Seikkailupuisto pakka, Kalajoki

Kesällä piti tietty käydä Kalajoella ja nyt tällä kertaa saimme aikaiseksi mennä käymään seikkailupuisto pakassa! Köysiseikkailu sinänsä oli tuttua puuhaa. Olemme ulkomailla näissä käyneet, mutta ulkomailla ne paikat menevät kyllä elämys edellä. Seikkailupuisto pakassa mentiin kyllä aivan täysin liikunta edellä.

Let’s go!

Pakassa on kahdeksan erilaista rataa + ninjarata. Alussa meille sanottiin, että jos haluaa mennä kasi radalle, sitä ei kannata jättää viimeiseksi. Syy siihen oli, että se on sen verran raskas, että kaikkien jälkeen sitä ei ehkä jaksa suorittaa. No me sitten ekana mentiin sinne kasiradalle, todettuamme että pari ekaa rataa oli aivan liian lällyjä.

Okei, sitten lähdettiin valloittamaan kasirata. Puuhun piti kiivetä heiluvia tikkaita pitkin ja siinä vaiheessa ajattelin jo että terve, tästä ei taida tulla mitään. Sisulla sinne puuhun sitten kiivettiin ja siitä se sitten lähti. Tajusin jo puuhun kiivetessä, että nyt voi fysiikka joutua koetukselle. Rata oli mahtava ja haastava. Sillä matkalla tuli niin monta onnistumisen tunnetta! Ja ymmärsin täysin, miksei sitä kannattanut jättää viimeiseksi tai että sitä ei aivan huonokuntoisille suositeltu. Jossain vaiheessa olin jo niin poikki, että luulin ettei rata lopu koskaan. Jossain vaiheessa fysiikka yksinkertaisesti meinasi tulla vastaan, järjettömällä päättäväisyydellä kuitenkin puskettiin loppuun asti! Se on muuten kumma juttu, kuinka kroppa voi olla aivan loppu mutta silti se pystyy jatkamaan vaikka kaikki olisi jo annettu. Tosi helposti tulee esim, juostessa annettua periksi ja otettua kävelyksi vaikka todellisuudessa kroppa jaksaisi kyllä. Ja se, että olit jo muutaman kerran ajatellut selviääkö seikkailusta vai ei ja sitten se loppu siellä häämöttää ja olet ylittänyt itsesi ja kokenut monta onnistumisen tunnetta! Se tunne on kyllä yksi parhaimmista.

Paras seikkailukamu ❤️

Sitten se jälkitunne… No ensinnäkin mentiin heti pizzalle (pakko saada heti palauttavaa), mutta sitten seuraava päivä. En ollut edes tiennyt sellaisten lihasten olemassaolosta. Vatsastakin löytyi sellaisia lihaksia, mitä en ole edes ratsastaessa löytänyt. Ja selkälihakset, siis koko yläkroppa oli saanut sellaisen treenin, että ei tarvinnut koko loppulomana treenata yläkertaa. Tuommoisia treenejä pitäisi saada useammin. No, ensi kesänä taas Kalajoelle seikkailupuistoon..

Pizzat tarjoili Henry`s salon.

Kyllä tuli taas todettua, että se fyysinen kunto on kyllä tärkein. Muuten ei pystyisi touhottamaan kaikkea kivaa.

Muutama info seikkailupuisto pakkaan liittyen:

  • Löytyy Kalajoelta, aivan top campingin sisäänkäynnin vierestä
  • Rata on nykyaikainen ja siisti
  • Siellä on kahdeksan eri rataa, mitä voi suorittaa
  • Ystävällinen henkilökunta
  • Lippu kahdelta + hanskat + tallelokero oli n. 65€
  • Paras aika seikkailla varmaankin sesongin loppupuoli (Elokuu)?
  • Laadukkaat valjaat ja kypärät
  • Selkeä opastus, joskin aika pitkä kun oli paljon porukkaa
  • Turvallinen
  • Sopii melkeinpä kaikenikäisille keillä on hyvä fyysinen kunto

Ei muutakuin kaikki pakkaan seikkailemaan ja hakemaan elämyksiä ja ylittämään itsensä. Ei ole kyllä pizzakaan varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kun tuon suorituksen jälkeen!

