myös kehuja oli se, että meillä ei ollut mitään perinteisiä hääleikkejä. Jos ei halua morsiamen ryöstöä, niin sitä tai muitakaan kengännosto leikkejä ei ole pakko olla. Palkatkaa vaikka taikuri tms. Meillä ohjelmassa oli; tulishow pariin kertaan, toivomuslyhtyjen lähetys, ilotulitus ja sitten pienet ohjelmanumerot mitä oltiin polttareissa tehty.

Tärkeimmät lähettää lyhtyjä.

Palkatkaa hyvä bändi ja panostakaa ruokaan.

Muistakaa nauttia päivästä, siitä luin monesta paikasta ennen omia häitä ja minä kyllä nautin. Alttarille kävellessä en jännittänyt en sitten yhtään, jolloin sekin tapahtui rauhallisesti ja ehdittiin juuri ennenkuin sisääntulo kappale loppui niin perille.

Yksi päivän tunteikkaimmista hetkistä.

Jos vain haluatte niin järjestäkää häänne ulkomailla. Se ei ole vaikeaa ollenkaan. Näin se juhlinta ei jää pelkkään päivään. Me teimme kaikkea mukavaa pitkin hääviikkoa. Jää myös pois kaikki askartelut ym. Ja ei tarvitse häiden jälkeen miettiä mihin kaikki tavarat sijoittaa tai kuka ne ostaisi.

Kaikki somistus oli tarkoin harkittu.

Muistakaa myös alkoholittomat juomat. Tämä tahtoo monilta unohtua. Meille se oli selvää, että alkoholittomia drinkkejä on tarjolla yhtä monta vaihtoehtoa kuin alkoholillisiakin. Meillä olikin baari, mihin olimme valinneet neljä erilaista drinkkivaihtoehtoa, niin alkoholittomia kuin alkoholillisia. Nykypäivänä on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia.

Vihkimisen jälkeen. Mieheni puku teetettiin Bangkokissa. Oma pukuni on Pronovias ja se on Saksasta Pronoviaksen liikkeestä.

Ainoastaan yksi huono puoli on järjestettäessä häitä ulkomailla. Täytyy hyväksyä se, että kaikki tärkeät ihmiset eivät pääse paikalle. Tällainen on kuitenkin iso satsaus kaikilta, jotka mukaan lähtevät ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaiset. Meilläkin oli muutama todella tärkeä ystävä, jotka eivät paikalle päässeet, mutta tunsin hyvin kuinka he olivat ”hengessä” mukana. Tämä oli kuitenkin meidän pitkäaikainen unelma, jolloin oli pakko hyväksyä se että kaikki eivät paikalle pääse. Onneksi kuitenkin suurin osa pääsi viettämään meidän tärkeää päivää kanssamme, emme osaa sanoilla sanoa kuinka tärkeää se meille oli.

Koko rakas hääseurue.

Moni miettii varmaan kustannuksia kaikelle. Me jossain vaiheessa lakkasimme laskemasta, koska aina tuli lisää jotain kuluja ja aina jos jotain halusi lisää, se maksoi. Ja olemme päättäneet, että emme tule lopullista summaa edes laskemaan. Mutta kyllä häihin saa ison summan uppoamaan rahaa. Me halusimme myös tarjota vieraillemme majoituksen hääpaikalla viikoksi, koska he meidän takia lähtivät maailman toiselle puolen. Eli kaiken kun yhteen laksee, niin onneksi häitä ei ihan joka vuosi vietetä. Kyllä meillä jonkinlainen budjetti oli, mutta ei me olla koskaan oltu mitään budjetti ihmisiä niin tiesin jo alunperin ettei se tule pitämään.

Yksi illan upeista vieraista, kummipoikani.

