Miami

Texasin maisemista lennettiin suoraan Miamin upeille rannoille. Lento näiden välillä kestää 2,5 tuntia. Olihan se vähän niinkuin olisi maata vaihtanut. Lämpöero oli ainakin huomattava, Miamissa alkoi jo tarkenemaan.

Lämpöinen South Beach Miamissa.

Kentällä meitä oli vastassa EKI travelsin oma Eki. Jos kaipaatte opasta Miamiin, suosittelen Eki travelsia täydestä sydämestäni. http://www.ekitravels.com Eki oli opas vailla vertaa; miellyttävä, helposti lähestyttävä, huumorintajuinen ja kaikki huomioon ottava. Ja tietenkin näytti meille kaikki kivat paikat Miamissa.

Majoituimme Miamissa South Beachillä, RIU hotellissa. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja jostain syystä yllätyin siitä, että hiekka oli oikeasti aivan vitivalkoinen ja ranta oli todella siisti. Tästä RIU hotellista täytyy erikseen mainita se, että ruoka täällä oli aivan älyttömän hyvä ja buffet illalla ja aamulla todella kattava.

Miamissa riittää ihmeteltävää ja uskonkin, että tämä on myös yksi sellaisista paikoista mistä löytyy joka kerta jotain uutta. Meidän ensimmäinen päivä kului täällä Miamia kierrellen. Käytiin Ocean Drivellä, Lincoln roadilla ja ihmeteltiin kovasti Art Decoa. Veneellä kiersimme Star Islandin, Hisbicus Islandin ja Palm Islandin. Täältä löytyi talot niin Julio Iglesiakselta kun P.Diddyltäkin. Aikamoisia kartanoitahan nämä olivat.

Maisemien ihailua.

Seuraava retkipäivä suuntautui kohti Clewistonia. Siellä tutustuimme sokerintuotantoon ja ihmettelimme kuinka valtavan kokoisia sokeriruokokasvit olivat. Täällä myös konkretisoitui se, kuinka lähellä alligaattorit saattavat olla. Aivan tienreunassa se päivysti. Hui. Tällä samaisella reissulla kävimme myös sitrushedelmätehtaassa ja enpä ole eläissäni nähnyt niin paljon appelsiineja.

Suurtakin suuremmat sokeriruokokasvit.

Seuraava yö vietettiinkin Arcadiassa. Aamun valjetessa Arcadiassa, revin Jonin väkisin ylös koska halusin lähteä juoksulenkille. Vielä tänä päivänäkin välillä aamuisin kun lähden lenkille, muistuu mieleen tämä aamu. Se muistuu mieleen jostain tietystä tuoksusta, auringosta, hiljaisuudesta tms. Sillä tämä aamu Arcadiassa oli täydellisen auringonnousun aamu, ilmassa oli pieni sumu ja vallitsi aivan täysi hiljaisuus. Linnunlaulua lukuunottamatta.

Ikimuistoinen Arcadian aamulenkki.

Tämä päivä meillä kului Lipizzanhevosten kanssa. Paikka jossa vierailimme oli; Hermann`s Royal Lipizzan Stallions. Ja siellä oli siis vain upeita valkoisia Lipizzanhevosia. Amerikkalaisethan ovat todella isänmaallisia ja niin täälläkin ennen esitystä noustiin laulamaan kansallislaulu. He myös rukoilivat ennen esityksen alkua, sama juttu oli myös Texasissa ennen hevoskisojen alkua.

Nämä upeat ilmestykset ❤️
Taitavia kavereita.

Mayakka City oli meidän seuraava kohde. Täällä tutustuimme maitotilaan, mutta itseäni kiinostavampaa tässä kohteessa oli aidot Amissit. Niitä oli paljon ja oli mielenkiintoista nähdä heidät, koska heitäkin on nähnyt vain televisiossa. He eivät antaneet kuvata, joten ikuistettua en heitä saanut.

Mayakka citystä palasimme takaisin Arcadiaan katsomaan RODEOTA. Ainakun tätä on elokuvista katsonut on tullut mietittyä, että onko se meno noin villiä. Ja sehän oli juuri niin villiä. Ja se ihmisten meteli. Onneksi minä tapaan kantaa aina korvatulppia mukana niin sai edes Julia korviin helpotusta. Tunnelma oli kyllä upea ja yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä. Välillä se oli kyllä vähän rajua, mutta kokemuksena kuitenkin ainutlaatuinen ja hieno. Oli upeaa seurata ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä. Rodeosta selvittyämme alkoi pitkä matka takaisin Miamiin.