Nähdään ensi kesänä!!

//Maija

International Women’s Day

8.3.2021, virallinen Kansainvälinen naistenpäivä. Vuosi vuodelta mielestäni tämä päivä nostetaan aina vain enemmän esille ja se on kaikella tapaa hyvä asia. Tämä päivä on tärkeä, koska naisten oikeudet eivät ole itsestäänselvyys ja on sellaisia maailmankolkkia missä naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Ja juuri näiden naisten takia, meillä joilla on oikeuksia, on hyvä tuoda äänemme kuuluviin. Tasa-arvo menee koko ajan eteenpäin, mutta luulen että tekeminen tämän asian tiimoilta ei lopu koskaan.

Mitä ajatuksia minulla herättää naistenpäivä? Tässä muutama ajatus:

  • On etuoikeus asua maassa, jossa naisilla on oikeuksia
  • Saan itse päättää asioistani
  • Saan tienata omat euroni ja kerryttää samalla eläkettä
  • Saan sijoittaa
  • Saan seisoa omilla jaloillani, olematta riippuvainen kenestäkään
  • Voin matkustaa itsenäisesti, koska minulla on passi mihin en tarvitse kenenkään lupaa
  • Saan pukeutua niinkuin haluan
  • Minulla on äänioikeus
  • Saan halutessani kouluttautua
  • Saan itse päättää kehostani
  • Sain itse valita puolisoni

Tuntuu hurjalta ajatella, että nämä kaikki asiat eivät todellakaan ole maailman kaikille naisille itsestäänselvyyksiä, niinkuin ne minulle ovat. Toivotaan, että joskus olisi asiat niin, että ne olisi meille kaikille lähtökohtaisesti samat ja reilut. Ihanaa naistenpäivää kaikki naiset, muistakaa hemmotella itseänne.

P.S Vaikka haluankin olla itsenäinen, niin parasta on kuitenkin mies vierellä, joka avaa paholaisen hillopurkin kun omat voimat eivät siihen yksinkertaisesti riitä. ❣️

//Maija

Paukanevan pitkospuut!

Minustako eräjorma? Tämä talvi on ollut meille kaikille erilainen, se jo tiedetään. On myös täytynyt opetella vapaa-ajalla tekemään jotain muuta kun ottaa lennot lämpöiseen. Menneenä viikonloppuna oli aivan upeat kelit ja oli pakko keksiä jotain tekemistä ulkona, koska aurinkokelit on pakko viettää ulkona jos on vapaalla. Ajateltiin sitten lähteä eräjormailemaan ja kohteena oli paukanevan pitkospuut.

Kylpemistä auringossa.

Vaikka olen jo toistakymmentä vuotta asunut Seinäjoella, ihan kaikkea ei ole tullut täällä testattua ja nämä pitkospuut oli yksi sellainen asia. Haettiin vain ennen lähtöä kaupasta makkarat ja pillimehut kyytiin ja lähdettiin retkelle. Keli oli niin upea, että paikalla oli paljon muitakin ulkoilijoita. Kauhuissani sitten soitin jos Sussulle, että voiko tuonne mennä kun porukkaa on niin paljon. Sussu oli kuitenkin oikeassa ja paikka oli niin iso, että kyllä sinne hyvin mahtui. Itse laavulle matka ei ollut pitkä. Laavu itsessään ei ollut mikään erikoinen, mutta ajoi asiansa ja hyvin sai makkarat paistettua. Ja vitsit, että laavumakkara voi sitten maistua hyvältä. Harvemmin tulee enää makkaraa syötyä, mutta nuotiomakkara toimii kyllä aina.

Makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa ja käveltiin vielä lintutornille. Komeat näkymät oli lintutornilta ja ihanan hiljaista. Lintutornilta sitten lähdettiin takaisin ja matkaa reitille tuli yhteensä n. 9km. Eli ihan kelpo jumppa sille päivälle. Meillä meni haaveillessa aika paljon aikaa ja oltiinkin melkein neljä tuntia tällä reissulla. Loppumatkasta oli aika hiljaista kun jaloissa alkoi jo tuntua kävely. Ja autolle päästessä oli parkkipaikkakin tyhjentynyt, enää kaksi autoa meidän lisäksi oli paikalla. Luonto on kyllä upea ja se löytyy yllättävän läheltä.

