Seikkailupuisto pakka, Kalajoki

Kesällä piti tietty käydä Kalajoella ja nyt tällä kertaa saimme aikaiseksi mennä käymään seikkailupuisto pakassa! Köysiseikkailu sinänsä oli tuttua puuhaa. Olemme ulkomailla näissä käyneet, mutta ulkomailla ne paikat menevät kyllä elämys edellä. Seikkailupuisto pakassa mentiin kyllä aivan täysin liikunta edellä.

Let’s go!

Pakassa on kahdeksan erilaista rataa + ninjarata. Alussa meille sanottiin, että jos haluaa mennä kasi radalle, sitä ei kannata jättää viimeiseksi. Syy siihen oli, että se on sen verran raskas, että kaikkien jälkeen sitä ei ehkä jaksa suorittaa. No me sitten ekana mentiin sinne kasiradalle, todettuamme että pari ekaa rataa oli aivan liian lällyjä.

Okei, sitten lähdettiin valloittamaan kasirata. Puuhun piti kiivetä heiluvia tikkaita pitkin ja siinä vaiheessa ajattelin jo että terve, tästä ei taida tulla mitään. Sisulla sinne puuhun sitten kiivettiin ja siitä se sitten lähti. Tajusin jo puuhun kiivetessä, että nyt voi fysiikka joutua koetukselle. Rata oli mahtava ja haastava. Sillä matkalla tuli niin monta onnistumisen tunnetta! Ja ymmärsin täysin, miksei sitä kannattanut jättää viimeiseksi tai että sitä ei aivan huonokuntoisille suositeltu. Jossain vaiheessa olin jo niin poikki, että luulin ettei rata lopu koskaan. Jossain vaiheessa fysiikka yksinkertaisesti meinasi tulla vastaan, järjettömällä päättäväisyydellä kuitenkin puskettiin loppuun asti! Se on muuten kumma juttu, kuinka kroppa voi olla aivan loppu mutta silti se pystyy jatkamaan vaikka kaikki olisi jo annettu. Tosi helposti tulee esim, juostessa annettua periksi ja otettua kävelyksi vaikka todellisuudessa kroppa jaksaisi kyllä. Ja se, että olit jo muutaman kerran ajatellut selviääkö seikkailusta vai ei ja sitten se loppu siellä häämöttää ja olet ylittänyt itsesi ja kokenut monta onnistumisen tunnetta! Se tunne on kyllä yksi parhaimmista.

Paras seikkailukamu ❤️

Sitten se jälkitunne… No ensinnäkin mentiin heti pizzalle (pakko saada heti palauttavaa), mutta sitten seuraava päivä. En ollut edes tiennyt sellaisten lihasten olemassaolosta. Vatsastakin löytyi sellaisia lihaksia, mitä en ole edes ratsastaessa löytänyt. Ja selkälihakset, siis koko yläkroppa oli saanut sellaisen treenin, että ei tarvinnut koko loppulomana treenata yläkertaa. Tuommoisia treenejä pitäisi saada useammin. No, ensi kesänä taas Kalajoelle seikkailupuistoon..

Pizzat tarjoili Henry`s salon.

Kyllä tuli taas todettua, että se fyysinen kunto on kyllä tärkein. Muuten ei pystyisi touhottamaan kaikkea kivaa.

Muutama info seikkailupuisto pakkaan liittyen:

  • Löytyy Kalajoelta, aivan top campingin sisäänkäynnin vierestä
  • Rata on nykyaikainen ja siisti
  • Siellä on kahdeksan eri rataa, mitä voi suorittaa
  • Ystävällinen henkilökunta
  • Lippu kahdelta + hanskat + tallelokero oli n. 65€
  • Paras aika seikkailla varmaankin sesongin loppupuoli (Elokuu)?
  • Laadukkaat valjaat ja kypärät
  • Selkeä opastus, joskin aika pitkä kun oli paljon porukkaa
  • Turvallinen
  • Sopii melkeinpä kaikenikäisille keillä on hyvä fyysinen kunto

Ei muutakuin kaikki pakkaan seikkailemaan ja hakemaan elämyksiä ja ylittämään itsensä. Ei ole kyllä pizzakaan varmaan koskaan maistunut niin hyvältä kun tuon suorituksen jälkeen!

