Seikkailupuisto pakka, Kalajoki

Kesällä piti tietty käydä Kalajoella ja nyt tällä kertaa saimme aikaiseksi mennä käymään seikkailupuisto pakassa! Köysiseikkailu sinänsä oli tuttua puuhaa. Olemme ulkomailla näissä käyneet, mutta ulkomailla ne paikat menevät kyllä elämys edellä. Seikkailupuisto pakassa mentiin kyllä aivan täysin liikunta edellä.

Let’s go!

Pakassa on kahdeksan erilaista rataa + ninjarata. Alussa meille sanottiin, että jos haluaa mennä kasi radalle, sitä ei kannata jättää viimeiseksi. Syy siihen oli, että se on sen verran raskas, että kaikkien jälkeen sitä ei ehkä jaksa suorittaa. No me sitten ekana mentiin sinne kasiradalle, todettuamme että pari ekaa rataa oli aivan liian lällyjä.

Okei, sitten lähdettiin valloittamaan kasirata. Puuhun piti kiivetä heiluvia tikkaita pitkin ja siinä vaiheessa ajattelin jo että terve, tästä ei taida tulla mitään. Sisulla sinne puuhun sitten kiivettiin ja siitä se sitten lähti. Tajusin jo puuhun kiivetessä, että nyt voi fysiikka joutua koetukselle. Rata oli mahtava ja haastava. Sillä matkalla tuli niin monta onnistumisen tunnetta! Ja ymmärsin täysin, miksei sitä kannattanut jättää viimeiseksi tai että sitä ei aivan huonokuntoisille suositeltu. Jossain vaiheessa olin jo niin poikki, että luulin ettei rata lopu koskaan. Jossain vaiheessa fysiikka yksinkertaisesti meinasi tulla vastaan, järjettömällä päättäväisyydellä kuitenkin puskettiin loppuun asti! Se on muuten kumma juttu, kuinka kroppa voi olla aivan loppu mutta silti se pystyy jatkamaan vaikka kaikki olisi jo annettu. Tosi helposti tulee esim, juostessa annettua periksi ja otettua kävelyksi vaikka todellisuudessa kroppa jaksaisi kyllä. Ja se, että olit jo muutaman kerran ajatellut selviääkö seikkailusta vai ei ja sitten se loppu siellä häämöttää ja olet ylittänyt itsesi ja kokenut monta onnistumisen tunnetta! Se tunne on kyllä yksi parhaimmista.

Paras seikkailukamu ❤️

Sitten se jälkitunne… No ensinnäkin mentiin heti pizzalle (pakko saada heti palauttavaa), mutta sitten seuraava päivä. En ollut edes tiennyt sellaisten lihasten olemassaolosta. Vatsastakin löytyi sellaisia lihaksia, mitä en ole edes ratsastaessa löytänyt. Ja selkälihakset, siis koko yläkroppa oli saanut sellaisen treenin, että ei tarvinnut koko loppulomana treenata yläkertaa. Tuommoisia treenejä pitäisi saada useammin. No, ensi kesänä taas Kalajoelle seikkailupuistoon..

Pizzat tarjoili Henry`s salon.

Kyllä tuli taas todettua, että se fyysinen kunto on kyllä tärkein. Muuten ei pystyisi touhottamaan kaikkea kivaa.

Muutama info seikkailupuisto pakkaan liittyen:

  • Löytyy Kalajoelta, aivan top campingin sisäänkäynnin vierestä
  • Rata on nykyaikainen ja siisti
  • Siellä on kahdeksan eri rataa, mitä voi suorittaa
  • Ystävällinen henkilökunta
  • Lippu kahdelta + hanskat + tallelokero oli n. 65€
  • Paras aika seikkailla varmaankin sesongin loppupuoli (Elokuu)?
  • Laadukkaat valjaat ja kypärät
  • Selkeä opastus, joskin aika pitkä kun oli paljon porukkaa
  • Turvallinen
  • Sopii melkeinpä kaikenikäisille keillä on hyvä fyysinen kunto

Ei muutakuin kaikki pakkaan seikkailemaan ja hakemaan elämyksiä ja ylittämään itsensä. Ei ole kyllä pizzakaan varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kun tuon suorituksen jälkeen!

