Mitä eniten kaipaan maailmalta?

  1. Lämpöä. Siis sitä kaukomaiden lämpöä, jolloin on yölläkin lämmin. On ihanaa että ne vaatteet millä aamulla lähdet liikenteeseen, tarkenet tulla vielä samoilla vaatteilla myöhään illalla hotellille. Tämä ei vaan onnistu, ei sitten millään kotimaassa.
  2. Aamupala! Valitsemme aina majoituksen aamupalalla, jos se vain on mahdollista. Mikään ei ole parempaa kun mennä valmiiseen pöytään ja näistä valmispöydistä se aamupala on vaan paras.
  3. Lenkkimaisemat! On ihan erilaista lenkkeillä palmujen alla, upeilla rannoilla tai aivan uusissa kaupunkimaisemissa, kuin niissä omissa samoissa ympyröissä päivästä toiseen. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.
  4. Uinti. On ihana uida pitkäkin pätkä, kun lämpöä riittää ennen uintia, uidessa ja uinnin jälkeen.
  5. Kulttuurit. Uudet kulttuurit jaksaa aina hämmentää kerta toisensa jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.
  6. Apteekit! Tämä on jo vähän vitsikin, mutta tykkään aivan älyttömästi kierrellä ulkomailla apteekeissa.
  7. Huolettomuus. Se nyt ei toki hirveästi poikkea mun arkimeiningistä. Tarkoitan tällä ehkä enemmän sitä, että kuinka huoletonta on hypätä skootterin, auton tai pyörän kyytiin ja katsella mitä kaikkea kaunista tulee vastaan.
  8. Seikkailu. Joka paikasta pitää saada mahdollisimman paljon irti. Seikkailuksihan päivät silloin menee.
  9. Shoppailu. Puolet vaatekaappini sisällöstä on ulkomailta. Ulkomailta löytyy kaikkea uniikkia ja sen takia olen aina valmis pari päivää siihen uhraamaan.
  10. Ihmiskohtaamisia. Maailmalla sattuu ja tapahtuu ja ihmiskohtaamiset on aina ikimuistoisia. Kun kommunikointia käydään ja yhteinen kieli ei välttämättä ole aivan sama, niin kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa sattuu matkan varrella.
  11. Auringonnousu ja auringonlasku. Vaikka niitä on monia nähnyt, silti ne ovat aina uudestaan ja uudestaan mykistävän kauniita ja ainutlaatuisia.
  12. Hyvinvointia. Ulkoimailla tulee voitua aina hyvin. Energiaa on enemmän liikkumiseen ja touhuamiseen. Lomalla en myöskään laske joka penniä, niin tulee enemmän käytettyä kauneushoitoja ja hierontoja ym. Kohteesta riippuen tietysti.
  13. Kotiinpaluu. Rakastan maailmaa ja kaikkea ihanaa mitä siellä on. Koti on kuitenkin koti ja matkustaessa oppii arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Siksi kotiinpaluun tunnetta on myös ikävä, koska aina täytyy käydä kaukana että näkee lähelle.

Tässä vain muutama asia, mitkä jo vähäsen koputtelee takaraivossa.

Ikävä on jo seikkailuja.

Kuulostaako tutulta? Jos tykkäät reissata, mitä sinulla on ikävä maailmalta?

//Maija

Texas! Lone star state

Näin kun uusia reissuja ei pääse tekemään, on aikaa muistella kaikkia ihania seikkailuja. Tässä kerron minun ehdottomasta lempikohteestani Texasista. Jos nyt saisin päättää ihan minne tahansa lähtisin uudestaan jo käydeistä paikoista, se olisi ehdottomasti Texas.

Texas.

Osallistuimme maaliskuussa 2017 hankkijan maatalousmatkalle Yhdysvaltoihin. Tämän reissun ja Juhani Rahkosen luotsaamana pääsimme tutustumaan tähänkin upeaan paikkaan, joka jätti kyllä ison jäljen sydämeen.

Pienempänä haaveilin aina Smallvilleä katsoessani, että pääsisin katsomaan joskus näitä isoja tynnyreitä. Stockyards station tarkoittaa suomeksi karjapihaa.