Vaikka loppumatkasta jalkoja painoi, hymy ei hyytynyt.

Paukanevan pitkospuiden plussat +

  • Selkeät opasteet
  • Kauniit maisemat
  • Siisti laavu ja roskaton ympäristö ylipäänsä
  • Ruuhkaton, vaikka autoja paljon olikin

Paukanevan miinukset –

  • Näin talvisaikaan ohitustilanteet oli vähän haastavia, koska jonkun piti aina hypätä vyötäröä myöden lumihankeen
  • Polku lintutornille oli hiukan tahmeaa kuljettavaa. Sinne oli huomattavasti kapeampi polku kuin muualla
  • Laavu ei ollut välttämättä niin tunnelmallinen kuin jossain muualla

Täytyy mennä käymään myös kesäaikana täällä, silloin ohitustilanteet voivat olla helpompia ja lintutornille ei tarvitse kahlata kinttupolkua pitkin.

Nyt kaikille makkarat ja pillimehut kyytiin ja ei muutakun patikoimaan paukanevalle!

Sun goes down.

P.S Harjaannutaan koko ajan enemmän eräjormailussa. Viime kerralla meillä oli kaikki tavarat paperikassissa ja nyt tajuttiin ottaa oikein reppu selkään. Ensi kerralla osataan ottaa sitten mukaan myös termospullossa kaakaota. Eli voisi sanoa, että kaikkea oppii tekemällä. 😁

// Maija

Spring fly.

Iskeekö sullekin aina keväisin kevätkärpänen? Mulle iskee ja tosiaan tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Tämä talvi on ollut niin upea ja kaunis, että en muista milloin olisi ollut näin kaunista. Päivät alkavat pidentyä ja nyt ollaan saatu nauttia upeista auringonsäteistä ja tänään avatessani verhoja, huomasin että aurinko jopa jo vähän lämmitti. Toki lasin läpi.

Tämä talvi on ollut kyllä niin upea, etten muista kyllä koska viimeksi olisi ollut näin kaunista ja puhdasta!

Mutta se kevätkärpänen. Näihin aikoihin se yleensä pistää. Miten se sitten ilmenee. No enimmäkseen sillä, että suunnitelmia on enemmän kuin aikaa (ja rahaa) millä toteuttaa ne. Kotia tekee mieli laittaa ja yksi mikä mulle tulee keväisin on kukat. Rakastan kukkia vuodenajasta riippumatta, mutta aina keväisin tekee mieli hakea uusi kimppu aina siivouksen jälkeen (tai melkein joka päivä). Vaatekaappi tekisi mieli laittaa uusiksi, kampaajalle pitäisi päästä kosmetologista puhumattakaan. Jotenkin tulee tietynlainen halu pitää itsestään vieläkin parempaa huolta kun yleensä. Suunnittelen kovasti myös matkoja. Haluaisin matkustaa kovasti Lappiin, mutta en tunnu pääsevän sen asian kanssa oikeen puuta pidemmälle. Eli todennäköisesti matka jää ajatustasolle. Mikäs siinä, aivot tuntuu tekevän muutenkin keväisin tuplatyötä kevätkärpäsen ansiosta. Onpahan Lapin matka edes ajatustasolla sitten.

Kukat tuo aina iloa.

Tämä aika on mielestäni toivon aikaa. Tuntuu jotenkin, että kaikki on mahdollista. Valon lisääntyessä saan itsestäni enemmän irti ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Eli voisiko sanoa, että kevät antaa meille ihanan paljon toivoa tulevasta..?

Aurinko armas.

Kuinka sinä koet kevään? Onko se sinulle toivon aikaa vai jotain muuta? Entä pureeko sinuun kevätkärpänen ja jos se puree, millä lailla se ilmenee?

