Seikkailupuisto pakka, Kalajoki

Kesällä piti tietty käydä Kalajoella ja nyt tällä kertaa saimme aikaiseksi mennä käymään seikkailupuisto pakassa! Köysiseikkailu sinänsä oli tuttua puuhaa. Olemme ulkomailla näissä käyneet, mutta ulkomailla ne paikat menevät kyllä elämys edellä. Seikkailupuisto pakassa mentiin kyllä aivan täysin liikunta edellä.

Let’s go!

Pakassa on kahdeksan erilaista rataa + ninjarata. Alussa meille sanottiin, että jos haluaa mennä kasi radalle, sitä ei kannata jättää viimeiseksi. Syy siihen oli, että se on sen verran raskas, että kaikkien jälkeen sitä ei ehkä jaksa suorittaa. No me sitten ekana mentiin sinne kasiradalle, todettuamme että pari ekaa rataa oli aivan liian lällyjä.

Okei, sitten lähdettiin valloittamaan kasirata. Puuhun piti kiivetä heiluvia tikkaita pitkin ja siinä vaiheessa ajattelin jo että terve, tästä ei taida tulla mitään. Sisulla sinne puuhun sitten kiivettiin ja siitä se sitten lähti. Tajusin jo puuhun kiivetessä, että nyt voi fysiikka joutua koetukselle. Rata oli mahtava ja haastava. Sillä matkalla tuli niin monta onnistumisen tunnetta! Ja ymmärsin täysin, miksei sitä kannattanut jättää viimeiseksi tai että sitä ei aivan huonokuntoisille suositeltu. Jossain vaiheessa olin jo niin poikki, että luulin ettei rata lopu koskaan. Jossain vaiheessa fysiikka yksinkertaisesti meinasi tulla vastaan, järjettömällä päättäväisyydellä kuitenkin puskettiin loppuun asti! Se on muuten kumma juttu, kuinka kroppa voi olla aivan loppu mutta silti se pystyy jatkamaan vaikka kaikki olisi jo annettu. Tosi helposti tulee esim, juostessa annettua periksi ja otettua kävelyksi vaikka todellisuudessa kroppa jaksaisi kyllä. Ja se, että olit jo muutaman kerran ajatellut selviääkö seikkailusta vai ei ja sitten se loppu siellä häämöttää ja olet ylittänyt itsesi ja kokenut monta onnistumisen tunnetta! Se tunne on kyllä yksi parhaimmista.

Paras seikkailukamu ❤️

Sitten se jälkitunne… No ensinnäkin mentiin heti pizzalle (pakko saada heti palauttavaa), mutta sitten seuraava päivä. En ollut edes tiennyt sellaisten lihasten olemassaolosta. Vatsastakin löytyi sellaisia lihaksia, mitä en ole edes ratsastaessa löytänyt. Ja selkälihakset, siis koko yläkroppa oli saanut sellaisen treenin, että ei tarvinnut koko loppulomana treenata yläkertaa. Tuommoisia treenejä pitäisi saada useammin. No, ensi kesänä taas Kalajoelle seikkailupuistoon..

Pizzat tarjoili Henry`s salon.

Kyllä tuli taas todettua, että se fyysinen kunto on kyllä tärkein. Muuten ei pystyisi touhottamaan kaikkea kivaa.

Muutama info seikkailupuisto pakkaan liittyen:

  • Löytyy Kalajoelta, aivan top campingin sisäänkäynnin vierestä
  • Rata on nykyaikainen ja siisti
  • Siellä on kahdeksan eri rataa, mitä voi suorittaa
  • Ystävällinen henkilökunta
  • Lippu kahdelta + hanskat + tallelokero oli n. 65€
  • Paras aika seikkailla varmaankin sesongin loppupuoli (Elokuu)?
  • Laadukkaat valjaat ja kypärät
  • Selkeä opastus, joskin aika pitkä kun oli paljon porukkaa
  • Turvallinen
  • Sopii melkeinpä kaikenikäisille keillä on hyvä fyysinen kunto

Ei muutakuin kaikki pakkaan seikkailemaan ja hakemaan elämyksiä ja ylittämään itsensä. Ei ole kyllä pizzakaan varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kun tuon suorituksen jälkeen!

Nähdään ensi kesänä!!

//Maija

Empire State of mind!

Tämä upea Alicia Keysin ja Jay-Z:n kappale kun soi, saa mulle aina järjettömän ikävän New Yorkiin. Tähänastisista maailmankolkista mulle on valkkautunut kaksi lempparikaupunkia ja ne on ehdottomasti juurikin tämä New York ja toinen on Bangkok. Kaksi niin erilaista kaupunkia on vienyt täysin mun sydämen.

New Yorkissa eniten kiehtoi sen ”jännittävyys”. Tuntui, että joka nurkan takana odottaa jotain uutta jännää. Kapuaminen Empire State buildingiin ja sieltä näkymät New Yorkin ylle. Puhumattakaan elokuvista tutusta Central Parkista ja hotelleista, mitkä näkyvät elokuvissa. Tai kävely Time Squarella, ihmetellen sitä valojen välkettä. Ja aina kun näkee televisiossa Brooklyn Bridgen, tulee hihkaistua että tuollakin ollaan oltu. Hiljaiseksi siellä saa World trade centerin muistomerkki. Se, minkälainen tuska siellä on kärsitty on aistittavissa. Vaikka New York on suurkaupunki, olo tuntui silti todella kotoisalta siellä. Sitten kun maailmantilanne rauhoittuu, lähden heti kaupunkilomalle New Yorkiin!