Meidän ensimmäinen stoppi perillä oli; Fort Worth. Fort Worth on Texasin osa, Tarrantin piirikunnan pääkaupunki. Fort Worth antoi heti aidon ja idyllisen kuvan Texasista. Western oli katukuvassa todella näkyvänä. Ja niinkuin elokuvissa, niin ihmiset oikeasti kulkevat siellä koko ajan bootsit jalassa ja stetsonit päässä! Itsellekin sieltä bootsit jalkaan jäi. Kaupat olivat täysin western painotteisia, mitään henkka maukkaa täältä ei löytynyt. Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ja eläimiä tottakai oli paaaljon.

Fort Worth.
Stetson hatuista pidettiin hyvä huoli.
Paikallinen nahkapaikka.
Ihastuttavia puutöitä näki kaikkialla.

Ensimmäisenä ”retkipäivänä” tutustuimme kiertoajelun merkeissä Dallasiin. Tutustuttiin mm. John F. Kennedyn murhapaikkaan. Murhahan tapahtui 22.11.1963, Kennedyn ollessa vain 46-vuotias. Hän oli muuten Amerikan historian 35.presidentti ja nuorin semmoinen. Päivä kului mukavasti maisemia ja nähtävyyksiä katsellen.

Dallasin härät.
Historiallinen 501 Elm Place.
John F. Kennedyn murhapaikka.

Fort Worthiin palattuamme kävimme katsomassa paikallisia hevoskisoja ja karjanajoa. Karjanajo sujui ongelmitta ja oli kyllä upean värisiä ja rauhallisia eläimiä.

Paikallista karjanajoa.
Yksi matkan parhaimmista hampparimestoista: Trailboss burgers

Illan saapuessa, ikimuistoinen Barbara nouti meidät hotellilta ja kuljetti meidät bussilla Southfork Ranchille. Southfork Ranch on maatila, missä Dallas sarja on kuvattu. Upea ja nostalginen paikka, vaikka itse sarjaa en ole seurannutkaan. Southfork Ranchin historia oli mielenkiintoinen. Sillä on ollut monia omistajia, joista yksi oli uhkapelannut tämän tilan. Sillä hetkellä sen omisti joku miljonääri. Tiesitkö muuten, että alkuperäisen Dallas ohjelman kaikki sisäkohtaukset on kuvattu studiossa, eikä lainkaan tilalla. Vasta vuoden 2012-2014 kaikki kuvaukset tehtiin tilalla. Lavasteet siellä olivat edelleen viimeisen kohtauksen jäljiltä.

Dallas/ soutfork ranch.
Näyttelijöiden maskeeraustuolit löytyivät Dallas museosta.
Sarjan päähahmoja.
Lavasteet ovat viimeisen kohtauksen jäljiltä.
Samoin tässä.

Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan maatilaan nimeltään; Pine Ridge Ranch. Tämän omisti todella vanha pariskunta, jotka olivat omistaneet koko elämänsä karjatiloille. Tämä oli heidän viides tilansa, jonka he olivat kunnostaneet. He kasvattivat omaa lihakarjarotua, nimeltään Simbras. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi suoraan olevansa todella varakas. He omistivat myös huoltofirman kaupungissa, joka työllisti monia ihmisiä. Todellinen bisnesmies, keneltä ei huumorintajua puuttunut.

Pine ridge ranchilla meille oli järjestetty tällainen kyyti, millä tutustuttiin tilaan.
Tilaa oli missä temmeltää.

Tutustuimme samalla reissulla myös farmiin 44. Tätä ei ainakaan pienuudella oltu pilattu, pelkkää laidunmaata oli 3000hehtaaria. Farmi 44 omisti myös oman ravintolaketjun 44steaks ja he olivat saaneet yhdestä sonnista parhaimmillaan puoli miljoonaa dollaria huutokaupassa. Isoja bisneksiä.

Farmin jälkeen meidän matka jatkui kohti Templeä. Täällä yövyimme pari yötä. Täällä ollessamme vierailimme Wacossa. Dr. Pepper juoma on muuten syntynyt Wacossa vuonna 1885.

Wacossa vierailimme Homestade Farmilla. Homestade Farmi oli kristillinen yhteisö. Tämä farmi toimi muihin verrattuna melko omavaraisesti. Heidän suurin työkoneensa oli hevonen. Oli upeaa olla vankkureiden kyydissä ja minä pääsin vieläpä ajamaan niitä! Onneksi hevoset tiesi mihin mennä. Omavaraisuus näkyi siinä, että he kasvattivat kaiken itse. Olihan se heidän yrttimaansakin aikamoisen upea. Mielenkiintoiseksi paikasta teki myös se, että siellä oli erilaisia työpajoja. Sieltä löytyi taoantapaja, näppärästi siinä takoja esitti meille kuinka koukku taotaan. Löytyi myös puuverstas ja savipaja. Savipajassa halukkaat pääsivät kokeilemaan saviruukun valmistusta. Siellä oli myös lankapaja ja kuinka mielenkiintoista voi langankin valmistus olla. Aivan älyttömän mielenkiintoinen paikka omavaraisen elämäntyylinsä ja toisinajattelunsa takia.