Onneksi oli korvatulpat.
Pysyisitkö kyydissä?

Miamissa kävimme tutustumassa mieheen nimeltä Robert. Saimme kuulla hänen tarinansa siitä kuinka hänestä oli tullut yrittäjä. Hän oli aloittanut kaiken myymällä tienvarressa kurkkuja, jotka oli meinattu heittää pois. Kova bisnesmies jonka vaurastuminen oli lähtenyt muutamasta kurkusta. Hän ei ollut koskaan koskenut tietokoneen hiireen eikä hänen bisneksessä käytetty kassakoneita, vaan kaikki laskettiin käsin. Aika hyvä tarina siinä mielessä, että ei se vaurastuminen vaadi suurta pääomaa vaan siihen voi riittää pari kurkkuakin.

Robertin rahakas bisnes.

Schnebly Redland`s Winery & Brewery oli viinitila missä vierailimme. Tila oli todella kaunis ja voisin kuvitella, että siellä järjestetään paljon juhlia. Siellä oli myös paljon isojakin liskoja, jotka olivat todella kesyjä. Tilaan tutustumisen lopuksi täällä pidettiin viinitasting. Heidän erikoisuutensa oli se, että kaikki viinit oli tehty avokadosta ja kaikki olivat valkoviinejä.

Schnebly viinitila.
Kesyt Iguaanit.
Upea miljöö.

Yksi Miamin kohteista missä vierailimme oli Everglades National Park. Eli alligaattoripuisto! Suokoptereilla siellä ajelimme ja katselimme alligaattoreita. Tältä reissulta hymyn saa huulille meidän suokopterin kapteeni Tanya. Hän kyllä eli työlleen ja söi siinä elävän madonkin yhtäkkiä. Kopterilla kuljettiin kyllä välillä aika lujaakin. Pakkohan se tietysti oli, että nähtiin alligaattoreita. Maistoimme myös alligaattorin lihaa. Se oli yllättävän maukasta.

Siellä se uiskentelee aivan vieressä.

Vielä ennen kotimatkaa kävimme illallistamassa Miamin Hard Rock Casinolla. Oli kyllä paikalla kokoa ja ruoka ei pettänyt täälläkään. Kiva lopetus upealle reissulle ennen kotimatkaa.

Nämä oli päässyt tämän Hard Rock Cafen seinälle.

Ajatuksia Miamista. ”Värikäs” paikka, missä varmasti kaikille löytyy jotain. Vaikka näin paljon, se oli vain pintaraapaisua siitä mitä kaikkea siellä on. Ihmiset ovat todella hyvässä kunnossa täällä! Siis fyysisesti näkee, että kuntoiltu on. Mutta tietysti siinä aamulla juostessa South Beachillä kohti Ocean Driveä, en ihmettele sitä. Puitteet ovat kertakaikkiaan mahtavat kuntoiluun.

Lenkkeilyä South Beachilla.

Miami Faktaa:

  • Floridan osavaltion toiseksi suurin kaupunki Jacksonvillen jälkeen
  • Suurin kaupunkialue
  • Monta televisiosarjaa on kuvattu Miamissa. Esim: Dexter, Miami Vice ja myös O.C: tä on kuvattu täällä. CSI Miamia sen sijaan ei ole kuvattu Miamissa
  • Miamissa puhutaan enemmän Espanjaa kun Englantia

Kiitos Miami, nähdään taas!

//Maija

Texas! Lone star state

Näin kun uusia reissuja ei pääse tekemään, on aikaa muistella kaikkia ihania seikkailuja. Tässä kerron minun ehdottomasta lempikohteestani Texasista. Jos nyt saisin päättää ihan minne tahansa lähtisin uudestaan jo käydeistä paikoista, se olisi ehdottomasti Texas.

Texas.

Osallistuimme maaliskuussa 2017 hankkijan maatalousmatkalle Yhdysvaltoihin. Tämän reissun ja Juhani Rahkosen luotsaamana pääsimme tutustumaan tähänkin upeaan paikkaan, joka jätti kyllä ison jäljen sydämeen.

