Wilderness Hotel, Muotka

Ai että me oltiin niin ihanalla pohjoisen reissulla ja nyt on heti pakko tuoda tännekin julki kun löydettiin sieltä niin helmi paikka! Ja tämä paikka oli juurikin otsikon mukaisesti Wilderness Hotel, Muotka. Tämä sijaitsi aivan Sodankylän pohjoispäässä, melkein Saariselällä. Voisi kuitenkin sanoa, että enemmän mielin olevamme Saariselällä kuin Sodankylässä. Osoite nyt vain sattui olla Sodankylän puolella.

Wilderness Hotel, Muotka

Ajeltiin päämäärättömästi ja Booking.com selatessa, tämä valikoitui meidän yöpaikaksi. Paikka oli todellakin metsässä ja moneen kertaan totesin, että onneksi on maasturi (Mutta normi autolla sinne pääsee kyllä myös!). Paikalle löydettyämme henkäisin heti tuota raikasta, puhdasta ja hiljaista ilmaa.

Respaan astuessamme ajatus oli vain, että vau! Kaikki oli niin viimeisen päälle hienoa ja yksityiskohdat mietitty niin loppuun asti. Check-in oli nopea ja vaivaton. Tällä kertaa meidän huoneeksi valikoitui saunallinen sviitti (koska olimmehan viiden tähden lomalla 😁). Majoitus oli täydellinen. Ajatuksenani on aina, että en halua nukkua huonommassa paikassa kuin mitä oma koti on ja täällä päästiin siihen tasoon. Sisustus oli upea. Huoneisto oli puhdas, ei ollut toisilta jääneitä hiuksia ym. missään! Tuoksu oli hyvä! Sänky oli loistava ja mikä parasta, tyynyt eivät haisseet! Monessa paikassa Suomen majoituksissa tyynyt tahtoo aina haista pahalle ja se vaikuttaa heti kyllä uniin. Ei MITÄÄN huonoa sanottavaa! Lämmin huoneistossa vähän oli, mutta lämpöisen kanssa pärjää aina.

Huoneistossa kaikki oli parasta ja täällä olisi voinut nukkua vaikka viikon tai kaksi.

Käytimme täällä myös ravintolan palveluita ja voi taivas mikä ruoka! Alkuun otimme keitot ja en ole koskaan syönyt niin hyvää sienikeittoa. Pääruoaksi otettiin poronkäristystä kummallekin. Aivan järjettömän hyvää. Ja taas jälleen ravintolassakin sisustuksellisesti kaikki mietitty loppuun asti. Ravintolassa oli myös hyvä hinta-laatusuhde; kaksi keittoa, kaksi pääruokaa ja kahdet kokikset 80€.

Ruoka vei kielenkin mennessään.

Tiluksilta löytyy myös puro, missä vesi oli kylmintä vettä ikinä! En valita koskaan uintiveden kylmyydestä, en toki nytkään valittanut kylmyydestä, mutta jouduin kuitenkin myöntymään että vähän kylmää oli. Se oli niin kylmää, että uikkarit oli aivan kuivat kun purosta nousi ylös! Ihana kokemus ja eipä tuollaisia upeita puhdasvetisiä puroja ole tullut paljon nähtyä.

Ilme ei tässä kerro, että vesi oli kylmintä ikinä.

Puron läheisyydessä on myös rantasauna, mutta sitä emme valitettavasti päässyt testaamaan kun tultiin hotellille vähän liian myöhään. Piti valita ruoka tai sauna ja nyt nälkä vei voiton. Kävimme kuitenkin kurkkaamassa saunalla ja upealtahan sekin näytti.

Myös aamupala tarvitsee kunniamaininnan, katsokaa kattausta. Kyllä esteetikon silmä lepää.

Meidän yöpymisen kruunasi se kun rupesin aamulla kuuntelemaan, mitä ääniä ulkoa oikein kuuluu ja menin ja aukasin oven ja piha oli täynnä poroja! Siinä vaiheessa tajusin, että nyt ollaan asian äärellä. Voisiko aamua paremmin käyttää kun jutella porojen kanssa? Aika lentää siivillä jo ainoastaan niitä katsellessa.

Tekstistä voi jo varmaan ymmärtää, että suosittelen kaikille kyseistä paikkaa. Jos haluaa panostaa laatuun, kannattaa ehdottomasti panostaa tänne. Itse koin, että sain rahoilleni vastinetta. Ja koska minussa asuu pikkuruinen pedantti, joudun vielä kerran kehumaan sisustusten yksityiskohtia. Pistikö ne siksi silmään, että sisustus oli tehty yhdestä mun lemppari brändistä: Pentikistä. Kuka tietää, mutta upeaa oli!