Yrttien kasvun ihmettelyä.
Oregano oli vain yksi monesta viljeltävästä.
Vankkurit
Langan valmistusta.
Valinnanvaraa oli saippuoissa ja kuorintatuotteissa.

Wacosta palasimme takaisin Fort Worthiin. Täällä yövyimme hotellissa nimeltään Stockyard Hotel. Tästä maininta sen takia, että tässä samaisessa hotellissa on yöpyneet aikoinaan myös kuuluisat Bonnie & Clyde. Hotellissa oli todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. lattian narina oli kyllä aivan kauhuelokuvan tasoa ja täällä hotellissa keinutuoli nurkassa toi oman jännityksensä. Hotelli oli jotenkin sen oloinen, että se keinutuoli olisi voinut alkaa vaikka keinua ilman että siinä keinuttelee. Sänky ja peitot olivat täällä isommat kuin missään muualla ikinä. Melkein piti kartta piirtää, että löysi aamulla Jonin. Alakerran baari oli länkkärityyliin sisustettu. Baarijakkaroina toimi lännensatulat ja baaritiski oli kyllä kerrassaan upeaa puutyötä. Iso suositus tälle hotellille.

Harvasta hotellista löytyy kunnon saapasrenkeä.
Tässä keinustuoli mistä mainitsin.
Astetta prameammat baarituolit. Huomaa myös biisonin pylly baaritiskin takana.
Reissulaiset.

Texasissa viehätti eniten elämäntyyli. Se on juuri niin rentoa kun elokuvat antavat ymmärtää. Ja ikuisena hevostyttönä tietysti on ihanaa kun niitä hevosia on niin paljon ja että ne oikeasti matkustaa siellä avonaisessa trailerissa auton takana. Ravintolat on just niin jenkkiläisiä ja piirakat just niin isoja. Jotkut paikat tekevät suuremman vaikutuksen kun toiset ja Texas on mulle se lämmöllä muistettava ja joskus uudelleen palattava. Pääsisikö sinne vaikka hevostilalle muutamaksi kuukaudeksi apulaiseksi? Sitten joskus.

Parasta on hevoset.
Vankkurit

Jos haluat kokea rennon letkeää meininkiä ja ystävällistä ja lämmintä palvelua, unohtamatta ikimuistoisen erilaisia shoppailumahdollisuuksia, kannattaa käydä Texasissa. Täältä saa kaiken tämän lisäksi myös hyvää ruokaa ja erilaisia majoittumisvaihtoehtoja. Texasia (kin) on vaikea selittää, sekin täytyy kokea.

Texasin hyväntuulisuus oli tarttuvaa.

Texas faktaa:

  • Pinta-alaltaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio heti Alaskan jälkeen
  • Pääkaupunki: Austin
  • Suurin kaupunki: Houston
  • Texas ei omista virallista kieltä
  • Aikaero 6,7 & 8 tuntia
  • Ilmasto pääsääntöisesti lämmin ja kuiva
  • 75% maasta on peltoa
  • Asukkaita 25 145 561 + 1,2 miljoonaa siirtolaista

Hankkijan matka jatkuu tästä Miamiin, siitä kerron teille seuraavassa postauksessa.

//Maija

Häät kaukomailla

Ajatus häistä ulkomailla ei ole aina ollut minulle itsestäänselvyys. Mutta onnekseni miehelläni meni yhdeksän vuotta, että sai kosittua niin ehdin suunnitella kaiken valmiiksi ja muuttaa mieltänikin moneen kertaan.

Oikeastaan silloin kun näin ensimmäisellä reppureissullamme pariskunnan, joka meni naimisiin upealla saarella Thaimaassa, mietin että miksi ei.

Meille Thaimaa valikoitui sen takia, että olemme siellä paljon reissanut ja osaamme kulkea siellä. Meille ehdotonta oli löytää sellainen paikka, missä meillä on suomalainen yhteyshenkilö. Kulttuuria kun sen verran tuntee, että nyökytellään ja myötäillään vaikka ei mitään ymmärretäisikään. Emme siis halunneet mitään ylläreitä matkan varrelle.

