Tuntuu jotenkin hassulta, kun aina mietiskelin matkustaessa että olisi kiva perustaa blogi, missä saisin jakaa kokemuksia ja vinkkejä teille kaikille lukijoille. Saisitte ehkä inspiraatiota ja vinkkejä omille reissuille. Sitten vihdoin kun sain aikaiseksi ja rohkeuden perustaa blogin, en ehtinyt montaa blogijulkaisua tehdä kun koko matkustaminen sai aivan uudet mittasuhteet. Harmittaa. Olisi pitänyt perustaa blogi jo silloin viisivuotiaana Teneriffan reissulla kun suurin murhe oli se kun nukahdin ravintolassa ruokapöytään. ?
Aikaa on kulunut niin paljon. Jo yli kaksi vuotta. Nyt toki pääsee jo maailmalle, mutta se ei ole enää itsestäänselvyys. Kaikki on tehty hankalaksi. Ensin ajattelin, että ei tällaiset säädökset voi kauaa kestää ja ihmisten jaottelu kuka saa milläkin passilla tehdä mitäkin, ei voi jatkua pitkään. Olin väärässä ja olen varautunut siihen, että hankaluus ei välttämättä lopu ollenkaan. Olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen ja myös (vähän) rebel, että 10tunnin lento joku maski naamassa ei vain ole mun juttu. Tukehdun jo pelkästä ajatuksesta..
Olenkin jo miettinyt, että mihin suuntaan blogiani vien. Ajattelin rakennusblogia, mutta aikalailla vastatuulessa on sekin operaatio, kiitos viruksen ja diktatuurin. Kauneus ja muotiblogi. Ne ovat myös lähellä sydäntäni. Nämä kaksi vuotta olenkin sitten kirjoittanut asioista laidasta laitaan, koska en vain ole pystynyt toteuttamaan sitä miksi alunperin tämän blogin loin, matkustelun takia. Olen nyt kuitenkin vähän saanut reissujulkaisuja, kiitos kotimaanmatkailun.
Toivo. Uskon joka asiassa aina, että onneksi on toivoa. Toivonkin, että ehkä joku päivä taas olen tuolla reissuhessuna. Siihen asti eletään toivossa ja hei, ensi viikolla Rukalle! Eli reissua pukkaa! Jos sulla on mielessä jokin asia mihin meinaa usko loppua muista, että AINA on toivoa!
Ihanaa alkavaa ensi viikkoa!
//Maija