// Maija

Joulu ja parhaat lahjat

Taas ollaan siinä ajassa vuotta, että joululahjojen ostaminen on ajankohtaista. Mitkä sitten ovat niitä parhaita lahjoja. Itse olen jo vuosia yrittänyt ostaa käytännöllisiä lahjoja ja yrittänyt karsia kaiken ”krääsän” pois.

Tein tänä vuonna oikein listan siitä, kenelle aion lahjoja ostaa ja mitä aion kenellekin hankkia. Sain sen juuri valmiiksi ja aionkin huomenna suunnistaa sen kanssa ostoksille. Kauppoja ajatellen olen listaihminen, koska vaikka järkyttävän hyvän muistin omaankin niin tällaisissa asioissa lista on parasta. Ilman listaa kävisi kuitenkin niin, että kotiin päästessä puolet puuttuu.

Mitkä ovat sitten niitä joulun parhaita paketteja? Yleisesti ottaen voisin ajatella, että yksi tämän joulun hittilahjoista on uusin playstation 5. Joka joulu pintansa pitävät myös puhelimet, tietokoneet ja erilaiset tabletit. Airpodit ym, langattomat kuulokkeet ovat varmasti tänäkin vuonna kovassa kysynnässä.

Mitä sitten itse ajattelen hyvästä lahjasta. Itseltäni on toivottu tänä vuonna pehmeitä paketteja ja ne ovatkin yksi lemppareistani mitä tykkään ostaa. Olen aina rakastanut kauniita vaatteita ja niitä on ihana ostaa myös muille. Mielestäni myös kaikennäköiset syötävät lahjat (ns. herkkukorit) toimivat myös aina. Lahjakortit ovat myös takuuvarmoja, varsinkin jos tietää mistä toinen tykkää. Useimmat naiset varmasti arvostavat kaikkia kauneuteen liittyviä lahjakortteja (kampaaja, kosmetologi, kemppariliikket esim. Kicks). Yleisesti varmasti myös hieronta, ravintola tai yö hotellissa olisi monen mieleen. Opiskelijalle suuri apu voisi olla esim. lahjakortti ihan vaikka ruokakauppaan.

Sitten taas jos tykkää leipoa, niin itsetehdyt lahjat on mielestäni ihan superhyvä idea. Leipoa vaikka kuivakakku tai itsetehtyä toffeeta. Tämä jos mikä on hyvä idea, koska lahjanantaja on oikeasti nähnyt vaivaa ja aikaa lahjan tekemiseen.

Jos tuntuu, että yksinkertaisesti ei keksi mitään ostettavaa niin raha toimii aina! Tuntuu, että nykypäivänä se on paljon nuortenkin suosiossa. Myös joulukukat ovat sellainen asia mikä kuuluu jouluun, joten kukat ovat omasta mielestäni hyvä lahja jouluun.

Joka tapauksessa lahjaa ostaessa on aina ajatus tärkein. Antamisen ja saamisen vilpitön ilo on aina parasta lahjoissa. Oli se sitten itsetehty tai kaupasta ostettu, suuri tai pieni niin aina silti yhtä arvokas. ❤️

P.S oma lahjalistani on tänä(kin) vuonna niin pitkä (ja kallis), että en taida uskaltaa näyttää sitä edes Joulupukille.

Antoisia lahjanostohetkiä, älkää tehkö siitä turhan stressaavaa

//Maija

Matkalla kotimaassa ja mitä se maksoi.

Meillä ei ollut kuin viikko lomaa tänä vuonna ja alunperin oli tarkoitus ottaa joku äkkilähtö ja suunnata viikoksi jonnekin. Tämä nyt kuitenkin sitten muuttui viikon mittaiseen kotimaan lomaan.

Ehdimme tämän viikon (+muutaman vapaapäivän) aikana käydä Helsingissä ja tietenkin Tuusulassa asuntomessuilla. Sitten tehtiin road trippi Kalajoelle, siitä Vuokattiin jonka jälkeen suunnattiin Kolille ja viimeinen etappi oli Kuopio.

Reissu alkoi tosiaan Helsingistä ja siellä kävimme Tuusulan asuntomessuilla. Tilanteen huomioonottaen mielestäni turvallisuus ja hygienia oli järjestetty hyvin messuilla. Tämä kuitenkin meinasi luonnollisesti sitä, että kohteisiin joutui jonottamaan välillä turhankin kauan. Tämän jonottamisen takia meidän varaama kuusi tuntia ei sitten riittänyt alkuunkaan.