Onneksemme löysimme Thaimaasta Khanomin ja sieltä Atte Savisalon, joka omistaa Aava Resort & spa kompleksin. Lokakuussa 2018 mieheni kosi minua, paikka oli varattu jo ennen joulua ja kutsut lähetettiin tammi-helmikuun vaihteessa. Ja häät tultaisiin pitämään 18.10.2019. Kaikki oli käytännössä varmaa, kävimme kuitenkin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa katsomassa paikan. Se oli upeampi kun kuvissa.

Käsikoruni ja korvakoruni ovat Gaura Pearlsin tuotantoa ja sormus Tillanderin unelma.

Kävimme käytännön asioita läpi kun olimme tutustumassa paikkaan, mutta aika paljon oli sähköpostirumbaa. Joni oli yhteydessä Aten kanssa ja minä meidän hääsuunnittelija Nattien kanssa. Mutta kaikki mitä halusimme, järjestyi. Aten kanssa kaikki sujui valtavan hyvin. Olihan se jännittävää kaikki ruoatkin valita sähköpostin avulla, mutta luotin siihen, että Thaimaassa on muutenkin aina hyvä ruoka. No, ruoka oli aivan taivaallista ja sitä oli riittävästi.

Pappina meillä toimi Jyrki Markkanen, eli sekin oli upeaa että saimme suomalaisen papin jolloin meidän avioliitto oli heti lainvoimainen. Meidän ei tarvinnut kun ennen reissua haettu esteettömyystodistus viedä takaisin seurakuntaan Suomeen palatessamme. Jyrki matkasi vihkimään meidät Bangkokista. Tykkäsin hänestä ja hänen tyylistään ja olen onnellinen, että juuri hän osui matkallemme. Toivottavasti törmäämme häneen vielä joskus.

Meidän upea alttari, me, Jyrki ja siskoni joka luki häissämme raamatun jakeen.

Otimme alunperin riskin siinä, että valitsimme sadekauden ajankohdaksi häillemme. Mutta syysloma viikko on Suomessa juuri silloin kun Thaimaassa on vielä vähän sadekautta. Halusin kuitenkin, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan ja se olisi helpompaa kun oli ns. lomaviikko. Olin myös sitä mieltä, että Thaimaa ei ole koskaan pettänyt meitä sään suhteen.

Olin kuitenkin hiukan väärässä. Bangkokissa ollesamme paistoi oikeastaan koko ajan. Saavuttuamme Khanomiin (sinne on siis tunnin lentomatka Bangkokista) sää oli siellä heti alkuunsa epävakainen. Pitkin viikkoa tuli todella kovia sade ja myrskykuuroja. Torstaina kävimme keskustelun siitä, että häät siirrettäisiin sisälle, en siihen kuitenkaan suostunut.

Kun koitti hääpäivän aamu, kuulin heti ennen kun silmiäkään avasin että pihalla sataa ja sataa kunnolla. Aamiaisella oli hiukan hiljainen ja epätoivoinen olo. Mistään ei näkynyt rakoakaan, että taivas olisi auennut tai sade edes vähän hellittänyt.

Meidän vihkiminen alkoi viideltä. Istuin puoli yhden aikaan sängyllä hiukset märkänä, katsoin pihalle ja itkin koska tuuri ei olisi voinut huonompi. Keräsin itseni siitä ja aloin valmistautua, koska häät tultaisiin pitämään, oli keli mikä tahansa.

❤️

Ihmeitäkin voi tapahtua ja taivas alkoi antamaan periksi kello kahden jälkeen päivällä. En osaa sanoin kuvailla sitä helpotuksen määrää mikä loisti aivan kaikkien silmistä. Meillä oli käsiohjelmaan merkitty ohjelma 16.00-02.00. Koko tämän ajan oli satamatta. Muutama pisko tuli, se ajateltakoon vain onnen tuojana avioliittoon. Kunnes tismalleen kello 02.00 yöllä taivas repesi, tuli sade kunnon myrskyn kanssa ja vei mennessään kaikki kukka-asetelmatkin. Siinä vaiheessa olimme jo sisällä, eikä se haitannut kyllä yhtään. Eli loppujen lopuksi sää oli täydellinen.

Kukkia. Halusin paaaljon kukkia häihimme. Ja niitä kyllä riitti.

