Spring fly.

Iskeekö sullekin aina keväisin kevätkärpänen? Mulle iskee ja tosiaan tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Tämä talvi on ollut niin upea ja kaunis, että en muista milloin olisi ollut näin kaunista. Päivät alkavat pidentyä ja nyt ollaan saatu nauttia upeista auringonsäteistä ja tänään avatessani verhoja, huomasin että aurinko jopa jo vähän lämmitti. Toki lasin läpi.

Tämä talvi on ollut kyllä niin upea, etten muista kyllä koska viimeksi olisi ollut näin kaunista ja puhdasta!

Mutta se kevätkärpänen. Näihin aikoihin se yleensä pistää. Miten se sitten ilmenee. No enimmäkseen sillä, että suunnitelmia on enemmän kuin aikaa (ja rahaa) millä toteuttaa ne. Kotia tekee mieli laittaa ja yksi mikä mulle tulee keväisin on kukat. Rakastan kukkia vuodenajasta riippumatta, mutta aina keväisin tekee mieli hakea uusi kimppu aina siivouksen jälkeen (tai melkein joka päivä). Vaatekaappi tekisi mieli laittaa uusiksi, kampaajalle pitäisi päästä kosmetologista puhumattakaan. Jotenkin tulee tietynlainen halu pitää itsestään vieläkin parempaa huolta kun yleensä. Suunnittelen kovasti myös matkoja. Haluaisin matkustaa kovasti Lappiin, mutta en tunnu pääsevän sen asian kanssa oikeen puuta pidemmälle. Eli todennäköisesti matka jää ajatustasolle. Mikäs siinä, aivot tuntuu tekevän muutenkin keväisin tuplatyötä kevätkärpäsen ansiosta. Onpahan Lapin matka edes ajatustasolla sitten.

Kukat tuo aina iloa.

Tämä aika on mielestäni toivon aikaa. Tuntuu jotenkin, että kaikki on mahdollista. Valon lisääntyessä saan itsestäni enemmän irti ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Eli voisiko sanoa, että kevät antaa meille ihanan paljon toivoa tulevasta..?

Aurinko armas.

Kuinka sinä koet kevään? Onko se sinulle toivon aikaa vai jotain muuta? Entä pureeko sinuun kevätkärpänen ja jos se puree, millä lailla se ilmenee?

// Maija

Nytkö jo kevät?

Aamulla heräsin siihen, että pihalla oli ihanan valoista. Yleensä tähän aikaan vuodesta sen valoisuuden pitäisi johtua lumesta. Nyt se kuitenkin johtui siitä, että päivästä oli tulossa todella selkeä ja aurinkoinen.

Sellainen helmikuu, että on etsittävä kaapista kevyempää päälle laitettavaa. Puhelimen papanasää näytti kolme astetta lämmintä. Avasin ikkunaa ja kuulin linnun laulua, ihanaa.

Vapaapäivät on ihania, koska jos on tällainen ilma kuin tänä aamuna saa lähteä rauhassa koirien kanssa ulkoilemaan. Jätin kuulokkeetkin kotiin, koska halusin imeä kaiken linnunlaulun ja upean sään itseeni.

Pyörätiet ovat niinkuin myöhään keväällä; kuivahkot ja täynnä hiekkaa. Lumet on sulanut lähestulkoon kaikki ja sellaiset lenkkireitit jotka ovat olleet jäätiköllä , olivat sulaneet ja helposti kuljettavissa.

Kävellessäni mietin, että täytyy olla enemmän läsnä. Tuokin, että tietoisesti jätin musiikin kotiin sai väkisinkin aivot rentoutumaan. Minä kuuntelen yleensä aina pitemmillä lenkkimatkoilla musiikkia ja tulen varmasti jatkossakin kuuntelemaan. Tänä aamuna parasta musiikkia oli kuitenkin linnunlaulu. Ja tietenkin se aurinko.

Kävellessäni mietin myös, että tuntuu kuin olisimme jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Olen koko talven odottanut kunnolla lunta. Vanhemmiten ja matkailun myötä olen oppinut arvostamaan sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tai ainakin pitäisi olla. Neljä vuodenaikaa on iso rikkaus ja sen takia talvena olisi kiva, että olisi lunta.

5.2.2020. Helmikuun alussa on saatu nauttia pienestä lumikerroksesta.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että koska se talvi ei kunnolla koskaan tullut, niin tarvitseeko sen enää sitten tulla. Varsinkin jos ilmat rupeavat olemaan näin upean keväisiä. Lappiin olisi upea lähteä kinoksia katselemaan, siellä niitä onneksi vielä on talvisin.

Nauttikaa auringosta ja olkaa läsnä itsellenne. Meinasin aamulenkillä napata kuvan auringonnoususta, mutta eihän mulla ollut edes puhelinta mukana. No, paremmin se näkyi omilla silmillä kun ruudun läpi. 😉

Nyt laitan Puhelimet ja koneet loppupäiväksi pois. Ulkoa d-vitamiinia ja illan pimetessä salilta energiaa. Kokeilkaa tekin. ☺️

Katsotaan kuinka meidän alkavan kevään käy.

// Maija