Seikkailupuisto pakka, Kalajoki

Kesällä piti tietty käydä Kalajoella ja nyt tällä kertaa saimme aikaiseksi mennä käymään seikkailupuisto pakassa! Köysiseikkailu sinänsä oli tuttua puuhaa. Olemme ulkomailla näissä käyneet, mutta ulkomailla ne paikat menevät kyllä elämys edellä. Seikkailupuisto pakassa mentiin kyllä aivan täysin liikunta edellä.

Let’s go!

Pakassa on kahdeksan erilaista rataa + ninjarata. Alussa meille sanottiin, että jos haluaa mennä kasi radalle, sitä ei kannata jättää viimeiseksi. Syy siihen oli, että se on sen verran raskas, että kaikkien jälkeen sitä ei ehkä jaksa suorittaa. No me sitten ekana mentiin sinne kasiradalle, todettuamme että pari ekaa rataa oli aivan liian lällyjä.

Okei, sitten lähdettiin valloittamaan kasirata. Puuhun piti kiivetä heiluvia tikkaita pitkin ja siinä vaiheessa ajattelin jo että terve, tästä ei taida tulla mitään. Sisulla sinne puuhun sitten kiivettiin ja siitä se sitten lähti. Tajusin jo puuhun kiivetessä, että nyt voi fysiikka joutua koetukselle. Rata oli mahtava ja haastava. Sillä matkalla tuli niin monta onnistumisen tunnetta! Ja ymmärsin täysin, miksei sitä kannattanut jättää viimeiseksi tai että sitä ei aivan huonokuntoisille suositeltu. Jossain vaiheessa olin jo niin poikki, että luulin ettei rata lopu koskaan. Jossain vaiheessa fysiikka yksinkertaisesti meinasi tulla vastaan, järjettömällä päättäväisyydellä kuitenkin puskettiin loppuun asti! Se on muuten kumma juttu, kuinka kroppa voi olla aivan loppu mutta silti se pystyy jatkamaan vaikka kaikki olisi jo annettu. Tosi helposti tulee esim, juostessa annettua periksi ja otettua kävelyksi vaikka todellisuudessa kroppa jaksaisi kyllä. Ja se, että olit jo muutaman kerran ajatellut selviääkö seikkailusta vai ei ja sitten se loppu siellä häämöttää ja olet ylittänyt itsesi ja kokenut monta onnistumisen tunnetta! Se tunne on kyllä yksi parhaimmista.

Paras seikkailukamu ❤️

Sitten se jälkitunne… No ensinnäkin mentiin heti pizzalle (pakko saada heti palauttavaa), mutta sitten seuraava päivä. En ollut edes tiennyt sellaisten lihasten olemassaolosta. Vatsastakin löytyi sellaisia lihaksia, mitä en ole edes ratsastaessa löytänyt. Ja selkälihakset, siis koko yläkroppa oli saanut sellaisen treenin, että ei tarvinnut koko loppulomana treenata yläkertaa. Tuommoisia treenejä pitäisi saada useammin. No, ensi kesänä taas Kalajoelle seikkailupuistoon..

Pizzat tarjoili Henry`s salon.

Kyllä tuli taas todettua, että se fyysinen kunto on kyllä tärkein. Muuten ei pystyisi touhottamaan kaikkea kivaa.

Muutama info seikkailupuisto pakkaan liittyen:

  • Löytyy Kalajoelta, aivan top campingin sisäänkäynnin vierestä
  • Rata on nykyaikainen ja siisti
  • Siellä on kahdeksan eri rataa, mitä voi suorittaa
  • Ystävällinen henkilökunta
  • Lippu kahdelta + hanskat + tallelokero oli n. 65€
  • Paras aika seikkailla varmaankin sesongin loppupuoli (Elokuu)?
  • Laadukkaat valjaat ja kypärät
  • Selkeä opastus, joskin aika pitkä kun oli paljon porukkaa
  • Turvallinen
  • Sopii melkeinpä kaikenikäisille keillä on hyvä fyysinen kunto

Ei muutakuin kaikki pakkaan seikkailemaan ja hakemaan elämyksiä ja ylittämään itsensä. Ei ole kyllä pizzakaan varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kun tuon suorituksen jälkeen!

Nähdään ensi kesänä!!

//Maija

Matkalla kotimaassa ja mitä se maksoi.

Meillä ei ollut kuin viikko lomaa tänä vuonna ja alunperin oli tarkoitus ottaa joku äkkilähtö ja suunnata viikoksi jonnekin. Tämä nyt kuitenkin sitten muuttui viikon mittaiseen kotimaan lomaan.