Nähdään ensi kesänä!!

//Maija

Wilderness Hotel, Muotka

Ai että me oltiin niin ihanalla pohjoisen reissulla ja nyt on heti pakko tuoda tännekin julki kun löydettiin sieltä niin helmi paikka! Ja tämä paikka oli juurikin otsikon mukaisesti Wilderness Hotel, Muotka. Tämä sijaitsi aivan Sodankylän pohjoispäässä, melkein Saariselällä. Voisi kuitenkin sanoa, että enemmän mielin olevamme Saariselällä kuin Sodankylässä. Osoite nyt vain sattui olla Sodankylän puolella.

Wilderness Hotel, Muotka

Ajeltiin päämäärättömästi ja Booking.com selatessa, tämä valikoitui meidän yöpaikaksi. Paikka oli todellakin metsässä ja moneen kertaan totesin, että onneksi on maasturi (Mutta normi autolla sinne pääsee kyllä myös!). Paikalle löydettyämme henkäisin heti tuota raikasta, puhdasta ja hiljaista ilmaa.

Respaan astuessamme ajatus oli vain, että vau! Kaikki oli niin viimeisen päälle hienoa ja yksityiskohdat mietitty niin loppuun asti. Check-in oli nopea ja vaivaton. Tällä kertaa meidän huoneeksi valikoitui saunallinen sviitti (koska olimmehan viiden tähden lomalla 😁). Majoitus oli täydellinen. Ajatuksenani on aina, että en halua nukkua huonommassa paikassa kuin mitä oma koti on ja täällä päästiin siihen tasoon. Sisustus oli upea. Huoneisto oli puhdas, ei ollut toisilta jääneitä hiuksia ym. missään! Tuoksu oli hyvä! Sänky oli loistava ja mikä parasta, tyynyt eivät haisseet! Monessa paikassa Suomen majoituksissa tyynyt tahtoo aina haista pahalle ja se vaikuttaa heti kyllä uniin. Ei MITÄÄN huonoa sanottavaa! Lämmin huoneistossa vähän oli, mutta lämpöisen kanssa pärjää aina.

Huoneistossa kaikki oli parasta ja täällä olisi voinut nukkua vaikka viikon tai kaksi.

Käytimme täällä myös ravintolan palveluita ja voi taivas mikä ruoka! Alkuun otimme keitot ja en ole koskaan syönyt niin hyvää sienikeittoa. Pääruoaksi otettiin poronkäristystä kummallekin. Aivan järjettömän hyvää. Ja taas jälleen ravintolassakin sisustuksellisesti kaikki mietitty loppuun asti. Ravintolassa oli myös hyvä hinta-laatusuhde; kaksi keittoa, kaksi pääruokaa ja kahdet kokikset 80€.

Ruoka vei kielenkin mennessään.

Tiluksilta löytyy myös puro, missä vesi oli kylmintä vettä ikinä! En valita koskaan uintiveden kylmyydestä, en toki nytkään valittanut kylmyydestä, mutta jouduin kuitenkin myöntymään että vähän kylmää oli. Se oli niin kylmää, että uikkarit oli aivan kuivat kun purosta nousi ylös! Ihana kokemus ja eipä tuollaisia upeita puhdasvetisiä puroja ole tullut paljon nähtyä.

Ilme ei tässä kerro, että vesi oli kylmintä ikinä.

Puron läheisyydessä on myös rantasauna, mutta sitä emme valitettavasti päässyt testaamaan kun tultiin hotellille vähän liian myöhään. Piti valita ruoka tai sauna ja nyt nälkä vei voiton. Kävimme kuitenkin kurkkaamassa saunalla ja upealtahan sekin näytti.

