Me ostettiin tontti!

Toki jo vuosi sitten. Kun haaveilee tarpeeksi kauan jostain, joskus ne haaveet sitten toteutuvat. Alkuun oli haaveissa tonttipaikka missä on oma rauha, mutta että siitä on lyhyt matka lähteä vaikka illalla hakemaan hese luukulta megikset. Halusin myös, että se olisi veden äärellä ja että siitä olisi lyhyt matka töihin. Hirveästi kaikkia haaveita oli. Jossain vaiheessa sitten jo luovuin ajatuksesta, että siinä ei tarvitse olla vettä lähellä, koska mistä löydät tonttipaikan, joka vastaa vastaa kaikkia sun haaveita? No ei mistään, tai sitten ne hyvät oli jo ostettu tai menivät perintönä eteenpäin. Ajattelin myös, että on ihan ok jos siinä on naapureita, kunhan nyt ei aivan talossa kiinni. Ja tietenkin toiveena oli myös, että tonttiin ei menisi aivan puolet talon hinnasta.

Risusavottaa on jo jonkinverran tullut tehtyä.

Sitten tapahtui jotain järisyttävää. Olin pitkään selaillut Seinäjoen tontti-ilmoituksia. Yhtenä päivänä selailin facebookkia ja joku kavereistani oli jakanut kivannäköisen hirsitalon myynti-ilmoituksen. En josstain syystä saanut auki linkkiä ja menin sinne etuovi.comin kautta. Hirsitalo sijaitsi Ilmajoen puolella ja jostain syystä päätin tsekata Ilmajoen tonttitarjonnan ja siinä se oli! Laitoin Jonille puolivitsillä, että tällainen olisi tarjolla. Seuraavaksi Joni soitti ja ilmoitti menevänsä huomenna katsomaan paikkaa.

Laaduntarkkailijat hommissa.

Paikka tuntui heti omalta. Teimme tarjouksen, he tekivät vastatarjouksen ja se oli siinä. Viikossa olimme onnellisia tontin omistajia. Hiukan toki tuleva mietitytti, koska juuri oli koronapaska alkanut ja ei ollut täyttyä tietoa tulevasta. Olen kuitenkin kova riskien, enkä murehdi tulevasta ja tässäkin tilanteessa se kannatti.

Tytötkin rakastaa heidän uutta reviiriään!

Ja tosiaan, saimme tontilta kaiken mitä halusimme. Se on iso, siinä on yksi naapuri ja sekin riittävän kaukana, työmatka ei pidenny kuin viidellä kilometrillä, megis on aina saatavissa ja mikä tärkeintä; oma rantaviiva ja VESI LÖYTYY!! Melkein meidän takapihalta lähtee 17km luontopolku ja muutenkin upeat kangasmaastot lenkkeilyyn. Näistä ei osattu edes haaveilla. Eli saatiin vielä vähän extraa kaiken päälle. Nyt en malta odottaa, että joskus saadaan sinne koti pystyyn.

Oma rantaviiva.

Eli se mitä halusin tällä kertoa; ei kannata koskaan lopettaa haaveilua koska usein ne haaveet voi vaikka ihan vahingossa toteutua. ❤️

Ihanaa pääsiäistä //Maija

Paukanevan pitkospuut!

Minustako eräjorma? Tämä talvi on ollut meille kaikille erilainen, se jo tiedetään. On myös täytynyt opetella vapaa-ajalla tekemään jotain muuta kun ottaa lennot lämpöiseen. Menneenä viikonloppuna oli aivan upeat kelit ja oli pakko keksiä jotain tekemistä ulkona, koska aurinkokelit on pakko viettää ulkona jos on vapaalla. Ajateltiin sitten lähteä eräjormailemaan ja kohteena oli paukanevan pitkospuut.

Kylpemistä auringossa.

Vaikka olen jo toistakymmentä vuotta asunut Seinäjoella, ihan kaikkea ei ole tullut täällä testattua ja nämä pitkospuut oli yksi sellainen asia. Haettiin vain ennen lähtöä kaupasta makkarat ja pillimehut kyytiin ja lähdettiin retkelle. Keli oli niin upea, että paikalla oli paljon muitakin ulkoilijoita. Kauhuissani sitten soitin jos Sussulle, että voiko tuonne mennä kun porukkaa on niin paljon. Sussu oli kuitenkin oikeassa ja paikka oli niin iso, että kyllä sinne hyvin mahtui. Itse laavulle matka ei ollut pitkä. Laavu itsessään ei ollut mikään erikoinen, mutta ajoi asiansa ja hyvin sai makkarat paistettua. Ja vitsit, että laavumakkara voi sitten maistua hyvältä. Harvemmin tulee enää makkaraa syötyä, mutta nuotiomakkara toimii kyllä aina.

Makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa ja käveltiin vielä lintutornille. Komeat näkymät oli lintutornilta ja ihanan hiljaista. Lintutornilta sitten lähdettiin takaisin ja matkaa reitille tuli yhteensä n. 9km. Eli ihan kelpo jumppa sille päivälle. Meillä meni haaveillessa aika paljon aikaa ja oltiinkin melkein neljä tuntia tällä reissulla. Loppumatkasta oli aika hiljaista kun jaloissa alkoi jo tuntua kävely. Ja autolle päästessä oli parkkipaikkakin tyhjentynyt, enää kaksi autoa meidän lisäksi oli paikalla. Luonto on kyllä upea ja se löytyy yllättävän läheltä.

Vaikka loppumatkasta jalkoja painoi, hymy ei hyytynyt.

Paukanevan pitkospuiden plussat +

  • Selkeät opasteet
  • Kauniit maisemat
  • Siisti laavu ja roskaton ympäristö ylipäänsä
  • Ruuhkaton, vaikka autoja paljon olikin

Paukanevan miinukset –

  • Näin talvisaikaan ohitustilanteet oli vähän haastavia, koska jonkun piti aina hypätä vyötäröä myöden lumihankeen
  • Polku lintutornille oli hiukan tahmeaa kuljettavaa. Sinne oli huomattavasti kapeampi polku kuin muualla
  • Laavu ei ollut välttämättä niin tunnelmallinen kuin jossain muualla

Täytyy mennä käymään myös kesäaikana täällä, silloin ohitustilanteet voivat olla helpompia ja lintutornille ei tarvitse kahlata kinttupolkua pitkin.

Nyt kaikille makkarat ja pillimehut kyytiin ja ei muutakun patikoimaan paukanevalle!

Sun goes down.

P.S Harjaannutaan koko ajan enemmän eräjormailussa. Viime kerralla meillä oli kaikki tavarat paperikassissa ja nyt tajuttiin ottaa oikein reppu selkään. Ensi kerralla osataan ottaa sitten mukaan myös termospullossa kaakaota. Eli voisi sanoa, että kaikkea oppii tekemällä. 😁

// Maija