Näissä maisemissa mieli lepäsi.

Seuraavaan kertaan Muotka!

//Maija

How things are going?

Olin jo koulussa kova kirjoittamaan ja muistankin kuinka kerran yhteen aineeseen kirjoitin loppuun, että olisin kirjoittanut enemmänkin mutta paperi loppui kesken. Opettajalla on varmasti ollut mielenkiintoista lukea tarinoitani, mielikuvitus laukkasi jo silloin.

Innostus kirjoittamiseen oli tietenkin yksi syy siihen, miksi nämä sivutkin perustin. Suurin syy kuitenkin blogin kirjoittamiseen oli alunperin se, että saisin jakaa teille kaikille omat matkakokemukseni. Samalla tämä toimisi omana pikku päiväkirjana, jonka avulla voisin aina palata itsekin takaisin omiin seikkailuihini.

Seikkailulla tänä talvena omassa metsässä, risusavotassa.

Kuinka sitten kävikään? Olin juuri pääsemässä vauhtiin ja sitten tuli mikä nyt tuli, sitä ei jaksa enää edes ääneen sanoa…. Kertomukset loppuivat siihen. Ainakin matkojen osalta. Käykö niin, että matkakertomuksien sijaan, tästä tuleekin raksablogi kaikkine kommelluksineen? Toki tottakai oli ajatuskin kirjoittaa siitä kuinka kaksi ihmistä kenellä ei ole mitään hajua rakentamisesta, aikoo rakentaa/rakennuttaa itselleen kodin. Pääajatus aikoinaan oli kuitenkin kirjoittaa täällä pääosin maailmanmatkailusta, kauneusjutuista ja muodista koska ai että ne on lähellä myös mun sydäntä. Kaiken kaikkiaan aika laajaksihan tämä aihealue on mennyt, mutta toisaalta elämässä on muutakin kun matkailu. Miksi ei siis kirjoittaa myös elämästä yleensä.

Harmittaa. Minun olisi pitänyt luoda tämä blogi jo aiemmin. Minä olen nähnyt valtavasti maailmaa ja olisi kiva ollut kaikesta kertoa. Vanhoista matkoista on kuitenkin vaikea lähteä kertomaan jos niistä ei ole mitään dokumenttia tallessa. Faktat voivat olla pitkän ajan jälkeen hataria. Parhaimmat kertomukset tulevat, kun kerrot ne suoraan päivän jälkeen paperille. Silloin tarinat ovat parhaimmillaan.

Minun on ikävä maailmalle. Haluaisin jo kovasti uusia kokemuksia eri kulttuureista ja paikoista. Ja kertoa niistä täällä, kuinka paljon maailmalla onkaan annettavaa ja kuinka paljon se avartaa omaa maailmankuvaa. Kuinka se muuttaa suhtautumista elämään. Kuinka välillä on maailmalla tunteet pinnassa kun näet jotain epäoikeudenmukaista, tai näet ihmisiä kenellä ei ole mitään ja he ovat silti onnellisempia kuin moni muu tapaamani ihminen.

Olen myös valmis jo kohtaamaan sen, kuinka tämä pandemia on muuttanut maailmaa ja minkälaista matkustaminen on jatkossa. Varmasti joksikin aikaa se tulee muuttumaan jollain tavalla, ellei pysyvästi?

Siihen asti kunnes maailma taas aukeaa, suunnittelen täydellä höyryllä meidän tulevaa kotia. Ai että siitä tulee hieno, sitten joskus. Arki täyttyy töiden lisäksi myös liikunnalla, johon yritän etsiä vaihtelua ettei menisi saman toistamiseksi. Minussa asuu myös pieni hortonimi-Hemuli ja olenkin ehtinyt tappaa jo yhden hortensian. Vaikka sitä kuinka rakastin, ei se kestänyt pikku pakkasta.

Orvokit jaksaa kukkia kylmästä huolimatta.

Kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ensi viikolta odotan lämpöä!

Rakkautta ihmiset ❤️

//Maija

2021

Vuodet kuluu niin älyttömän nopeaa ja taas vaihtui yksi. On ihanaa, että ollaan menossa kohti kevättä ja kesää. Aamuisin lenkillä huomaa jo sen, että päivä on alkanut pitenemään kukonaskeleen verran.