Myös aamupala tarvitsee kunniamaininnan, katsokaa kattausta. Kyllä esteetikon silmä lepää.

Meidän yöpymisen kruunasi se kun rupesin aamulla kuuntelemaan, mitä ääniä ulkoa oikein kuuluu ja menin ja aukasin oven ja piha oli täynnä poroja! Siinä vaiheessa tajusin, että nyt ollaan asian äärellä. Voisiko aamua paremmin käyttää kun jutella porojen kanssa? Aika lentää siivillä jo ainoastaan niitä katsellessa.

Tekstistä voi jo varmaan ymmärtää, että suosittelen kaikille kyseistä paikkaa. Jos haluaa panostaa laatuun, kannattaa ehdottomasti panostaa tänne. Itse koin, että sain rahoilleni vastinetta. Ja koska minussa asuu pikkuruinen pedantti, joudun vielä kerran kehumaan sisustusten yksityiskohtia. Pistikö ne siksi silmään, että sisustus oli tehty yhdestä mun lemppari brändistä: Pentikistä. Kuka tietää, mutta upeaa oli!

Näissä maisemissa mieli lepäsi.

Seuraavaan kertaan Muotka!

//Maija

How things are going?

Olin jo koulussa kova kirjoittamaan ja muistankin kuinka kerran yhteen aineeseen kirjoitin loppuun, että olisin kirjoittanut enemmänkin mutta paperi loppui kesken. Opettajalla on varmasti ollut mielenkiintoista lukea tarinoitani, mielikuvitus laukkasi jo silloin.

Innostus kirjoittamiseen oli tietenkin yksi syy siihen, miksi nämä sivutkin perustin. Suurin syy kuitenkin blogin kirjoittamiseen oli alunperin se, että saisin jakaa teille kaikille omat matkakokemukseni. Samalla tämä toimisi omana pikku päiväkirjana, jonka avulla voisin aina palata itsekin takaisin omiin seikkailuihini.

Seikkailulla tänä talvena omassa metsässä, risusavotassa.

Kuinka sitten kävikään? Olin juuri pääsemässä vauhtiin ja sitten tuli mikä nyt tuli, sitä ei jaksa enää edes ääneen sanoa…. Kertomukset loppuivat siihen. Ainakin matkojen osalta. Käykö niin, että matkakertomuksien sijaan, tästä tuleekin raksablogi kaikkine kommelluksineen? Toki tottakai oli ajatuskin kirjoittaa siitä kuinka kaksi ihmistä kenellä ei ole mitään hajua rakentamisesta, aikoo rakentaa/rakennuttaa itselleen kodin. Pääajatus aikoinaan oli kuitenkin kirjoittaa täällä pääosin maailmanmatkailusta, kauneusjutuista ja muodista koska ai että ne on lähellä myös mun sydäntä. Kaiken kaikkiaan aika laajaksihan tämä aihealue on mennyt, mutta toisaalta elämässä on muutakin kun matkailu. Miksi ei siis kirjoittaa myös elämästä yleensä.

Harmittaa. Minun olisi pitänyt luoda tämä blogi jo aiemmin. Minä olen nähnyt valtavasti maailmaa ja olisi kiva ollut kaikesta kertoa. Vanhoista matkoista on kuitenkin vaikea lähteä kertomaan jos niistä ei ole mitään dokumenttia tallessa. Faktat voivat olla pitkän ajan jälkeen hataria. Parhaimmat kertomukset tulevat, kun kerrot ne suoraan päivän jälkeen paperille. Silloin tarinat ovat parhaimmillaan.