Häiden järjestäminen ottaa ja antaa paljon. Oli ihanaa huomata, että mieheni oli täysillä mukana kaikessa. Ja jaksoi myös sen kun vaihdoin mieltäni milloin mistäkin asiasta. Koska naisellahan on oikeus vaihtaa mieltä. Ja istui tyynesti vieressä (laskuri raksuttaen päässä) kun ilmoitin kuinka paljon halusin lisää kukkia hääpakettiin kuuluvien kukkien lisäksi. Tietenkään mitkään häät eivät onnistu ilman kumppania, mutta nämä häät varsinkaan eivät olisi onnistuneet ilman miestäni. Hän oli kuitenkin se, joka mahdollisti sen että me saimme ikimuistoiset unelmahäämme.

Iltamme huipentui näyttävään ilotulitukseen.

Kiitos;

Aava Resort & Spa, Atte Savisalo ja koko Aten osaava ja lämminhenkinen henkilökunta. Kaikella on tarkoituksensa ja onneksi meidän oli tarkoitus pitää häämme juuri teillä.

Me ja Atte.

Kiitos kaasot ja bestmanit kaikesta avusta. Kiitos Miljalle ja Mikolle, että osaatte tarttua toimeen (ja mikkiin). Veitte päivän läpi varmoilla otteilla. Olette täyttä kultaa.

Perheelle, joka jaksoi koko hääaamun olla meidän luonamme ja valaa uskoa siihen, että sää tulee järjestymään. Näin jälkeenpäin naurattaa se kun kaikki oli vuorotellen ikkunassa, nyt sataa, nyt ei enää niin paljon. Vaikka todellisuudessa siinä vaiheessa satoi vielä aivan kaatamalla. Mutta oli tietysti lohduttavaa kuulla, että muutama pisko vaan tulee, vaikka katto ropisi aivan täysiä.

Family.

Kaikille, jotka osallistuitte meidän tärkeään päivään. Juhlat eivät olisi ollut samanlaiset ilman teitä. Jännittäviäkin aikoja elettiin ennen häitä kun Julian ja Pauluksen pääsy varmistui aivan loppumetreillä, onneksi pääsitte paikalle. Antti tilasi sisäisen lennon lippuja ja oli menossa Chiang Maihin, samalla lennolla kuitenkin lopulta oltiin ja ihan oikeaan suuntaan menossa.

Yksi rakkaimmista; Julia
Illan kuvatuimmat heti morsiusparin jälkeen. Siskontyttöni Julia ja Viivi. Julia toimi myös morsiustyttönäni ja hänen johdollaan astelimme alttarille. Upea ja rohkea naisen alku.

Meidän juhlat on nyt hetkeksi järjestetty. Nyt on aika keskittyä muihin asioihin. Mutta viimeiset juhlat nämä eivät olleet mitä järjestämme 😉 Aina pitää olla jotain suunnitelmia. Mutta pikku breikki on nyt paikallaan. Unelmoikaa ja toteuttakaa, ei tarvitse sitten vanhempana miettiä sitä kaikkea mitä olisi pitänyt tehdä. Elämä on elämistä, ei murehtimista varten. ❤️

Yksi lemppareistani. ❤️

Ihanaa Joulunodotusta

// Maija

La Digue, Seychelles

Ah, Seychellien mun ihan ehdoton lemppari; La Digue. Viidentoista minuutin matkan päässä Praslinilta, löytyy helmi jota kutsutaan La Digueksi. Ensimmäinen fiilis La Diguesta on kuin saapuisi Balin Gili-saarille. Tosin täällä paistoi aurinko kun Gili-saarilla satoi kun saavista.

Grand Anse beach

La Diguen ns. pääpaikka on La Passe. Meidän majapaikkamme täällä oli villa Authentique. Paikka tuntui viiden tähden hotellilta noiden kaikkien muiden majoitusten jälkeen. Henkilökunta oli mukavaa ja paikan emäntä oli aivan ihana ihminen, joka piti kyllä asiakkaista huolen. Majapaikkaa voin kyllä suositella kaikille. Se oli myös aivan parin minuutin kävelymatkan päässä satamasta.