Uusi vuosi tuo tullessaan aina jonkinlaisia ajatuksia ja toiveitakin tulevasta. Itse yritin viime vuonna harjoitella sitä, että muutoksia voi tehdä pitkin vuotta. Aloittaa vaikka keskellä viikkoa, aina ei tarvitse odottaa maanantaita tai ensi kuuta muutokseen. Jos haluaa muuttaa jotain asiaa elämässä, se vaatii töitä. Ja töitä on tehtävä asian suhteen ympäri vuoden. Ei auta jos teet asian eteen jotain vuoden ensimmäisen kuukauden ja loppuvuoden odotat että asiat ratkeaa itsestään.

Uusi vuosi odotuksia täynnä.

Kysyin hyvältä ystävältäni ennen vuodenvaihdetta, meinaako hän tehdä mitään uudenvuoden lupauksia. Hän oli sitä mieltä, että ei tee mitään lupauksia vaan aikoo jatkaa aivan kuten tähänkin asti, koska se toimii. Mietin sitä omalla kohdallani ja miksi sitä tosiaan muuttamaan hyvää kaavaa jos se kerta toimii. Aion kuitenkin ottaa omaan kaavaani mukaan muutamia ”parannuksia”. Ja ajattelin kertoa omat lisämausteet toimivaan reseptiini;

– Säästäminen. Viime vuotena kun ei maailmalle paljon päässyt, oli outoa että rahaa oli paljon enemmän kun yleensä. Ja koska aika ei kulunut seuraavan matkan etsimiseen, löysin uuden harrastuksen: SÄÄSTÄMISEN. Tämä viime vuoden säästämismatka on ollut kyllä hauska. Olen myös löytänyt podcastit ja musiikkia sieltä ei paljon viime vuonna tullut kuunneltua, koska kaikki lenkit on mennyt rahapodeja kuunnellessa. Enkä olisi kyllä koskaan uskonut, että innostun aiheesta näin paljon. Ainut mikä siinä on huono homma, niin se on aika pitkäjänteistä hommaa. Tästä on tullut meidän koko perheen yhteinen harrastus, mistä puhutaan paljon. Siskoni mies kertoi eilen, että oli lukenut jonkun tutkimuksen. Tiesittekö, että sen mukaan suomalaisten mielestä on hyväksyttävämpää rikastua voittamalla lotossa kuin sijoittamalla? Myöskään perintöä saamalla ei ollut hyväksyttävää rikastua, koska et ole itse ”tehnyt” niitä rahoja. Jokuhan ne rahat on perintöönkin tehnyt ja sitten niistä maksetaan vielä monta kertaa veroa. Mutta lotto, se on suomalaisten mielestä hyväksyttävä tapa rikastua, ei kuitenkaan se että olet itse rahasi tehnyt. Aika hassua. Tein itselleni aika ison säästötavoitteen tälle vuodelle, koska haluan testata pystynkö siihen. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun saan sen hyvin alkuun.

– Liikunta. Kävin koko viime vuoden tosi hyvin salilla ja lenkkeily siinä tukena. Loppuvuoden harjoittelin kuitenkin himmaamaan liikuntaa, koska se alkoi mennä vähän yli. Koska olen koko elämäni harrastanut ratsastusta ja omistanut hevosia, niin sehän on ollut jokapäiväistä hommaa. Nyt mun on ollut tosi vaikea hahmottaa sitä, että salilla ei tarvitse joka päivä käydä vaikka hevosia joka päivä saikin hoitaa. Syksyllä tosiaan aloin etsiä itselleni sopivaa salimäärä kertaa viikolle ja sen harjoittaminen jatkuu edelleen, koska en koe täysin löytäneeni sitä vielä. Tänä vuonna haluan myös kehittää omaa kestävyyskuntoani, se täytyy kuitenkin aloittaa pienillä teoilla.. Siinä mulla menee yleensä vikaan se, että lähden heti viiden kilsan juoksulenkille ja vedän sen täysillä. Sen jälkeen ei huvita koko homma enää. Eli harjoitusta vaatii.

Liikunta on lääke.

– Kuluttaminen. Olen aina mennyt sillä periaatteella, että halpa ja hyvä ei kulje käsi kädessä. Sen takia kuluttajana ostan mieluummin kestäviä, käyttöä kestäviä tuotteita harvemmin kuin pikamuotia usein. Tämä mulla on jo aika hyvin hanskassa. Tänä vuonna aion käyttää enemmän palveluita (kasvohoidot, hieronnat yms, mitä nyt säästämiseltä pystyn).