Pienempänä haaveilin aina Smallvilleä katsoessani, että pääsisin katsomaan joskus näitä isoja tynnyreitä. Stockyards station tarkoittaa suomeksi karjapihaa.

Meidän ensimmäinen stoppi perillä oli; Fort Worth. Fort Worth on Texasin osa, Tarrantin piirikunnan pääkaupunki. Fort Worth antoi heti aidon ja idyllisen kuvan Texasista. Western oli katukuvassa todella näkyvänä. Ja niinkuin elokuvissa, niin ihmiset oikeasti kulkevat siellä koko ajan bootsit jalassa ja stetsonit päässä! Itsellekin sieltä bootsit jalkaan jäi. Kaupat olivat täysin western painotteisia, mitään henkka maukkaa täältä ei löytynyt. Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ja eläimiä tottakai oli paaaljon.

Fort Worth.
Stetson hatuista pidettiin hyvä huoli.
Paikallinen nahkapaikka.
Ihastuttavia puutöitä näki kaikkialla.

Ensimmäisenä ”retkipäivänä” tutustuimme kiertoajelun merkeissä Dallasiin. Tutustuttiin mm. John F. Kennedyn murhapaikkaan. Murhahan tapahtui 22.11.1963, Kennedyn ollessa vain 46-vuotias. Hän oli muuten Amerikan historian 35.presidentti ja nuorin semmoinen. Päivä kului mukavasti maisemia ja nähtävyyksiä katsellen.

Dallasin härät.
Historiallinen 501 Elm Place.
John F. Kennedyn murhapaikka.

Fort Worthiin palattuamme kävimme katsomassa paikallisia hevoskisoja ja karjanajoa. Karjanajo sujui ongelmitta ja oli kyllä upean värisiä ja rauhallisia eläimiä.

Paikallista karjanajoa.
Yksi matkan parhaimmista hampparimestoista: Trailboss burgers

Illan saapuessa, ikimuistoinen Barbara nouti meidät hotellilta ja kuljetti meidät bussilla Southfork Ranchille. Southfork Ranch on maatila, missä Dallas sarja on kuvattu. Upea ja nostalginen paikka, vaikka itse sarjaa en ole seurannutkaan. Southfork Ranchin historia oli mielenkiintoinen. Sillä on ollut monia omistajia, joista yksi oli uhkapelannut tämän tilan. Sillä hetkellä sen omisti joku miljonääri. Tiesitkö muuten, että alkuperäisen Dallas ohjelman kaikki sisäkohtaukset on kuvattu studiossa, eikä lainkaan tilalla. Vasta vuoden 2012-2014 kaikki kuvaukset tehtiin tilalla. Lavasteet siellä olivat edelleen viimeisen kohtauksen jäljiltä.

Dallas/ soutfork ranch.
Näyttelijöiden maskeeraustuolit löytyivät Dallas museosta.
Sarjan päähahmoja.
Lavasteet ovat viimeisen kohtauksen jäljiltä.
Samoin tässä.

Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan maatilaan nimeltään; Pine Ridge Ranch. Tämän omisti todella vanha pariskunta, jotka olivat omistaneet koko elämänsä karjatiloille. Tämä oli heidän viides tilansa, jonka he olivat kunnostaneet. He kasvattivat omaa lihakarjarotua, nimeltään Simbras. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi suoraan olevansa todella varakas. He omistivat myös huoltofirman kaupungissa, joka työllisti monia ihmisiä. Todellinen bisnesmies, keneltä ei huumorintajua puuttunut.

Pine ridge ranchilla meille oli järjestetty tällainen kyyti, millä tutustuttiin tilaan.
Tilaa oli missä temmeltää.

Tutustuimme samalla reissulla myös farmiin 44. Tätä ei ainakaan pienuudella oltu pilattu, pelkkää laidunmaata oli 3000hehtaaria. Farmi 44 omisti myös oman ravintolaketjun 44steaks ja he olivat saaneet yhdestä sonnista parhaimmillaan puoli miljoonaa dollaria huutokaupassa. Isoja bisneksiä.

Farmin jälkeen meidän matka jatkui kohti Templeä. Täällä yövyimme pari yötä. Täällä ollessamme vierailimme Wacossa. Dr. Pepper juoma on muuten syntynyt Wacossa vuonna 1885.