La Diguellahan ei hirveästi autoja näkynyt, siellä kuljettiin pyörällä tai jalkaisin. Me vuokrasimme pyörät mieheltä joka asui meidän majapaikan naapurissa. Hän oli juuri aloittanut bisneksen ja hän kertoi avoimesti, että kilpailu on kovaa ja tarvi kovasti asiakkaita. Kannatimme sitten hänen bisnestään ja pyörien vuokra maksoi 7€ päivä. Muilla vuokrauspisteillä se oli 10€ päivä. Pyörien taso vaihtelee kovasti, meilläkin oli vaihteet tosin ne oli teipattu kiinni ettei niitä voinut käyttää.

Minä ja menopeli

Tämäkin oli paikkana sellainen, että jos jotain halusi nähdä, piti olla pyörä. Mikäs siinä oli pyöräillessä kun maisemat oli upeat. Kannattaa ottaa huomioon, että saari on aika ylä ja alamäkinen. Eli ihan huonokuntoisimman ei kannata lähteä saarea kiertämään pyörällä, koska ylämäkiä oli paljon ja ne olivat raskaita. La Diguen vesistöissä on myös valtavasti kilpikonnia ja tämä olikin ainut saari missä niitä näki paljon hengailemassa ihan tiellä. Ei ihan joka päivä pyöräillessä näe kilpikonnia joita esiintyy vaan kahdessa paikassa maailmassa. ☺️

Hello tortoise
❤️

Niinkuin muillakin saarilla, myös tällä saarella oikeastaan ainoat aktiviteetit oli ne kauniit rannat. Oma lempparini täällä oli Anse Cocos. Sinne toki pitää patikoida melkoinen matka. Jos lähdet patikoimaan, muista kunnon kengät. Meille tämä patikoiminen tuli ns. vahingossa ja jalassa oli vain varvassandaalit joten tältä reissulta jäi muistoksi musta pikkuvarvas. Anse Cocoksella ei pystynyt uimaan, merenkäynti on aika voimakasta. Jos tänne tosiaan mielii, tarvii ensin pyöräillä Grand Anseen ja siitä lähteä patikoimaan Petite Ansen kautta Anse Cocokselle. Siinä näkee kolme rantaa samalla kerralla. Tämä paikka sijaitsee kaakossa kun taas kilppareita näkee luoteessa ja pohjoisessa. Yksi suosituista rannoista oli myös Anse Source d´Argent. Tänne on pääsymaksu 7€, koska sinne kulku on L´Union estaten läpi. Tämä paikka on kookos plantaasi. Täältä löytyy muuten myös kilppareita.

Anse Cocos

Kulinaristin paikka ei ollut tämäkään. Ihan perusruokaa sai jäätävän kalliilla hinnalla ja aina ei tullut edes maha täyteen. Vaikka tämä oli pienin paikka, täällä oli eniten ”shoppailupaikkoja” mitkä olivat omaan mieleen. Ne nyt toki olivat sellaisia matkamuistomyymälöitä. Mutta niissä oli kuitenkin kaikkia kivoja käsintehtyjä juttuja. Nämäkin paikat oli osattu kyllä hinnoitella maan tyyliin sopivaksi. Jos näissä haluaa vierailla muistakaa mennä päivällä, illalla nämä ovat jo kiinni. Ravintolat puolestaan aukesivat täälläkin suhteellisen myöhään, eli ihan viiden aikaan iltapäivällä ei ihan joka paikasta saa purtavaa.

Bikini bottom smoothie bar
Mango smoothie ja peanut time


Laivakyyti La Diguelta takaisin Mahelle maksoi 75€ henkilöltä. Matka kestää noin 1,5tuntia ja se ottaa kyytiläiset mukaan myös Praslinilta. Muistakaa tarkistaa lähtöajat, nämäkään eivät kulje päivittäin joka tunti

Grand Anse beach

Yhteenvetona koko reissusta ja maasta voisin sanoa, että se sopii kaikille jotka tykkäävät rannoista ja auringonotosta. Maa on turvallinen ja ihmiset ovat suurimmaksi osaksi todella ystävällisiä. Tässä maassa täytyy myös jaksaa vähän patikoida jos haluaa nähdä niitä oikeasti hienoja paikkoja. Myös rahaa täällä täytyy olla, ihan tyhjätaskuna tästä paikasta ei saa mitään irti. Upea paikka, upeat maisemat ja upeat kilpikonnat. Itse tuskin palaan koskaan takaisin, minä tarvitsen lomaltani kuitenkin enemmän kuin upeat rannat ja huonon ruoan. Ehdottomasti kuitenkin käynnin arvoinen matka. ❤️

//Maija

Praslin, Seychelles

Praslin, tunnin ja 70€ matkan päässä Mahen saarelta. Lauttojen ajat kannattaa tarkastaa, niitä menee kyllä joka päivä mutta joillekin päiville on vain muutama jopa vain kaksi lähtöä. Ja hinta, siitä ei tingitä ja se on mielestäni kallis.