Vettä satoi messuilla, välillä taivaan täydeltä. Onneksi oli upeita kohteita, missä sai olla sateelta piilossa.

Messut itsessään jäivät aika valjuiksi ja ideat omiin juttuihin jäi saamatta. Tänä vuonna messujen ”juttu” oli kylpyhuoneet joihin oli panostettu ja tehty niistä aivan spa:maiset. Ne olivat kyllä messukohteissa toinen toistaan upeampia. Mielestäni taas käytännöllisyys loisti poissaolollaan. Parasta tämän vuoden messuissa oli kyllä seura. Vietettiin ihana päivä ja siihen perään vielä ilta parhaassa seurassa ystävien kanssa.

Messupäivän plussat:

  • Seura (Julia ja Papu)
  • Messualueen ruoka vaatii kyllä erityismaininnan, oli kyllä niin hyvää
  • Skoda osaston ilmaiset pehmikset
  • Hienosti toteutettu turvallisuus

Messupäivän miinukset

  • Loppupäivästä alkanut kaatosade
  • Messukohteiden mitäänsanomattomuus
  • Parkkipaikat liian kaukana (ne on kyllä aina)
  • Palju osastolla olleet näytteilleasettajat, jotka hyppäsivät itse paljuun ennen messualueen sulkeutumista

Helsingin reissu kun saatiin pakettiin, kurvattiin yhdeksi yöksi kotiin. Seuraavana aamuna lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kalajokea. Uskon, että meillä kaikilla on sellainen ”happy place” ja mulle se on Suomessa Kalajoki. Mulla on sieltä niin paljon hyviä muistoja, että voisin kirjoittaa siitä kokonaisen romaanin. Olen siellä pienestä pitäen käynyt ja joka vuosi sinne on päästävä.

Upea auringonlasku.

Kalajoella houkuttaa maisemat ja aktiviteetit. Tykkään myös siitä ihanasta hiekkaisesta ja kangasmaisesta maastosta mikä siellä on. Siellä on mahdollista tehdä vaikka mitä ja vuosi vuodelta he myös kehittävät sitä. Tällä kertaa ehdittiin olla Kalajoella yksi yö. Ehdittiin kuitenkin tehdä kaikki vakiojutut; eli käydä lohilaaksossa, lenkkeilemässä ja pihvituvalla syömässä. Lohilaaksossa ei ollut enää onginta mahdollisuutta, mutta syötiin siellä sitten aina yhtä maukkaat lohiateriat. Hiekoilla täytyy aina käydä lenkkeilemässä pitkospuita pitkin. Maisemat on niin hienot, että yhtä-äkkiä huomaa lenkkeilleensä kilometri kaupalla. Illan lopetimme sitten syömällä pihvituvassa, mitä suosittelen kaikille ketkä osaavat arvostaa hyvää ruokaa.

Lohilaaksossa herkuttelemassa Kalajoella.

Kalajoen plussat:

  • Maisemat ja ilmapiiri
  • Lukemattomat aktiviteetit
  • Sopivan matkan päässä
  • Halu palata aina uudelleen
  • Kesälomakausi oli loppunut, mikä tarkoitti että rauhallista oli

Kalajoen miinukset

  • Kalajoessa itsessään ei ole miinuksia. Miinus menee tällä kertaa rantakallalle. Rantakalla on majoituspaikka Kalajoella ja kyllä tästä paikasta on aika ajanut jo kauan aikaa sitten ohi. Huoneet päärakennuksessa ovat kyllä oikeen turn offeja. Ketsupit (tai veri?) on räjähtänyt pitkin seinää ja kattoa ja edellisen asiakkaan hiukset on lattiakaivossa. Kirsikkana kakun päällä, aamiaisella lämpimät ruoat olivat kylmiä. On paskapuhetta jos joku väittää, ettei ole mitään väliä mihin yhdeksi yöksi päänsä laittaa.
Upea Kalajoki, nähdään viimeistään ensi vuonna.