Omat tärpit New Yorkiin:

  • Empire State Building ja siellä niin korkealle kuin pääset
  • World Trade Centerin muistomerkki
  • Aamiainen jossain periamerikkalaisessa ravintolassa.
  • Brooklyn Bridge
  • Jos mahdollista, lähde mukaan jollekin kiertoajelulle, siinä näkee paljon
  • Times Square
  • Ja tottakai itsestäänselvyys Vapauden patsas

Tärpit saattaa lisääntyä sitten kun siellä pääsee seuraavaksi käymään, koska tekeminen sieltä ei lopu varmasti ikinä.

Ethän katoa minnekään New York, minulla on ikävä sinua.

Bangkok. Toinen kaupunki jolla on erityinen paikka sydämessäni.

Silloin ensimmäistä kertaa Bangkokissa ollessani, se tuntui aivan liian suurelta ja vilkkaalta. Siellä ihan jännitti mennä. Tuntui, ettei siellä pääse eteen eikä taakse. Taksikuskit eivät osanneet sanaakaan englantia, eivätkä ymmärtäneet paikkoja vaikka kartasta näytti. Ajatuksena oli vain, että kuinka täältä pääsee pois. Kauppakeskuksessa eksyi ja aina kun ajattelit löytäneesi pihalle, olitkin väärällä puolella kauppakeskusta.

Sitten kuitenkin ensi shokin jälkeen aloin tutustua Bangkokiin enemmän. Aloin selvittää missä siellä on mitäkin ja kuinka siellä kuljetaan. Rakastan selvittää ennen matkalle lähtöä kaiken mahdollisen paikasta ja siksi minulle onkin Lonely Planetin kirjat tulleet todella tutuiksi.. Ja kerta kerralta varasimme hotellin aina vain lähempää ”ydintä”. Lopulta siinä sitten kävi niin, että opin täydellisesti käyttämään siellä ilmajunaa ja kerran vietettiin Jonin kanssa yksi päivä matkaten vain ilmajunalla edestakaisin, että osaan kulkea sillä vaikka unissani. Ja tämähän aukaisi meille aivan älyttömästi uusia kolkkia koko kaupungissa. Bangkokissakin voi alue muuttua yhtä-äkkiä rauhaisaksi, se vaatii vaan pikkasen ilmajunalla huristelua. Olen myös opetellut mistä kaupunginosista löytyy mitäkin ja tämä antaa mahdollisuuden saada kaupungista kaiken irti. Parasta on kun pystyy kulkemaan siellä täysin paikallisten joukossa vaikuttamatta yhtään hukassa olevalta. Ollaan jopa kerran tultu lentokentältä junalla keskustaan ja olihan sekin elämys laukkujen kanssa!

Mikä sitten tekee Bangkokista lempparin? No jos New York ei nuku koskaan, niin ei nuku kyllä Bangkokkikaan. Ensinnäkin olo siellä tuntuu aivan kuninkaalliselta, koska siellä on varaa majoittua viiden tähden hotelleissa ja ne todellakin ovat aina joka pennin veroisia, enkä enää edes käytä muita majoitusvaihtoehtoja siellä, koska ne vaan on niin HALPOJA!! Tykkään myös aktiviteeteista, jotka ovat Bangkokissa loputtomat. Voit aloittaa ja lopettaa päivän hieronnalla ja tehdä kaikkea siinä välissä; ajella ilmajunalla, ihmetellä ostarissa, käydä keilaamassa, tehdä ikkunaostoksia ja ihan oikeitakin ostoksia. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja sitten ruokapaikat. Bangkok on oikeen kulinaristin unelma ja sieltä löytyy joka makuhermolle jotain. Todennäköisesti tilanteen helpottuessa löydän itseni New Yorkin lisäksi myös Bangkokista!

En paljoa huijaa jos sanon, että laukut on jo pakattuna

Bangkokin tärpit:

  • Hotellit. Hemmottele itseäsi luxustason hotellilla, minkä saat Bangkokissa edullisemmin kuin Suomessa omenahotellin
  • Hieronnat. Ei jää ainakaan siitä kiinni, etteikö olisi valinnanvaraa
  • Bangkokissa on myös paljon laadukkaita manikyyri- ja pedikyyri paikkoja, kokeilemalla löytyy parhaimmat
  • Halpa liikkua paikasta toiseen (ilmajuna)
  • Bangkokista on keskiössä, mistä voit jatkaa matkaamista mitä hienoimpiin paikkoihin Thaimaassa
  • Ruokakulttuuri
  • Itse tykkään Bangkokin ostareista, Siam Paragon on mun lemppari. Siellä on kiva oikein helteisenä päivänä vilvoitella ja tehdä ikkunaostoksia. Tykkään myös Terminal 21:stä. En ole toki kaikissa ehtinyt käydä, mutta tähänastisista kokemuksista nämä ovat lemppareitani

Tässä omat lempparikaupunkini tähänastisista kokemuksista. Voi kuinka odotankaan jo uusia seikkailuja. Toivottavasti nämä kaupungit ja kaikki muut uudet seikkailut jaksavat odottaa, koska itseltä meinaa loppua jaksaminen uuden seikkailun odottamiseen!

//Maija