Minun on ikävä maailmalle. Haluaisin jo kovasti uusia kokemuksia eri kulttuureista ja paikoista. Ja kertoa niistä täällä, kuinka paljon maailmalla onkaan annettavaa ja kuinka paljon se avartaa omaa maailmankuvaa. Kuinka se muuttaa suhtautumista elämään. Kuinka välillä on maailmalla tunteet pinnassa kun näet jotain epäoikeudenmukaista, tai näet ihmisiä kenellä ei ole mitään ja he ovat silti onnellisempia kuin moni muu tapaamani ihminen.

Olen myös valmis jo kohtaamaan sen, kuinka tämä pandemia on muuttanut maailmaa ja minkälaista matkustaminen on jatkossa. Varmasti joksikin aikaa se tulee muuttumaan jollain tavalla, ellei pysyvästi?

Siihen asti kunnes maailma taas aukeaa, suunnittelen täydellä höyryllä meidän tulevaa kotia. Ai että siitä tulee hieno, sitten joskus. Arki täyttyy töiden lisäksi myös liikunnalla, johon yritän etsiä vaihtelua ettei menisi saman toistamiseksi. Minussa asuu myös pieni hortonimi-Hemuli ja olenkin ehtinyt tappaa jo yhden hortensian. Vaikka sitä kuinka rakastin, ei se kestänyt pikku pakkasta.

Orvokit jaksaa kukkia kylmästä huolimatta.

Kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ensi viikolta odotan lämpöä!

Rakkautta ihmiset ❤️

//Maija

Me ostettiin tontti!

Toki jo vuosi sitten. Kun haaveilee tarpeeksi kauan jostain, joskus ne haaveet sitten toteutuvat. Alkuun oli haaveissa tonttipaikka missä on oma rauha, mutta että siitä on lyhyt matka lähteä vaikka illalla hakemaan hese luukulta megikset. Halusin myös, että se olisi veden äärellä ja että siitä olisi lyhyt matka töihin. Hirveästi kaikkia haaveita oli. Jossain vaiheessa sitten jo luovuin ajatuksesta, että siinä ei tarvitse olla vettä lähellä, koska mistä löydät tonttipaikan, joka vastaa vastaa kaikkia sun haaveita? No ei mistään, tai sitten ne hyvät oli jo ostettu tai menivät perintönä eteenpäin. Ajattelin myös, että on ihan ok jos siinä on naapureita, kunhan nyt ei aivan talossa kiinni. Ja tietenkin toiveena oli myös, että tonttiin ei menisi aivan puolet talon hinnasta.

Risusavottaa on jo jonkinverran tullut tehtyä.

Sitten tapahtui jotain järisyttävää. Olin pitkään selaillut Seinäjoen tontti-ilmoituksia. Yhtenä päivänä selailin facebookkia ja joku kavereistani oli jakanut kivannäköisen hirsitalon myynti-ilmoituksen. En josstain syystä saanut auki linkkiä ja menin sinne etuovi.comin kautta. Hirsitalo sijaitsi Ilmajoen puolella ja jostain syystä päätin tsekata Ilmajoen tonttitarjonnan ja siinä se oli! Laitoin Jonille puolivitsillä, että tällainen olisi tarjolla. Seuraavaksi Joni soitti ja ilmoitti menevänsä huomenna katsomaan paikkaa.

Laaduntarkkailijat hommissa.

Paikka tuntui heti omalta. Teimme tarjouksen, he tekivät vastatarjouksen ja se oli siinä. Viikossa olimme onnellisia tontin omistajia. Hiukan toki tuleva mietitytti, koska juuri oli koronapaska alkanut ja ei ollut täyttyä tietoa tulevasta. Olen kuitenkin kova riskien, enkä murehdi tulevasta ja tässäkin tilanteessa se kannatti.

Tytötkin rakastaa heidän uutta reviiriään!

Ja tosiaan, saimme tontilta kaiken mitä halusimme. Se on iso, siinä on yksi naapuri ja sekin riittävän kaukana, työmatka ei pidenny kuin viidellä kilometrillä, megis on aina saatavissa ja mikä tärkeintä; oma rantaviiva ja VESI LÖYTYY!! Melkein meidän takapihalta lähtee 17km luontopolku ja muutenkin upeat kangasmaastot lenkkeilyyn. Näistä ei osattu edes haaveilla. Eli saatiin vielä vähän extraa kaiken päälle. Nyt en malta odottaa, että joskus saadaan sinne koti pystyyn.