Koko päivä oli aivan täydellinen, en muuttaisi siitä mitään. Voisin jopa sanoa, että kaikki meni paremmin kun olisin voinut toivoakaan. Toki koko vuoden ajan joka päivä jollain tavalla suunniteltiin häitä. Jokainen tehty tunti on ollut kyllä kaiken arvoinen.

Yksi ohjelmanumeromme oli, että jokainen vieras sai lähettää toivomuslyhdyn taivaalle.

Vinkkeinä kaikille tuleville morsiammille ja sulhoille voisin sanoa;

Tehkää häistänne teidän näköiset. Tekisin tämän saman uudestaan koska vain, vaikka se valtavan vaivan vaatikin. Kun tekee häistä oman näköiset, kaikki muutkin viihtyvät.

Palkatkaa taitavat kuvaajat. Ja videokuvaaja on aivan ehdoton!! Videon avulla pystyy aina palata takasin siihen maagiseen päivään.

Jos haluaa ikimuistoisen häätanssin, kannattaa tehdä jotain erilaista. Olen siunattu ja saanut elämääni upean ystävän Miljan, joka teki meille ikimuistoisen häätanssin koreografioineen. Vaikka toisissa tanssiharjoituksissa hän olikin ollut sitä mieltä, ettei tanssista varmaan tule mitään. 😂 Hän toimi myös kaasonani ja osasi upeasti pitää kaikki langat käsissään. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle kaikesta vaivannäöstä.

Minä ja Milja.

Pitäkää kiinni siitä mitä haluatte. Meitä oli 25 seurueessa ja halusin yhden pitkän pöydän, sen kanssa meinasi olla ongelmia kun meinasi ”katoksen” tila loppua kesken. Mutta onnistui lopulta ja se sai valtavasti kehuja kun oli kaikki saman pöydän ääressä. Tämä on vain yksi esimerkki. Eli pitäkää kiinni mistä haaveilette. Niinkuin hääsuunnittelija Nattielle sanoin joka sähköpostissa; It`s all about the details.

Uskaltakaa olla erilaisia. Yksi asia mikä sai myös kehuja oli se, että meillä ei ollut mitään perinteisiä hääleikkejä. Jos ei halua morsiamen ryöstöä, niin sitä tai muitakaan kengännosto leikkejä ei ole pakko olla. Palkatkaa vaikka taikuri tms. Meillä ohjelmassa oli; tulishow pariin kertaan, toivomuslyhtyjen lähetys, ilotulitus ja sitten pienet ohjelmanumerot mitä oltiin polttareissa tehty.

Tärkeimmät lähettää lyhtyjä.

Palkatkaa hyvä bändi ja panostakaa ruokaan.

Muistakaa nauttia päivästä, siitä luin monesta paikasta ennen omia häitä ja minä kyllä nautin. Alttarille kävellessä en jännittänyt en sitten yhtään, jolloin sekin tapahtui rauhallisesti ja ehdittiin juuri ennenkuin sisääntulo kappale loppui niin perille.

Yksi päivän tunteikkaimmista hetkistä.

Jos vain haluatte niin järjestäkää häänne ulkomailla. Se ei ole vaikeaa ollenkaan. Näin se juhlinta ei jää pelkkään päivään. Me teimme kaikkea mukavaa pitkin hääviikkoa. Jää myös pois kaikki askartelut ym. Ja ei tarvitse häiden jälkeen miettiä mihin kaikki tavarat sijoittaa tai kuka ne ostaisi.

Kaikki somistus oli tarkoin harkittu.

Muistakaa myös alkoholittomat juomat. Tämä tahtoo monilta unohtua. Meille se oli selvää, että alkoholittomia drinkkejä on tarjolla yhtä monta vaihtoehtoa kuin alkoholillisiakin. Meillä olikin baari, mihin olimme valinneet neljä erilaista drinkkivaihtoehtoa, niin alkoholittomia kuin alkoholillisia. Nykypäivänä on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia.

Vihkimisen jälkeen. Mieheni puku teetettiin Bangkokissa. Oma pukuni on Pronovias ja se on Saksasta Pronoviaksen liikkeestä.

Ainoastaan yksi huono puoli on järjestettäessä häitä ulkomailla. Täytyy hyväksyä se, että kaikki tärkeät ihmiset eivät pääse paikalle. Tällainen on kuitenkin iso satsaus kaikilta, jotka mukaan lähtevät ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaiset. Meilläkin oli muutama todella tärkeä ystävä, jotka eivät paikalle päässeet, mutta tunsin hyvin kuinka he olivat ”hengessä” mukana. Tämä oli kuitenkin meidän pitkäaikainen unelma, jolloin oli pakko hyväksyä se että kaikki eivät paikalle pääse. Onneksi kuitenkin suurin osa pääsi viettämään meidän tärkeää päivää kanssamme, emme osaa sanoilla sanoa kuinka tärkeää se meille oli.