Nähdään ensi kesänä!!

//Maija

How things are going?

Olin jo koulussa kova kirjoittamaan ja muistankin kuinka kerran yhteen aineeseen kirjoitin loppuun, että olisin kirjoittanut enemmänkin mutta paperi loppui kesken. Opettajalla on varmasti ollut mielenkiintoista lukea tarinoitani, mielikuvitus laukkasi jo silloin.

Innostus kirjoittamiseen oli tietenkin yksi syy siihen, miksi nämä sivutkin perustin. Suurin syy kuitenkin blogin kirjoittamiseen oli alunperin se, että saisin jakaa teille kaikille omat matkakokemukseni. Samalla tämä toimisi omana pikku päiväkirjana, jonka avulla voisin aina palata itsekin takaisin omiin seikkailuihini.

Seikkailulla tänä talvena omassa metsässä, risusavotassa.

Kuinka sitten kävikään? Olin juuri pääsemässä vauhtiin ja sitten tuli mikä nyt tuli, sitä ei jaksa enää edes ääneen sanoa…. Kertomukset loppuivat siihen. Ainakin matkojen osalta. Käykö niin, että matkakertomuksien sijaan, tästä tuleekin raksablogi kaikkine kommelluksineen? Toki tottakai oli ajatuskin kirjoittaa siitä kuinka kaksi ihmistä kenellä ei ole mitään hajua rakentamisesta, aikoo rakentaa/rakennuttaa itselleen kodin. Pääajatus aikoinaan oli kuitenkin kirjoittaa täällä pääosin maailmanmatkailusta, kauneusjutuista ja muodista koska ai että ne on lähellä myös mun sydäntä. Kaiken kaikkiaan aika laajaksihan tämä aihealue on mennyt, mutta toisaalta elämässä on muutakin kun matkailu. Miksi ei siis kirjoittaa myös elämästä yleensä.

Harmittaa. Minun olisi pitänyt luoda tämä blogi jo aiemmin. Minä olen nähnyt valtavasti maailmaa ja olisi kiva ollut kaikesta kertoa. Vanhoista matkoista on kuitenkin vaikea lähteä kertomaan jos niistä ei ole mitään dokumenttia tallessa. Faktat voivat olla pitkän ajan jälkeen hataria. Parhaimmat kertomukset tulevat, kun kerrot ne suoraan päivän jälkeen paperille. Silloin tarinat ovat parhaimmillaan.

Minun on ikävä maailmalle. Haluaisin jo kovasti uusia kokemuksia eri kulttuureista ja paikoista. Ja kertoa niistä täällä, kuinka paljon maailmalla onkaan annettavaa ja kuinka paljon se avartaa omaa maailmankuvaa. Kuinka se muuttaa suhtautumista elämään. Kuinka välillä on maailmalla tunteet pinnassa kun näet jotain epäoikeudenmukaista, tai näet ihmisiä kenellä ei ole mitään ja he ovat silti onnellisempia kuin moni muu tapaamani ihminen.

Olen myös valmis jo kohtaamaan sen, kuinka tämä pandemia on muuttanut maailmaa ja minkälaista matkustaminen on jatkossa. Varmasti joksikin aikaa se tulee muuttumaan jollain tavalla, ellei pysyvästi?

Siihen asti kunnes maailma taas aukeaa, suunnittelen täydellä höyryllä meidän tulevaa kotia. Ai että siitä tulee hieno, sitten joskus. Arki täyttyy töiden lisäksi myös liikunnalla, johon yritän etsiä vaihtelua ettei menisi saman toistamiseksi. Minussa asuu myös pieni hortonimi-Hemuli ja olenkin ehtinyt tappaa jo yhden hortensian. Vaikka sitä kuinka rakastin, ei se kestänyt pikku pakkasta.

Orvokit jaksaa kukkia kylmästä huolimatta.

Kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ensi viikolta odotan lämpöä!

Rakkautta ihmiset ❤️

//Maija