Oma rantaviiva.

Eli se mitä halusin tällä kertoa; ei kannata koskaan lopettaa haaveilua koska usein ne haaveet voi vaikka ihan vahingossa toteutua. ❤️

Ihanaa pääsiäistä //Maija

Empire State of mind!

Tämä upea Alicia Keysin ja Jay-Z:n kappale kun soi, saa mulle aina järjettömän ikävän New Yorkiin. Tähänastisista maailmankolkista mulle on valkkautunut kaksi lempparikaupunkia ja ne on ehdottomasti juurikin tämä New York ja toinen on Bangkok. Kaksi niin erilaista kaupunkia on vienyt täysin mun sydämen.

New Yorkissa eniten kiehtoi sen ”jännittävyys”. Tuntui, että joka nurkan takana odottaa jotain uutta jännää. Kapuaminen Empire State buildingiin ja sieltä näkymät New Yorkin ylle. Puhumattakaan elokuvista tutusta Central Parkista ja hotelleista, mitkä näkyvät elokuvissa. Tai kävely Time Squarella, ihmetellen sitä valojen välkettä. Ja aina kun näkee televisiossa Brooklyn Bridgen, tulee hihkaistua että tuollakin ollaan oltu. Hiljaiseksi siellä saa World trade centerin muistomerkki. Se, minkälainen tuska siellä on kärsitty on aistittavissa. Vaikka New York on suurkaupunki, olo tuntui silti todella kotoisalta siellä. Sitten kun maailmantilanne rauhoittuu, lähden heti kaupunkilomalle New Yorkiin!

Omat tärpit New Yorkiin:

  • Empire State Building ja siellä niin korkealle kuin pääset
  • World Trade Centerin muistomerkki
  • Aamiainen jossain periamerikkalaisessa ravintolassa.
  • Brooklyn Bridge
  • Jos mahdollista, lähde mukaan jollekin kiertoajelulle, siinä näkee paljon
  • Times Square
  • Ja tottakai itsestäänselvyys Vapauden patsas

Tärpit saattaa lisääntyä sitten kun siellä pääsee seuraavaksi käymään, koska tekeminen sieltä ei lopu varmasti ikinä.

Ethän katoa minnekään New York, minulla on ikävä sinua.

Bangkok. Toinen kaupunki jolla on erityinen paikka sydämessäni.

Silloin ensimmäistä kertaa Bangkokissa ollessani, se tuntui aivan liian suurelta ja vilkkaalta. Siellä ihan jännitti mennä. Tuntui, ettei siellä pääse eteen eikä taakse. Taksikuskit eivät osanneet sanaakaan englantia, eivätkä ymmärtäneet paikkoja vaikka kartasta näytti. Ajatuksena oli vain, että kuinka täältä pääsee pois. Kauppakeskuksessa eksyi ja aina kun ajattelit löytäneesi pihalle, olitkin väärällä puolella kauppakeskusta.

Sitten kuitenkin ensi shokin jälkeen aloin tutustua Bangkokiin enemmän. Aloin selvittää missä siellä on mitäkin ja kuinka siellä kuljetaan. Rakastan selvittää ennen matkalle lähtöä kaiken mahdollisen paikasta ja siksi minulle onkin Lonely Planetin kirjat tulleet todella tutuiksi.. Ja kerta kerralta varasimme hotellin aina vain lähempää ”ydintä”. Lopulta siinä sitten kävi niin, että opin täydellisesti käyttämään siellä ilmajunaa ja kerran vietettiin Jonin kanssa yksi päivä matkaten vain ilmajunalla edestakaisin, että osaan kulkea sillä vaikka unissani. Ja tämähän aukaisi meille aivan älyttömästi uusia kolkkia koko kaupungissa. Bangkokissakin voi alue muuttua yhtä-äkkiä rauhaisaksi, se vaatii vaan pikkasen ilmajunalla huristelua. Olen myös opetellut mistä kaupunginosista löytyy mitäkin ja tämä antaa mahdollisuuden saada kaupungista kaiken irti. Parasta on kun pystyy kulkemaan siellä täysin paikallisten joukossa vaikuttamatta yhtään hukassa olevalta. Ollaan jopa kerran tultu lentokentältä junalla keskustaan ja olihan sekin elämys laukkujen kanssa!