Ehdimme tämän viikon (+muutaman vapaapäivän) aikana käydä Helsingissä ja tietenkin Tuusulassa asuntomessuilla. Sitten tehtiin road trippi Kalajoelle, siitä Vuokattiin jonka jälkeen suunnattiin Kolille ja viimeinen etappi oli Kuopio.

Reissu alkoi tosiaan Helsingistä ja siellä kävimme Tuusulan asuntomessuilla. Tilanteen huomioonottaen mielestäni turvallisuus ja hygienia oli järjestetty hyvin messuilla. Tämä kuitenkin meinasi luonnollisesti sitä, että kohteisiin joutui jonottamaan välillä turhankin kauan. Tämän jonottamisen takia meidän varaama kuusi tuntia ei sitten riittänyt alkuunkaan.

Vettä satoi messuilla, välillä taivaan täydeltä. Onneksi oli upeita kohteita, missä sai olla sateelta piilossa.

Messut itsessään jäivät aika valjuiksi ja ideat omiin juttuihin jäi saamatta. Tänä vuonna messujen ”juttu” oli kylpyhuoneet joihin oli panostettu ja tehty niistä aivan spa:maiset. Ne olivat kyllä messukohteissa toinen toistaan upeampia. Mielestäni taas käytännöllisyys loisti poissaolollaan. Parasta tämän vuoden messuissa oli kyllä seura. Vietettiin ihana päivä ja siihen perään vielä ilta parhaassa seurassa ystävien kanssa.

Messupäivän plussat:

  • Seura (Julia ja Papu)
  • Messualueen ruoka vaatii kyllä erityismaininnan, oli kyllä niin hyvää
  • Skoda osaston ilmaiset pehmikset
  • Hienosti toteutettu turvallisuus

Messupäivän miinukset

  • Loppupäivästä alkanut kaatosade
  • Messukohteiden mitäänsanomattomuus
  • Parkkipaikat liian kaukana (ne on kyllä aina)
  • Palju osastolla olleet näytteilleasettajat, jotka hyppäsivät itse paljuun ennen messualueen sulkeutumista

Helsingin reissu kun saatiin pakettiin, kurvattiin yhdeksi yöksi kotiin. Seuraavana aamuna lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kalajokea. Uskon, että meillä kaikilla on sellainen ”happy place” ja mulle se on Suomessa Kalajoki. Mulla on sieltä niin paljon hyviä muistoja, että voisin kirjoittaa siitä kokonaisen romaanin. Olen siellä pienestä pitäen käynyt ja joka vuosi sinne on päästävä.

Upea auringonlasku.

Kalajoella houkuttaa maisemat ja aktiviteetit. Tykkään myös siitä ihanasta hiekkaisesta ja kangasmaisesta maastosta mikä siellä on. Siellä on mahdollista tehdä vaikka mitä ja vuosi vuodelta he myös kehittävät sitä. Tällä kertaa ehdittiin olla Kalajoella yksi yö. Ehdittiin kuitenkin tehdä kaikki vakiojutut; eli käydä lohilaaksossa, lenkkeilemässä ja pihvituvalla syömässä. Lohilaaksossa ei ollut enää onginta mahdollisuutta, mutta syötiin siellä sitten aina yhtä maukkaat lohiateriat. Hiekoilla täytyy aina käydä lenkkeilemässä pitkospuita pitkin. Maisemat on niin hienot, että yhtä-äkkiä huomaa lenkkeilleensä kilometri kaupalla. Illan lopetimme sitten syömällä pihvituvassa, mitä suosittelen kaikille ketkä osaavat arvostaa hyvää ruokaa.

Lohilaaksossa herkuttelemassa Kalajoella.

Kalajoen plussat:

  • Maisemat ja ilmapiiri
  • Lukemattomat aktiviteetit
  • Sopivan matkan päässä
  • Halu palata aina uudelleen
  • Kesälomakausi oli loppunut, mikä tarkoitti että rauhallista oli

Kalajoen miinukset

  • Kalajoessa itsessään ei ole miinuksia. Miinus menee tällä kertaa rantakallalle. Rantakalla on majoituspaikka Kalajoella ja kyllä tästä paikasta on aika ajanut jo kauan aikaa sitten ohi. Huoneet päärakennuksessa ovat kyllä oikeen turn offeja. Ketsupit (tai veri?) on räjähtänyt pitkin seinää ja kattoa ja edellisen asiakkaan hiukset on lattiakaivossa. Kirsikkana kakun päällä, aamiaisella lämpimät ruoat olivat kylmiä. On paskapuhetta jos joku väittää, ettei ole mitään väliä mihin yhdeksi yöksi päänsä laittaa.
Upea Kalajoki, nähdään viimeistään ensi vuonna.