Praslinille päästyämme otimme heti vuokralle auton, koko oleilumme ajaksi.. Tämä oli edullisempi kuin Mahen saarella; 30€ vuorokausi. En tiedä johtuiko siitä, että ei ollut sesonki aika.

Meidän hotelli oli lähellä Anse Volbertin rantaa, joka on varmasti keskeisin ranta tällä saarella. Olimme vähän myöhässä majoituksen varaamisen kanssa, niin saimme sitten vähintäänkin mielenkiintoisen asumuksen.. Coco bay villa oli tämä paikka ja no, se nyt vaati vähintään seikkailunhalua. Mutta sijainti oli kyllä ihanteellinen.

Praslin oli melko pieni paikka ja minulle sieltä ei jäänyt mieleen kun Anse Lazion ranta. Ranta oli kyllä upeimpia ja SIISTEIMPIÄ missä olemme koskaan ollut. Jopa minä joka en hirveästi jaksa rannalla makoilla, huomasin yht-äkkiä olleeni siellä koko päivän. Aallot oli kyllä hurjat siellä, että bikineistä kiinni jos siellä mereen menee. Ranta oli pitkä ja siinä oli myös pieniä pukamia, jos rauhaa kaipailee.. Mutta eipä sielä nyt muutenkaan tungosta ollut.

Praslinin tiet on myös melko mutkaiset, täällä meinasimme ajaa kunnon kolarin tappaja bussin kanssa. Tappaja bussi päätti laittaa mutkat suoriksi, mutta sai onneksi kipponsa pysähtymään ja selvisimme säikähdyksellä. Toki sanomalehteäkään ei olisi enää väliin mahtunut.

Tosiaan, Anse Volbertin lähettyvillä oli kaupat ja ruokapaikat. Niitä ei montaa kyllä ollut ja ruokapaikat aukesivat aika myöhään.. Osa kahdeksan aikaan illalla.. Praslinilta löytyi myös yökerho ja se oli kyllä käymisen arvoinen. Mutta muistakaa pukea miehille varsinkin pitkät housut, muuten sinne ei ole asiaa. Mutta jos kuitenkin unohdat sortsit jalkaan, ei hätää siellä on kyllä housuja. 😁 Sisään ei pääse ilman.

Tällä saarella oli todella näkyvä huumeongelma. Joka päivä kun ilta alkoi hämärtämään, paikalliset olivat aivan sekaisin. Vaarallisia tai agressiivisia he eivät olleet. Enemmänkin kurja näky.

Praslinilta löytyy myös kansallispuisto Vallee de mai. Siellä on niitä takapuolen näköisiä kookoksia mitkä painavat kymmeniä kiloja.. Hinta tänne oli 25€ henkilöltä. Praslinilta pääsee myös Curieuse saarelle. Siellä on paljon eri-ikäisiä kilpikonnia. Meiltä neljältä pelkkä matka veneellä olisi ollut 30€ henkilöltä. Emme menneet, koska kilppareita näki muutenkin.

Itselle neljä päivää Praslinilla oli riittävä. Saari oli nopeasti kierretty ja muita aktiviteetteja täällä ei hirveästi ollut. Onneksi oli lenkkivaatteet mukana, niin sai edes urheilla. Prasliniakin suosittelen auringonpalvojille, sillä rantaa ja aurinkoa piisaa.