Mikä sitten tekee Bangkokista lempparin? No jos New York ei nuku koskaan, niin ei nuku kyllä Bangkokkikaan. Ensinnäkin olo siellä tuntuu aivan kuninkaalliselta, koska siellä on varaa majoittua viiden tähden hotelleissa ja ne todellakin ovat aina joka pennin veroisia, enkä enää edes käytä muita majoitusvaihtoehtoja siellä, koska ne vaan on niin HALPOJA!! Tykkään myös aktiviteeteista, jotka ovat Bangkokissa loputtomat. Voit aloittaa ja lopettaa päivän hieronnalla ja tehdä kaikkea siinä välissä; ajella ilmajunalla, ihmetellä ostarissa, käydä keilaamassa, tehdä ikkunaostoksia ja ihan oikeitakin ostoksia. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja sitten ruokapaikat. Bangkok on oikeen kulinaristin unelma ja sieltä löytyy joka makuhermolle jotain. Todennäköisesti tilanteen helpottuessa löydän itseni New Yorkin lisäksi myös Bangkokista!

En paljoa huijaa jos sanon, että laukut on jo pakattuna

Bangkokin tärpit:

  • Hotellit. Hemmottele itseäsi luxustason hotellilla, minkä saat Bangkokissa edullisemmin kuin Suomessa omenahotellin
  • Hieronnat. Ei jää ainakaan siitä kiinni, etteikö olisi valinnanvaraa
  • Bangkokissa on myös paljon laadukkaita manikyyri- ja pedikyyri paikkoja, kokeilemalla löytyy parhaimmat
  • Halpa liikkua paikasta toiseen (ilmajuna)
  • Bangkokista on keskiössä, mistä voit jatkaa matkaamista mitä hienoimpiin paikkoihin Thaimaassa
  • Ruokakulttuuri
  • Itse tykkään Bangkokin ostareista, Siam Paragon on mun lemppari. Siellä on kiva oikein helteisenä päivänä vilvoitella ja tehdä ikkunaostoksia. Tykkään myös Terminal 21:stä. En ole toki kaikissa ehtinyt käydä, mutta tähänastisista kokemuksista nämä ovat lemppareitani

Tässä omat lempparikaupunkini tähänastisista kokemuksista. Voi kuinka odotankaan jo uusia seikkailuja. Toivottavasti nämä kaupungit ja kaikki muut uudet seikkailut jaksavat odottaa, koska itseltä meinaa loppua jaksaminen uuden seikkailun odottamiseen!

//Maija

International Women’s Day

8.3.2021, virallinen Kansainvälinen naistenpäivä. Vuosi vuodelta mielestäni tämä päivä nostetaan aina vain enemmän esille ja se on kaikella tapaa hyvä asia. Tämä päivä on tärkeä, koska naisten oikeudet eivät ole itsestäänselvyys ja on sellaisia maailmankolkkia missä naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Ja juuri näiden naisten takia, meillä joilla on oikeuksia, on hyvä tuoda äänemme kuuluviin. Tasa-arvo menee koko ajan eteenpäin, mutta luulen että tekeminen tämän asian tiimoilta ei lopu koskaan.