Olisimme halunnut lähteä korkeammalle pohjoiseen, mutta aika olisi tullut vastaan, joten päätimme sitten lähteä Kalajoelta Vuokattiin. Vuokatissa meille sattui aika huono keli, mutta onneksi löydettiin upea hotelli Aateli missä yövyttiin. Tässä ihanassa hotellissa, jota voin suositella kaikille oli ihana spa osasto alakerrassa. Sen sai vuokrata omaan käyttöön. Spa osaston erikoisuus oli pölkkysauna. Siellä oli lauteiden sijasta pölkyt missä istuttiin. Aivan mahtava ja tunnelmallinen paikka. Spa osastolta täytyy vielä erikseen mainita se, että siellä oli aivan älyttömän siistiä. Pakko vielä kehua myös henkilökuntaa erikseen. He olivat todella ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Aamupala saa myös kehut ja aamupalalla oli myös maisemat kohdillaan Vuokatin rinteisiin. On talvella varmasti upea. Onneksi Vuokatistakin löytyi aktiviteetteja ja koska emme sään takia ulkoilemaan päässyt niin kävimme keilaamassa ja syömässä Kippo nimisessä ravintolassa.

Sadepäivän aktiviteetit.

Vuokatin plussat:

  • Hotelli Aateli
  • Upeat maisemat
  • Talvella varmasti upea laskettelukohde

Vuokatin miinukset:

  • Meille sattui huono sää
Vuokatissa luontoilemassa.

Vuokatista lähdimme aikaisin ajamaan sitten Kolille, että meillä olisi siellä mahdollisimman kauan aikaa patikoida. Kolia on tänä kesänä markkinoitu paljon ja pitkälti tämän mukaan mekin sinne suuntasimme. Olen monta kertaa lukenut, että Koli on kohteena jo niin nähty. Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, koska on varmasti paljon muitakin Suomalaisia matkaajia jotka eivät ole kokenut Suomen kaikkea kauneutta ja minä olen yksi niistä. Meille Koli antoi kyllä paljon ja osoitti kuinka kaunista Suomessakin voi olla. Ja jätti myös pienen uteliaisuuden, että mitä kaikkea kaunista täällä voi ollakaan.

Kolilla on paljon eripituisia reittejä missä kulkea. Jos haluaa nähdä vaan perus Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha Kolin, se on n. 1,5Km reitti. Mutta mekin suunnattiin kohti Mäkrää ja se olikin sitten jo n.7km. Meille se oli sopivan pituinen retki. Ja meillä meni siihen koko päivä, koska välillä piti vaan pysähtyä ihmettelemään. Kovasti yritimme paikkaa kuvata ja saada tallennettua se kauneus ja hiljaisuus, mutta eipä sitä ihan täysin kameralle saanut. Me selvittiin mielestämme ihan hyvin meidän patikointi taitoihin nähden. Ei ole muuten koskaan maistunut reissumies leipä niin hyvältä kun tuolla maistui, saatika sitten irttarit mitä meillä oli mukana myös. Nyt vaan kaikki kipinkapin Kolille patikoimaan ja nauttimaan luonnon rikkauksista.

Kolin upea luonto.

Kolin plussat

  • Upeat ja vielä upeammat maisemat
  • Luonto Suomea parhaimmillaan
  • Hyvät ja selkeät patikointireitit
  • Meille osui aivan täydellinen ilma

Kolin miinukset

  • Oikeastaan ainut miinus oli kun katselin majoituspaikkoja, niin tarjonta oli aika niukkaa ja olematonta ja aitta majoituksestakin saattoi joutua maksamaan 150€/ yö
Kerrassaan upea.

Jatkoimme Kolilta suoraan Kuopioon, jolloin olisimme pari tuntia jo lähempänä kotia. Siellä majoituimme Lapland ketjun hotellissa. Tämä oli kyllä positiivinen kokemus kaikkiaan. Ainoa miinus tulee oikeastaan vain huoneen koosta, joka oli melko pieni, mutta kuitenkin puhdas ja viihtyisä. Mutta ruoka täällä oli aivan OMAA LUOKKAANSA, SIIS NIIN HYVÄÄ! Parhaimpia makuelämyksiä, mitä olen Suomessa kokenut. Jos ette halua yöpyä hotellissa, käykää edes syömässä siellä! Aamupala oli myös aivan mieletön ja tuntui kuin olisi ollut ulkomailla viiden tähden hotellissa aamiksella.