Olisimme halunnut lähteä korkeammalle pohjoiseen, mutta aika olisi tullut vastaan, joten päätimme sitten lähteä Kalajoelta Vuokattiin. Vuokatissa meille sattui aika huono keli, mutta onneksi löydettiin upea hotelli Aateli missä yövyttiin. Tässä ihanassa hotellissa, jota voin suositella kaikille oli ihana spa osasto alakerrassa. Sen sai vuokrata omaan käyttöön. Spa osaston erikoisuus oli pölkkysauna. Siellä oli lauteiden sijasta pölkyt missä istuttiin. Aivan mahtava ja tunnelmallinen paikka. Spa osastolta täytyy vielä erikseen mainita se, että siellä oli aivan älyttömän siistiä. Pakko vielä kehua myös henkilökuntaa erikseen. He olivat todella ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Aamupala saa myös kehut ja aamupalalla oli myös maisemat kohdillaan Vuokatin rinteisiin. On talvella varmasti upea. Onneksi Vuokatistakin löytyi aktiviteetteja ja koska emme sään takia ulkoilemaan päässyt niin kävimme keilaamassa ja syömässä Kippo nimisessä ravintolassa.

Sadepäivän aktiviteetit.

Vuokatin plussat:

  • Hotelli Aateli
  • Upeat maisemat
  • Talvella varmasti upea laskettelukohde

Vuokatin miinukset:

  • Meille sattui huono sää
Vuokatissa luontoilemassa.

Vuokatista lähdimme aikaisin ajamaan sitten Kolille, että meillä olisi siellä mahdollisimman kauan aikaa patikoida. Kolia on tänä kesänä markkinoitu paljon ja pitkälti tämän mukaan mekin sinne suuntasimme. Olen monta kertaa lukenut, että Koli on kohteena jo niin nähty. Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, koska on varmasti paljon muitakin Suomalaisia matkaajia jotka eivät ole kokenut Suomen kaikkea kauneutta ja minä olen yksi niistä. Meille Koli antoi kyllä paljon ja osoitti kuinka kaunista Suomessakin voi olla. Ja jätti myös pienen uteliaisuuden, että mitä kaikkea kaunista täällä voi ollakaan.

Kolilla on paljon eripituisia reittejä missä kulkea. Jos haluaa nähdä vaan perus Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha Kolin, se on n. 1,5Km reitti. Mutta mekin suunnattiin kohti Mäkrää ja se olikin sitten jo n.7km. Meille se oli sopivan pituinen retki. Ja meillä meni siihen koko päivä, koska välillä piti vaan pysähtyä ihmettelemään. Kovasti yritimme paikkaa kuvata ja saada tallennettua se kauneus ja hiljaisuus, mutta eipä sitä ihan täysin kameralle saanut. Me selvittiin mielestämme ihan hyvin meidän patikointi taitoihin nähden. Ei ole muuten koskaan maistunut reissumies leipä niin hyvältä kun tuolla maistui, saatika sitten irttarit mitä meillä oli mukana myös. Nyt vaan kaikki kipinkapin Kolille patikoimaan ja nauttimaan luonnon rikkauksista.

Kolin upea luonto.

Kolin plussat

  • Upeat ja vielä upeammat maisemat
  • Luonto Suomea parhaimmillaan
  • Hyvät ja selkeät patikointireitit
  • Meille osui aivan täydellinen ilma

Kolin miinukset

  • Oikeastaan ainut miinus oli kun katselin majoituspaikkoja, niin tarjonta oli aika niukkaa ja olematonta ja aitta majoituksestakin saattoi joutua maksamaan 150€/ yö
Kerrassaan upea.

Jatkoimme Kolilta suoraan Kuopioon, jolloin olisimme pari tuntia jo lähempänä kotia. Siellä majoituimme Lapland ketjun hotellissa. Tämä oli kyllä positiivinen kokemus kaikkiaan. Ainoa miinus tulee oikeastaan vain huoneen koosta, joka oli melko pieni, mutta kuitenkin puhdas ja viihtyisä. Mutta ruoka täällä oli aivan OMAA LUOKKAANSA, SIIS NIIN HYVÄÄ! Parhaimpia makuelämyksiä, mitä olen Suomessa kokenut. Jos ette halua yöpyä hotellissa, käykää edes syömässä siellä! Aamupala oli myös aivan mieletön ja tuntui kuin olisi ollut ulkomailla viiden tähden hotellissa aamiksella.