– NOUTORUOKA! Ah, tämä on ehdottomasti meidän suurin heikkous. Noutoruoan hakua täytyy ehdottomasti vähentää. Niin helppoa ja hyvää kun se onkin, niin täytyy löytää itsekuri sen hakemiseen. Joskus se on ok, mutta ei joka viikko perjantaista-sunnuntaihin. Tehtiin kotona diili, että jos jompikumpi ehdottaa asiaa, laitetaan yhteiseen kirstuun kumpikin aina kymppi rahaa. Katsotaan kuinka paljon siellä on rahaa vuoden lopussa. 😁 Merkkipäivät on erikseen ja silloin käydään aina jossain syömässä. Mutta sellaiset turhat haut pois. Saas nähdä kuinka onnistutaan.

– Ihmissuhteet. Aion käyttää tänä vuonna aikani vain sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka osaavat arvostaa sitä ja ovat luottamukseni arvoisia. Sellaiset ihmissuhteet joissa sinun täytyy olla jotain muuta kuin olet, etkä saa tuntea kuin joillain tietyllä tavalla kuinka vastapuoli odottaa, EI ole ok eikä hyväksyttävää. Olen ollut liian sinisilmäinen mitä tulee ihmissuhteisiin ja tätä puolta haluaisin harjoittaa itsessäni enemmän, että en aivan sokeasti luottaisi kaikkiin.

My rock ❣️

– Vuosi 2021 tuo tullessaan myös pikku sysäyksen unelmien toteutumista. Viime vuonna ostettu unelmatontti saa aukon tulevalle kodille kun Joni lupasi kaataa alustan. Täytyy myös alkaa ottaa yhteyttä talotoimittajiin ja alkaa hioa meidän tulevaa taloa paperille. Vitsi miten jännää, mutta samalla myös raastavaa, että kaikki tulisi juuri niinkuin on ajatellut eikä jäisi mitään huomaamatta.

Koiratkin ovat ottaneet tontin aivan omakseen ja rakastavat juoksennella siellä vapaana. Tässä he ovat apurina puusavotassa.

– Säästämisinnosta huolimatta, aion myös tehdä matkan jonnekin päin maailmaa. Katsotaan myöhemmin koska ja minne. ☺️

Tässä matkalla Suomessa, Kalajoella. Tänä vuonna auringonlaskuun jonnekin päin maailmaa.

Tässä muutama ajatus tulevalle vuodelle. Mitä itse haluat tältä alkaneelta vuodelta?

Ihanaa uutta vuotta kaikille!!

New year!!

//Maija

Mitä eniten kaipaan maailmalta?

  1. Lämpöä. Siis sitä kaukomaiden lämpöä, jolloin on yölläkin lämmin. On ihanaa että ne vaatteet millä aamulla lähdet liikenteeseen, tarkenet tulla vielä samoilla vaatteilla myöhään illalla hotellille. Tämä ei vaan onnistu, ei sitten millään kotimaassa.
  2. Aamupala! Valitsemme aina majoituksen aamupalalla, jos se vain on mahdollista. Mikään ei ole parempaa kun mennä valmiiseen pöytään ja näistä valmispöydistä se aamupala on vaan paras.
  3. Lenkkimaisemat! On ihan erilaista lenkkeillä palmujen alla, upeilla rannoilla tai aivan uusissa kaupunkimaisemissa, kuin niissä omissa samoissa ympyröissä päivästä toiseen. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.
  4. Uinti. On ihana uida pitkäkin pätkä, kun lämpöä riittää ennen uintia, uidessa ja uinnin jälkeen.
  5. Kulttuurit. Uudet kulttuurit jaksaa aina hämmentää kerta toisensa jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.
  6. Apteekit! Tämä on jo vähän vitsikin, mutta tykkään aivan älyttömästi kierrellä ulkomailla apteekeissa.
  7. Huolettomuus. Se nyt ei toki hirveästi poikkea mun arkimeiningistä. Tarkoitan tällä ehkä enemmän sitä, että kuinka huoletonta on hypätä skootterin, auton tai pyörän kyytiin ja katsella mitä kaikkea kaunista tulee vastaan.
  8. Seikkailu. Joka paikasta pitää saada mahdollisimman paljon irti. Seikkailuksihan päivät silloin menee.
  9. Shoppailu. Puolet vaatekaappini sisällöstä on ulkomailta. Ulkomailta löytyy kaikkea uniikkia ja sen takia olen aina valmis pari päivää siihen uhraamaan.
  10. Ihmiskohtaamisia. Maailmalla sattuu ja tapahtuu ja ihmiskohtaamiset on aina ikimuistoisia. Kun kommunikointia käydään ja yhteinen kieli ei välttämättä ole aivan sama, niin kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa sattuu matkan varrella.
  11. Auringonnousu ja auringonlasku. Vaikka niitä on monia nähnyt, silti ne ovat aina uudestaan ja uudestaan mykistävän kauniita ja ainutlaatuisia.
  12. Hyvinvointia. Ulkoimailla tulee voitua aina hyvin. Energiaa on enemmän liikkumiseen ja touhuamiseen. Lomalla en myöskään laske joka penniä, niin tulee enemmän käytettyä kauneushoitoja ja hierontoja ym. Kohteesta riippuen tietysti.
  13. Kotiinpaluu. Rakastan maailmaa ja kaikkea ihanaa mitä siellä on. Koti on kuitenkin koti ja matkustaessa oppii arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Siksi kotiinpaluun tunnetta on myös ikävä, koska aina täytyy käydä kaukana että näkee lähelle.