Kuopion plussat:

  • Lapland hotellin ruoka
  • Savon murre
  • Ostosmahdollisuudet

Kuopion miinukset:

  • Aktiviteettien puuttuminen. Itse en ainakaan ymmärtänyt, että olisi hirveästi mitään ihmeellistä tekemistä.. Varmaan siinä Tahkolla on sitten kaikki tapahtuma

Mitä sitten maksaa matkailu kotimaassa? No se on aivan TOSI KALLISTA. Suurin huomio kiinnittyi ehkä siihen, että hotellien laatu/hinta suhde on kyllä aivan pielessä. Suomen hotellit ovat pääsääntöisesti kyllä aivan karseita. Joka paikassa vihreää ja punaista sisustusta, kalusteet ja kaikki muu jäänyt sinne 80-luvulle.

Hinnasta voisin antaa pienen esimerkin: Yö Suomessa kahden tähden hotellissa joka on valmistunut vuonna kivi ja kirves maksaa keskimäärin n. 130€/vrk. Kun taas yö esim. Bangkokissa viiden tähden hotellissa maksaa parhaimmillaan 50€/yö. Ja Bangkokissa kuuluu hintaan kuitenkin kaikki mahdolliset mukavuudet ja on panostettu sisustukseen ja tuoksuun. Tuoksut on mulle tärkeitä ja Suomessa hotellit pääsääntöisesti haisee ummehtuneelle homeelle. Sen takia otan ulkomailla aina hyvän hotellin, koska ne vaan on siellä niin halpoja ja hyviä. Ruoka on myös kallista ravintoloissa, mutta ruoka nyt on Suomessa kallista muutenkin.

Sitten yksi suuri rahareikä Suomessa lomaillessa on, kun liikut omalla autolla niin bensa. Meillä meni bensaan rahaa n. 400€ ja se on kyllä aika paljon. Tuli toki kilsojakin 2000, mutta silti se aina yllättää kun rahaa menee paljon bensaan.

Sitten ostokset. Ostit Suomesta mitä vaan niin kallistahan se on. Oli kyse sitten vaatteista tai matkamuistoista. Mulla on tapana kerätä aina joka paikasta magneetti jääkaapin oveen. Ulkomailla ne maksaa euroissa 2-3€, mutta Suomessa 8EUROA!!

Oikeastaan ainut ero oli se, että täällä on ainakin vielä luonto ilmainen, kun taas ulkomailla jokaiseen luonnonpuistoon täytyy maksaa pääsymaksu. Ihan sama missä ollaan maailmalla oltu niin aina on peritty maksu, että pääsee patikoimaan. Paitsi, että Seychelleillä taisi olla ettei ihan joka paikkaan tarvinnut maksaa. Mutta sielläkin piti maksaa, että pääsi ihmettelemään vesiputousta.

Onneksi upeat auringonkukat olivat ilmaisia ihastella.

Meidän reissu kesti yhteensä kuusi päivää ja niistä kolmena yönä yövyttiin hotellissa. Meillä kului saman verran rahaa kun kuukauden reppureissulla Aasiassa (poislukien lennot). Eli siitä voipi päätellä, että ei täällä kotisuomessa kyllä aivan tyhjätaskuna matkustella. Meillä on aika kallis hyvinvointivaltio. Ja ymmärrän täysin perheitä ja vähävaraisia jos heillä ei ole rahkeita ihan hirveästi käyttää rahaa kotimaan matkailuun.

Kalleudesta huolimatta, me innostuttiin kuitenkin ihan älyttömästi meidän upeasta kotimaastamme ja ajateltiin ostaa suomalaisesta kirjakaupasta kartat ja oppaat Suomesta, niin tiedetään minne seuraavaksi matkustetaan. Eli siihen asti kunnes on omasta mielestäni turvallista karata taas maailmalle, aion sijoittaa omia pennosiani tänne meidän upeaan kotimaa Suuomeen!