Mitä ajatuksia minulla herättää naistenpäivä? Tässä muutama ajatus:

  • On etuoikeus asua maassa, jossa naisilla on oikeuksia
  • Saan itse päättää asioistani
  • Saan tienata omat euroni ja kerryttää samalla eläkettä
  • Saan sijoittaa
  • Saan seisoa omilla jaloillani, olematta riippuvainen kenestäkään
  • Voin matkustaa itsenäisesti, koska minulla on passi mihin en tarvitse kenenkään lupaa
  • Saan pukeutua niinkuin haluan
  • Minulla on äänioikeus
  • Saan halutessani kouluttautua
  • Saan itse päättää kehostani
  • Sain itse valita puolisoni

Tuntuu hurjalta ajatella, että nämä kaikki asiat eivät todellakaan ole maailman kaikille naisille itsestäänselvyyksiä, niinkuin ne minulle ovat. Toivotaan, että joskus olisi asiat niin, että ne olisi meille kaikille lähtökohtaisesti samat ja reilut. Ihanaa naistenpäivää kaikki naiset, muistakaa hemmotella itseänne.

P.S Vaikka haluankin olla itsenäinen, niin parasta on kuitenkin mies vierellä, joka avaa paholaisen hillopurkin kun omat voimat eivät siihen yksinkertaisesti riitä. ❣️

//Maija

Paukanevan pitkospuut!

Minustako eräjorma? Tämä talvi on ollut meille kaikille erilainen, se jo tiedetään. On myös täytynyt opetella vapaa-ajalla tekemään jotain muuta kun ottaa lennot lämpöiseen. Menneenä viikonloppuna oli aivan upeat kelit ja oli pakko keksiä jotain tekemistä ulkona, koska aurinkokelit on pakko viettää ulkona jos on vapaalla. Ajateltiin sitten lähteä eräjormailemaan ja kohteena oli paukanevan pitkospuut.

Kylpemistä auringossa.

Vaikka olen jo toistakymmentä vuotta asunut Seinäjoella, ihan kaikkea ei ole tullut täällä testattua ja nämä pitkospuut oli yksi sellainen asia. Haettiin vain ennen lähtöä kaupasta makkarat ja pillimehut kyytiin ja lähdettiin retkelle. Keli oli niin upea, että paikalla oli paljon muitakin ulkoilijoita. Kauhuissani sitten soitin jos Sussulle, että voiko tuonne mennä kun porukkaa on niin paljon. Sussu oli kuitenkin oikeassa ja paikka oli niin iso, että kyllä sinne hyvin mahtui. Itse laavulle matka ei ollut pitkä. Laavu itsessään ei ollut mikään erikoinen, mutta ajoi asiansa ja hyvin sai makkarat paistettua. Ja vitsit, että laavumakkara voi sitten maistua hyvältä. Harvemmin tulee enää makkaraa syötyä, mutta nuotiomakkara toimii kyllä aina.

Makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa ja käveltiin vielä lintutornille. Komeat näkymät oli lintutornilta ja ihanan hiljaista. Lintutornilta sitten lähdettiin takaisin ja matkaa reitille tuli yhteensä n. 9km. Eli ihan kelpo jumppa sille päivälle. Meillä meni haaveillessa aika paljon aikaa ja oltiinkin melkein neljä tuntia tällä reissulla. Loppumatkasta oli aika hiljaista kun jaloissa alkoi jo tuntua kävely. Ja autolle päästessä oli parkkipaikkakin tyhjentynyt, enää kaksi autoa meidän lisäksi oli paikalla. Luonto on kyllä upea ja se löytyy yllättävän läheltä.

Vaikka loppumatkasta jalkoja painoi, hymy ei hyytynyt.