Koko rakas hääseurue.

Moni miettii varmaan kustannuksia kaikelle. Me jossain vaiheessa lakkasimme laskemasta, koska aina tuli lisää jotain kuluja ja aina jos jotain halusi lisää, se maksoi. Ja olemme päättäneet, että emme tule lopullista summaa edes laskemaan. Mutta kyllä häihin saa ison summan uppoamaan rahaa. Me halusimme myös tarjota vieraillemme majoituksen hääpaikalla viikoksi, koska he meidän takia lähtivät maailman toiselle puolen. Eli kaiken kun yhteen laksee, niin onneksi häitä ei ihan joka vuosi vietetä. Kyllä meillä jonkinlainen budjetti oli, mutta ei me olla koskaan oltu mitään budjetti ihmisiä niin tiesin jo alunperin ettei se tule pitämään.

Yksi illan upeista vieraista, kummipoikani.

Häiden järjestäminen ottaa ja antaa paljon. Oli ihanaa huomata, että mieheni oli täysillä mukana kaikessa. Ja jaksoi myös sen kun vaihdoin mieltäni milloin mistäkin asiasta. Koska naisellahan on oikeus vaihtaa mieltä. Ja istui tyynesti vieressä (laskuri raksuttaen päässä) kun ilmoitin kuinka paljon halusin lisää kukkia hääpakettiin kuuluvien kukkien lisäksi. Tietenkään mitkään häät eivät onnistu ilman kumppania, mutta nämä häät varsinkaan eivät olisi onnistuneet ilman miestäni. Hän oli kuitenkin se, joka mahdollisti sen että me saimme ikimuistoiset unelmahäämme.

Iltamme huipentui näyttävään ilotulitukseen.

Kiitos;

Aava Resort & Spa, Atte Savisalo ja koko Aten osaava ja lämminhenkinen henkilökunta. Kaikella on tarkoituksensa ja onneksi meidän oli tarkoitus pitää häämme juuri teillä.

Me ja Atte.

Kiitos kaasot ja bestmanit kaikesta avusta. Kiitos Miljalle ja Mikolle, että osaatte tarttua toimeen (ja mikkiin). Veitte päivän läpi varmoilla otteilla. Olette täyttä kultaa.

Perheelle, joka jaksoi koko hääaamun olla meidän luonamme ja valaa uskoa siihen, että sää tulee järjestymään. Näin jälkeenpäin naurattaa se kun kaikki oli vuorotellen ikkunassa, nyt sataa, nyt ei enää niin paljon. Vaikka todellisuudessa siinä vaiheessa satoi vielä aivan kaatamalla. Mutta oli tietysti lohduttavaa kuulla, että muutama pisko vaan tulee, vaikka katto ropisi aivan täysiä.

Family.

Kaikille, jotka osallistuitte meidän tärkeään päivään. Juhlat eivät olisi ollut samanlaiset ilman teitä. Jännittäviäkin aikoja elettiin ennen häitä kun Julian ja Pauluksen pääsy varmistui aivan loppumetreillä, onneksi pääsitte paikalle. Antti tilasi sisäisen lennon lippuja ja oli menossa Chiang Maihin, samalla lennolla kuitenkin lopulta oltiin ja ihan oikeaan suuntaan menossa.

Yksi rakkaimmista; Julia
Illan kuvatuimmat heti morsiusparin jälkeen. Siskontyttöni Julia ja Viivi. Julia toimi myös morsiustyttönäni ja hänen johdollaan astelimme alttarille. Upea ja rohkea naisen alku.

Meidän juhlat on nyt hetkeksi järjestetty. Nyt on aika keskittyä muihin asioihin. Mutta viimeiset juhlat nämä eivät olleet mitä järjestämme 😉 Aina pitää olla jotain suunnitelmia. Mutta pikku breikki on nyt paikallaan. Unelmoikaa ja toteuttakaa, ei tarvitse sitten vanhempana miettiä sitä kaikkea mitä olisi pitänyt tehdä. Elämä on elämistä, ei murehtimista varten. ❤️

Yksi lemppareistani. ❤️

Ihanaa Joulunodotusta

// Maija