Suomelle kiitos upeista maisemista. Ja kiitos kun veit kaikki rahat.

Onko sulla joku paikka Suomessa joka on sun mielestä näkemisen arvoinen? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Ihanaa syksyn alkua!🍂

//Maija

RAHA

Raha on mielenkiintoinen asia. Niin hyvässä kuin pahassa. Ajattelin avata vähän ajatuksiani rahasta ja mitä olen siitä mieltä. Nyt kun olemme pitkään eläneet poikkeustiloissa, myös rahasta on puhuttu paljon. Ajatus, että yksi virus ja yksi viruksen saanut henkilö voi muuttaa melkeinpä voisi sanoa yhdessä yössä kaiken. Jopa koko maailman talouden ja ihmisten rahallisuuden. Kaikki on aika pienestä kiinni vai mitä? Ja kaikki voi muuttua yhdessä yössä, jopa silmänräpäyksessä.

Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut iän myötä. Ennen ajatuksena oli, että kunhan pärjää omillaan se riittää. Nykyään kunnianhimo sen suhteen on kasvanut ja halu vaurastua on kova. Olen kuitenkin tajunnut, että vaurastuminen on pitkäjänteistä puuhaa. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Varsinkin kun lähtökohta on se, että kaikki on rakennettava itse, alusta asti. Uskon kuitenkin, että vaurastuminen onnistuu kyllä jos vain tahtoa riittää.

Minusta ei kuitenkaan koskaan tule nuukaa, koska maailma tarvitsee myös kuluttamista, että se pyörii. Ajattelen asian enemmänkin rahankäytön priorisointina. Eli priorisoin menoni niin ettei minun ei tarvitse koskaan ajatella, että menipä rahat hukkaan.

Oma vahvuuteni ja voihan sen samalla ajatella heikkoudeksikin on se, että en pelkää rahan menettämistä. Eli kanttini kestää ottaa isojakin riskejä esimerkiksi sijoittamisen suhteen. Ajattelen, että riskien ottamiset kuuluu raha-asioihin. Toki koskaan ei saa riskeerata muutakuin sellainen summa mikä on varaa menettää. Mikä se summa sitten kenellekin on, koska toisen 20€ on toisen 100€.

Tärkeämpää on ostaa kokemuksia, kun suuria määriä materiaa.

Rahan kanssa tärkeää on se, että ei anna rahan ohjata itseään vaan ohjaa itse rahaa. Itse en anna rahan määrittää tekemisiäni. Ei ole elämää jos kaikesta tinkii ja jättää tekemättä sen takia, että tilillä pysyy varmasti tietty summa varallisuutta. On vähän hassun näköistäkin jos aina takutaan muutamasta kympistä ja sitten se sama raha käytetään kuitenkin johonkin muuhun turhaan.

Koen itseni kuitenkin jo vauraaksi ja onnekkaaksi, koska olen joka päivä saanut tarvitsemani; katon pään päälle, puhtaat lämpöiset vaatteet, terveys on ollut hyvää ja ruokaa olen saanut kylläisyyteen asti. Olen saanut myös parhaan aviomiehen ja perheen ja ihanat ystävät. Rahalla ei tee mitään, jos nuo perustat ei ole kunnossa. Eli näinkin ajateltuna jokaiselle vauraus voi tarkoittaa myös erilaisia asioita.

On etuoikeus syntyä naisena maahan, missä saat itse valita. Saat tehdä töitä ja tuoda mielipiteensä julki. Minä ainakin haluan olla nuoremmille ja tietysti kaikille naisille esimerkkinä omilla jaloilla seisomisesta. Haluan tehdä itse oman varallisuuteni, pärjätä omillani ja olla riippumaton kenestäkään. Vaurastuminen on paljon muutakin kuin raha. Se on tutustumista itseensä, omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Ja ennenkaikkea se on elämän mittainen matka onnistumisia ja mahalaskuja. Ja kaiken sen arvoista 💎

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa miltä tuntui ensimmäistä kertaa elämässä matkustella lomalla omassa kotimaassa Suomessa. Ja onko se niin kallista kuin yleensä puhutaan.

//Maija