Wacossa vierailimme Homestade Farmilla. Homestade Farmi oli kristillinen yhteisö. Tämä farmi toimi muihin verrattuna melko omavaraisesti. Heidän suurin työkoneensa oli hevonen. Oli upeaa olla vankkureiden kyydissä ja minä pääsin vieläpä ajamaan niitä! Onneksi hevoset tiesi mihin mennä. Omavaraisuus näkyi siinä, että he kasvattivat kaiken itse. Olihan se heidän yrttimaansakin aikamoisen upea. Mielenkiintoiseksi paikasta teki myös se, että siellä oli erilaisia työpajoja. Sieltä löytyi taoantapaja, näppärästi siinä takoja esitti meille kuinka koukku taotaan. Löytyi myös puuverstas ja savipaja. Savipajassa halukkaat pääsivät kokeilemaan saviruukun valmistusta. Siellä oli myös lankapaja ja kuinka mielenkiintoista voi langankin valmistus olla. Aivan älyttömän mielenkiintoinen paikka omavaraisen elämäntyylinsä ja toisinajattelunsa takia.

Yrttien kasvun ihmettelyä.
Oregano oli vain yksi monesta viljeltävästä.
Vankkurit
Langan valmistusta.
Valinnanvaraa oli saippuoissa ja kuorintatuotteissa.

Wacosta palasimme takaisin Fort Worthiin. Täällä yövyimme hotellissa nimeltään Stockyard Hotel. Tästä maininta sen takia, että tässä samaisessa hotellissa on yöpyneet aikoinaan myös kuuluisat Bonnie & Clyde. Hotellissa oli todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. lattian narina oli kyllä aivan kauhuelokuvan tasoa ja täällä hotellissa keinutuoli nurkassa toi oman jännityksensä. Hotelli oli jotenkin sen oloinen, että se keinutuoli olisi voinut alkaa vaikka keinua ilman että siinä keinuttelee. Sänky ja peitot olivat täällä isommat kuin missään muualla ikinä. Melkein piti kartta piirtää, että löysi aamulla Jonin. Alakerran baari oli länkkärityyliin sisustettu. Baarijakkaroina toimi lännensatulat ja baaritiski oli kyllä kerrassaan upeaa puutyötä. Iso suositus tälle hotellille.

Harvasta hotellista löytyy kunnon saapasrenkeä.
Tässä keinustuoli mistä mainitsin.
Astetta prameammat baarituolit. Huomaa myös biisonin pylly baaritiskin takana.
Reissulaiset.

Texasissa viehätti eniten elämäntyyli. Se on juuri niin rentoa kun elokuvat antavat ymmärtää. Ja ikuisena hevostyttönä tietysti on ihanaa kun niitä hevosia on niin paljon ja että ne oikeasti matkustaa siellä avonaisessa trailerissa auton takana. Ravintolat on just niin jenkkiläisiä ja piirakat just niin isoja. Jotkut paikat tekevät suuremman vaikutuksen kun toiset ja Texas on mulle se lämmöllä muistettava ja joskus uudelleen palattava. Pääsisikö sinne vaikka hevostilalle muutamaksi kuukaudeksi apulaiseksi? Sitten joskus.

Parasta on hevoset.
Vankkurit

Jos haluat kokea rennon letkeää meininkiä ja ystävällistä ja lämmintä palvelua, unohtamatta ikimuistoisen erilaisia shoppailumahdollisuuksia, kannattaa käydä Texasissa. Täältä saa kaiken tämän lisäksi myös hyvää ruokaa ja erilaisia majoittumisvaihtoehtoja. Texasia (kin) on vaikea selittää, sekin täytyy kokea.

Texasin hyväntuulisuus oli tarttuvaa.

Texas faktaa:

  • Pinta-alaltaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio heti Alaskan jälkeen
  • Pääkaupunki: Austin
  • Suurin kaupunki: Houston
  • Texas ei omista virallista kieltä
  • Aikaero 6,7 & 8 tuntia
  • Ilmasto pääsääntöisesti lämmin ja kuiva
  • 75% maasta on peltoa
  • Asukkaita 25 145 561 + 1,2 miljoonaa siirtolaista

Hankkijan matka jatkuu tästä Miamiin, siitä kerron teille seuraavassa postauksessa.

//Maija