Mahe, Seychelles

Mahe Island on suurin kolmesta pääsaaresta seychelleillä. Victoria on pääkaupunki. Vaikka tämä onkin suurin saari, silti sen kiertää autolla suhteellisen nopeasti. Auto on välttämätön, koska maasto on jo itsessään haastavaa. On paljon ylä ja alamäkiä, mitä ei kyllä ihan ensi istumalta halua kivuta ylös alas vaikka se hyvää jumppaa olisikin.

Mahella on monta paikkaa missä voisi oleskella. Me valitsimme Beau Vallon beach alueen, koska siellä oli eniten elämää. Toki tämä elämä mikä sielläkin oli, oli todella hiljaista. Muuten paikka osoittautui hyväksi. Yövyimme täällä sellaisessa paikassa kun Georginas Cottage. Se oli pieni perheen omistama majatalo. Vaikka se ei ollut viiden tähden resortti, siellä oli kuitenkin siistiä ja kaikki tarvittava. Aamiainen oli pieni, mutta hyvä. Ja sijainti paikalla oli aivan loistava, ihan meren rannalla. Mahen rannoista juuri tämä Beau Vallon olikin suosikkini. Joka puolella Seychellelejä vuoroveden vaihtelu oli kyllä melkoinen. Koskaan ei tiennyt aamulla kun heräsi, että onko vettä rannalla ollenkaan vai onko se tosi korkea. Beau Vallon oli myös siitä erikoinen ranta, että siinä pystyi ihan oikesti uimaan. Yleensä meressä on kuitenkin sellainen merenkulku, että ei siinä pysty uimaan. Mutta tässä pystyi!

Meidän auto parkissa Beau Vallon Beachin edessä.

Mitä tekemistä Mahen saarella sitten on? Me ajelimme paljon autolla, jolloin näki kaikkea mukavaa. Esimerkiksi Seychellien vesiputous tulla tupsahti vastaan. Se oli hieno vesiputous, jossa oli oikeasti vettä ja siellä pystyi uimaan. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, koska on paljon avuliaita paikallisia, jotka ovat valmiita ohjaamaan teidät sinne ja vaikka juoksemaan auton edessä kilometritolkulla (niinkuin meille kävi). He ovat aina vailla rahaa, eli älkää antako huijata.

Seychellien vesiputous.




Myös patikointi on kova juttu Seychelleillä. Me patikoimme Beau Vallonilta Bel Ombreen. Reitti oli hieno ja oli paljon nähtävää, vaikka vettä satoikin kun saavista koko matkan. Muistakaa kaikille patikointi reissuille kunnon varusteet, on paljon kivempi kiivetä kivikkoa lenkkareilla kuin flip flopeilla. Reitti oli helppo, muttei kuitenkaa kenellekään huonokuntoiselle.

Perillä Bel Ombressa.

Victoria ei shoppailupaikkana ollut mikään paratiisi. Aika paljon kaikkea turhaa krääsää. Mutta ehkä se suurin juttu nyt siellä oli ne paikalliset markkinat, missä myytiin tuorettaa kalaa, mausteita, hedelmiä ja vihanneksia. Hienoin se on vissiin aamulla kuuden seiskan aikaan kun sinne saapuu kalalasti.

Eden Island on Mahen ”ökysaari”. Yritettiin saada sieltä viimeiselle kahdelle yölle majoitusta, mutta se oli ihan täynnä (lukuunottamatta jotain tosi kalliita paikkoja). Siellä on kaikilla rikkailla isot jahdit parkissa ja siellä on myös ns. ainut kunnon ostoskeskus missä oli pari hassua kauppaa. Hieno paikka oli kyllä. Ja on lentokentän ja Victorian välissä, eli suhteellisen ihanteellisella paikalla.

Mahe on saarista ainut, mistä löytyy iso ruokakauppa. Siellä me käytiin ostoksilla ja siellä hintataso oli ok, verrattuna minnekään muualle.

Mahe Market.

Eden Island.
Hindu temple.

Victoris´s clock tower.

Seikkailemalla autolla löydät kaikki mielenkiintoisimmat paikat. Jos olisin ehtinyt, olisin ikuisena hevostyttönä käynyt ratsastamassa, koska täältä löytyi ratsastuspaikkakin. Löysin sen vaan liian myöhään.