Kuopion plussat:

  • Lapland hotellin ruoka
  • Savon murre
  • Ostosmahdollisuudet

Kuopion miinukset:

  • Aktiviteettien puuttuminen. Itse en ainakaan ymmärtänyt, että olisi hirveästi mitään ihmeellistä tekemistä.. Varmaan siinä Tahkolla on sitten kaikki tapahtuma

Mitä sitten maksaa matkailu kotimaassa? No se on aivan TOSI KALLISTA. Suurin huomio kiinnittyi ehkä siihen, että hotellien laatu/hinta suhde on kyllä aivan pielessä. Suomen hotellit ovat pääsääntöisesti kyllä aivan karseita. Joka paikassa vihreää ja punaista sisustusta, kalusteet ja kaikki muu jäänyt sinne 80-luvulle.

Hinnasta voisin antaa pienen esimerkin: Yö Suomessa kahden tähden hotellissa joka on valmistunut vuonna kivi ja kirves maksaa keskimäärin n. 130€/vrk. Kun taas yö esim. Bangkokissa viiden tähden hotellissa maksaa parhaimmillaan 50€/yö. Ja Bangkokissa kuuluu hintaan kuitenkin kaikki mahdolliset mukavuudet ja on panostettu sisustukseen ja tuoksuun. Tuoksut on mulle tärkeitä ja Suomessa hotellit pääsääntöisesti haisee ummehtuneelle homeelle. Sen takia otan ulkomailla aina hyvän hotellin, koska ne vaan on siellä niin halpoja ja hyviä. Ruoka on myös kallista ravintoloissa, mutta ruoka nyt on Suomessa kallista muutenkin.

Sitten yksi suuri rahareikä Suomessa lomaillessa on, kun liikut omalla autolla niin bensa. Meillä meni bensaan rahaa n. 400€ ja se on kyllä aika paljon. Tuli toki kilsojakin 2000, mutta silti se aina yllättää kun rahaa menee paljon bensaan.

Sitten ostokset. Ostit Suomesta mitä vaan niin kallistahan se on. Oli kyse sitten vaatteista tai matkamuistoista. Mulla on tapana kerätä aina joka paikasta magneetti jääkaapin oveen. Ulkomailla ne maksaa euroissa 2-3€, mutta Suomessa 8EUROA!!

Oikeastaan ainut ero oli se, että täällä on ainakin vielä luonto ilmainen, kun taas ulkomailla jokaiseen luonnonpuistoon täytyy maksaa pääsymaksu. Ihan sama missä ollaan maailmalla oltu niin aina on peritty maksu, että pääsee patikoimaan. Paitsi, että Seychelleillä taisi olla ettei ihan joka paikkaan tarvinnut maksaa. Mutta sielläkin piti maksaa, että pääsi ihmettelemään vesiputousta.

Onneksi upeat auringonkukat olivat ilmaisia ihastella.

Meidän reissu kesti yhteensä kuusi päivää ja niistä kolmena yönä yövyttiin hotellissa. Meillä kului saman verran rahaa kun kuukauden reppureissulla Aasiassa (poislukien lennot). Eli siitä voipi päätellä, että ei täällä kotisuomessa kyllä aivan tyhjätaskuna matkustella. Meillä on aika kallis hyvinvointivaltio. Ja ymmärrän täysin perheitä ja vähävaraisia jos heillä ei ole rahkeita ihan hirveästi käyttää rahaa kotimaan matkailuun.

Kalleudesta huolimatta, me innostuttiin kuitenkin ihan älyttömästi meidän upeasta kotimaastamme ja ajateltiin ostaa suomalaisesta kirjakaupasta kartat ja oppaat Suomesta, niin tiedetään minne seuraavaksi matkustetaan. Eli siihen asti kunnes on omasta mielestäni turvallista karata taas maailmalle, aion sijoittaa omia pennosiani tänne meidän upeaan kotimaa Suuomeen!

Suomelle kiitos upeista maisemista. Ja kiitos kun veit kaikki rahat.

Onko sulla joku paikka Suomessa joka on sun mielestä näkemisen arvoinen? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Ihanaa syksyn alkua!🍂

//Maija