Tässä vain muutama asia, mitkä jo vähäsen koputtelee takaraivossa.

Ikävä on jo seikkailuja.

Kuulostaako tutulta? Jos tykkäät reissata, mitä sinulla on ikävä maailmalta?

//Maija

Praslin, Seychelles

Praslin, tunnin ja 70€ matkan päässä Mahen saarelta. Lauttojen ajat kannattaa tarkastaa, niitä menee kyllä joka päivä mutta joillekin päiville on vain muutama jopa vain kaksi lähtöä. Ja hinta, siitä ei tingitä ja se on mielestäni kallis.

Praslinille päästyämme otimme heti vuokralle auton, koko oleilumme ajaksi.. Tämä oli edullisempi kuin Mahen saarella; 30€ vuorokausi. En tiedä johtuiko siitä, että ei ollut sesonki aika.

Meidän hotelli oli lähellä Anse Volbertin rantaa, joka on varmasti keskeisin ranta tällä saarella. Olimme vähän myöhässä majoituksen varaamisen kanssa, niin saimme sitten vähintäänkin mielenkiintoisen asumuksen.. Coco bay villa oli tämä paikka ja no, se nyt vaati vähintään seikkailunhalua. Mutta sijainti oli kyllä ihanteellinen.

Praslin oli melko pieni paikka ja minulle sieltä ei jäänyt mieleen kun Anse Lazion ranta. Ranta oli kyllä upeimpia ja SIISTEIMPIÄ missä olemme koskaan ollut. Jopa minä joka en hirveästi jaksa rannalla makoilla, huomasin yht-äkkiä olleeni siellä koko päivän. Aallot oli kyllä hurjat siellä, että bikineistä kiinni jos siellä mereen menee. Ranta oli pitkä ja siinä oli myös pieniä pukamia, jos rauhaa kaipailee.. Mutta eipä sielä nyt muutenkaan tungosta ollut.

Praslinin tiet on myös melko mutkaiset, täällä meinasimme ajaa kunnon kolarin tappaja bussin kanssa. Tappaja bussi päätti laittaa mutkat suoriksi, mutta sai onneksi kipponsa pysähtymään ja selvisimme säikähdyksellä. Toki sanomalehteäkään ei olisi enää väliin mahtunut.

Tosiaan, Anse Volbertin lähettyvillä oli kaupat ja ruokapaikat. Niitä ei montaa kyllä ollut ja ruokapaikat aukesivat aika myöhään.. Osa kahdeksan aikaan illalla.. Praslinilta löytyi myös yökerho ja se oli kyllä käymisen arvoinen. Mutta muistakaa pukea miehille varsinkin pitkät housut, muuten sinne ei ole asiaa. Mutta jos kuitenkin unohdat sortsit jalkaan, ei hätää siellä on kyllä housuja. 😁 Sisään ei pääse ilman.

Tällä saarella oli todella näkyvä huumeongelma. Joka päivä kun ilta alkoi hämärtämään, paikalliset olivat aivan sekaisin. Vaarallisia tai agressiivisia he eivät olleet. Enemmänkin kurja näky.