Jos on paljon seikkailunhalua, Mahella ja Praslinilla pystyy liikkumaan myös bussilla. Ristimme nämä bussit tappajabusseiksi, koska niiden meno oli ihan häikäilemätöntä. Ne ajoivat ensinnäkin liian kovaa ja oikoivat kaikki mutkat. Eli autolla ajaessa niiden kanssa täytyy olla tarkkana!!

Seuraavassa postauksessa siirrytäänkin Praslinin saarelle. 😊

// Maija

Seychelles

Seychelles, Afrikan helmi. Seychelleistä en tiennyt muutakuin kauniit postikorttimaisemat, mitä netistä näkyi. On hauska lähteä sellaiseen paikkaan, mistä et osaa odottaa mitään.

Lentojahan sinne ei suoraan mene. Me otimme Qatarin lennot Dohan kautta. Kokonainen matka-aika oli n.14tuntia, sisältäen vaihtoajan. Me saatiin lennot suhteellisen edullisesti; 750€ henkilöltä. Matkustettiin toki sesonkiajan ulkopuolella (touko-kesäkuu). Yleensä lippujen hinnat on siellä 1000€ luokkaa.

Ensimmäisenä koneesta ulos astuttaessa näkyi kauniit korkeat maisemat vuorille. Eli saavuttiin Mahen saarelle.

Seychellesin pääsaarethan ovat; Mahe, Praslin ja La Digue.Me kävimme kaikissa näissä kolmessa ja teenkin kaikista saarista erillisen postauksen. 

Lämminhän Seychelleillä on ympäri vuoden, että sen puoleen sinne voisi matkustaa milloin vain. Kovimmat turistiajat keskittyvät uudelle vuodelle ja pääsiäiselle. Koska me olimme sesonkiajan ulkopuolella, maassa oli mukavan rauhallista.

Majoitusten kanssa kannattaa olla tarkkana varsinkin sesonkiaikaan. On suositeltavaa varata ne ajoissa, ettei jää ilman majoitusta. Meille löytyi hyvin majoituksia vaikka varasimme ne vasta kuukausi etukäteen. Maassa vaan kannattaa varautua siihen, että jos haluat jonkun hienon majoituksen siitä saa sitten maksaa kyllä aikalailla. Me olimme kaksi viikkoa ja majoituksemme maksoi 500€/per henkilö. Tämä hinta oli todella halpa hinta ja majoituksetkin tosiaan olivat sitten sen mukaisia. Eli tuolla hinnalla ei saa mitään neljän tähden ylellisyyttä vaan katon pään päälle. Maassahan on paljon sellaista matkustajakoti meininkiä. Näissä toki oli kaikille omat huoneet ja vessat ja suihkut, että kuitenkaan mistään ryhmämajoituksesta ei ollut kyse. Ja nämä ns.matkustajakodit olivat usein perheyrityksiä. Niissä oli kyllä hyvä palvelu, mutta meidän kohdalla osa asumuksista oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. 

Majoituksen maksaminen kävi kortilla tai käteisellä. Kortilla maksettaessa joka paikassa otettiin 3% lisämaksu. Että jos olisi halunnut oikeen säästellä, niin olisi pitänyt olla käteisenä asumuksen summa. Toki siinä on sitten aina se vaara, että rahat häviää jonnekin kun sitä on niin paljon mukana. 

Auton vuokraus Seychelleillä on aivan ehdotonta. Jos autoa ei vuokraa jää todella paljon näkemättä. Mahella se maksoi 40€/päivä ja Praslinilla 35€/päivä. Ihan perus ajokortti kelpasi, eivät vaatineet kansainvälistä ajokorttia. Maassahan on vasemmanpuoleinen liikenne ja todellä mäkisiä mäkiä, että jos on oikein arka kuski niin en suosittele ajoa. Mieheni on onneksi luotettava ja hyvä kuski niin menopelin kun menopelin vuokraus onnistuu. Mutta niinkuin jo sanoin, vuokraa auto!

Seuraavassa postauksessa kerron Mahen saaresta.

//Maija