Praslinilta löytyy myös kansallispuisto Vallee de mai. Siellä on niitä takapuolen näköisiä kookoksia mitkä painavat kymmeniä kiloja.. Hinta tänne oli 25€ henkilöltä. Praslinilta pääsee myös Curieuse saarelle. Siellä on paljon eri-ikäisiä kilpikonnia. Meiltä neljältä pelkkä matka veneellä olisi ollut 30€ henkilöltä. Emme menneet, koska kilppareita näki muutenkin.

Itselle neljä päivää Praslinilla oli riittävä. Saari oli nopeasti kierretty ja muita aktiviteetteja täällä ei hirveästi ollut. Onneksi oli lenkkivaatteet mukana, niin sai edes urheilla. Prasliniakin suosittelen auringonpalvojille, sillä rantaa ja aurinkoa piisaa.

// Maija

Seychelles

Seychelles, Afrikan helmi. Seychelleistä en tiennyt muutakuin kauniit postikorttimaisemat, mitä netistä näkyi. On hauska lähteä sellaiseen paikkaan, mistä et osaa odottaa mitään.

Lentojahan sinne ei suoraan mene. Me otimme Qatarin lennot Dohan kautta. Kokonainen matka-aika oli n.14tuntia, sisältäen vaihtoajan. Me saatiin lennot suhteellisen edullisesti; 750€ henkilöltä. Matkustettiin toki sesonkiajan ulkopuolella (touko-kesäkuu). Yleensä lippujen hinnat on siellä 1000€ luokkaa.

Ensimmäisenä koneesta ulos astuttaessa näkyi kauniit korkeat maisemat vuorille. Eli saavuttiin Mahen saarelle.

Seychellesin pääsaarethan ovat; Mahe, Praslin ja La Digue.Me kävimme kaikissa näissä kolmessa ja teenkin kaikista saarista erillisen postauksen. 

Lämminhän Seychelleillä on ympäri vuoden, että sen puoleen sinne voisi matkustaa milloin vain. Kovimmat turistiajat keskittyvät uudelle vuodelle ja pääsiäiselle. Koska me olimme sesonkiajan ulkopuolella, maassa oli mukavan rauhallista.

Majoitusten kanssa kannattaa olla tarkkana varsinkin sesonkiaikaan. On suositeltavaa varata ne ajoissa, ettei jää ilman majoitusta. Meille löytyi hyvin majoituksia vaikka varasimme ne vasta kuukausi etukäteen. Maassa vaan kannattaa varautua siihen, että jos haluat jonkun hienon majoituksen siitä saa sitten maksaa kyllä aikalailla. Me olimme kaksi viikkoa ja majoituksemme maksoi 500€/per henkilö. Tämä hinta oli todella halpa hinta ja majoituksetkin tosiaan olivat sitten sen mukaisia. Eli tuolla hinnalla ei saa mitään neljän tähden ylellisyyttä vaan katon pään päälle. Maassahan on paljon sellaista matkustajakoti meininkiä. Näissä toki oli kaikille omat huoneet ja vessat ja suihkut, että kuitenkaan mistään ryhmämajoituksesta ei ollut kyse. Ja nämä ns.matkustajakodit olivat usein perheyrityksiä. Niissä oli kyllä hyvä palvelu, mutta meidän kohdalla osa asumuksista oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. 

Majoituksen maksaminen kävi kortilla tai käteisellä. Kortilla maksettaessa joka paikassa otettiin 3% lisämaksu. Että jos olisi halunnut oikeen säästellä, niin olisi pitänyt olla käteisenä asumuksen summa. Toki siinä on sitten aina se vaara, että rahat häviää jonnekin kun sitä on niin paljon mukana. 

Auton vuokraus Seychelleillä on aivan ehdotonta. Jos autoa ei vuokraa jää todella paljon näkemättä. Mahella se maksoi 40€/päivä ja Praslinilla 35€/päivä. Ihan perus ajokortti kelpasi, eivät vaatineet kansainvälistä ajokorttia. Maassahan on vasemmanpuoleinen liikenne ja todellä mäkisiä mäkiä, että jos on oikein arka kuski niin en suosittele ajoa. Mieheni on onneksi luotettava ja hyvä kuski niin menopelin kun menopelin vuokraus onnistuu. Mutta niinkuin jo sanoin, vuokraa auto!

Seuraavassa postauksessa kerron Mahen saaresta.

//Maija