Paukanevan pitkospuiden plussat +

  • Selkeät opasteet
  • Kauniit maisemat
  • Siisti laavu ja roskaton ympäristö ylipäänsä
  • Ruuhkaton, vaikka autoja paljon olikin

Paukanevan miinukset –

  • Näin talvisaikaan ohitustilanteet oli vähän haastavia, koska jonkun piti aina hypätä vyötäröä myöden lumihankeen
  • Polku lintutornille oli hiukan tahmeaa kuljettavaa. Sinne oli huomattavasti kapeampi polku kuin muualla
  • Laavu ei ollut välttämättä niin tunnelmallinen kuin jossain muualla

Täytyy mennä käymään myös kesäaikana täällä, silloin ohitustilanteet voivat olla helpompia ja lintutornille ei tarvitse kahlata kinttupolkua pitkin.

Nyt kaikille makkarat ja pillimehut kyytiin ja ei muutakun patikoimaan paukanevalle!

Sun goes down.

P.S Harjaannutaan koko ajan enemmän eräjormailussa. Viime kerralla meillä oli kaikki tavarat paperikassissa ja nyt tajuttiin ottaa oikein reppu selkään. Ensi kerralla osataan ottaa sitten mukaan myös termospullossa kaakaota. Eli voisi sanoa, että kaikkea oppii tekemällä. 😁

// Maija

Spring fly.

Iskeekö sullekin aina keväisin kevätkärpänen? Mulle iskee ja tosiaan tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Tämä talvi on ollut niin upea ja kaunis, että en muista milloin olisi ollut näin kaunista. Päivät alkavat pidentyä ja nyt ollaan saatu nauttia upeista auringonsäteistä ja tänään avatessani verhoja, huomasin että aurinko jopa jo vähän lämmitti. Toki lasin läpi.

Tämä talvi on ollut kyllä niin upea, etten muista kyllä koska viimeksi olisi ollut näin kaunista ja puhdasta!

Mutta se kevätkärpänen. Näihin aikoihin se yleensä pistää. Miten se sitten ilmenee. No enimmäkseen sillä, että suunnitelmia on enemmän kuin aikaa (ja rahaa) millä toteuttaa ne. Kotia tekee mieli laittaa ja yksi mikä mulle tulee keväisin on kukat. Rakastan kukkia vuodenajasta riippumatta, mutta aina keväisin tekee mieli hakea uusi kimppu aina siivouksen jälkeen (tai melkein joka päivä). Vaatekaappi tekisi mieli laittaa uusiksi, kampaajalle pitäisi päästä kosmetologista puhumattakaan. Jotenkin tulee tietynlainen halu pitää itsestään vieläkin parempaa huolta kun yleensä. Suunnittelen kovasti myös matkoja. Haluaisin matkustaa kovasti Lappiin, mutta en tunnu pääsevän sen asian kanssa oikeen puuta pidemmälle. Eli todennäköisesti matka jää ajatustasolle. Mikäs siinä, aivot tuntuu tekevän muutenkin keväisin tuplatyötä kevätkärpäsen ansiosta. Onpahan Lapin matka edes ajatustasolla sitten.

Kukat tuo aina iloa.

Tämä aika on mielestäni toivon aikaa. Tuntuu jotenkin, että kaikki on mahdollista. Valon lisääntyessä saan itsestäni enemmän irti ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Eli voisiko sanoa, että kevät antaa meille ihanan paljon toivoa tulevasta..?

Aurinko armas.

Kuinka sinä koet kevään? Onko se sinulle toivon aikaa vai jotain muuta? Entä pureeko sinuun kevätkärpänen ja jos se puree, millä lailla se ilmenee?

// Maija

Kasvojenhoidon ABC

Olen aina ollut todella tarkka ihonhoidostani, jo ihan pienestä pitäen. Omiin ihonhoitorutiineihin kuuluu hyvä ja säännöllinen hoito. Muistan joskus nuorempana kun kasvoissani oli n. viisi näppylää, juoksin heti lääkärille joka sitten määräsi minulle rasvan joka kuivatti näppylät. Muistan vieläkin tämän rasvan nimen; skinoren. Onneksi lääkäri oli tuttu ja ymmärsi nuoren naisen huolen, vaikkakin se oli ihan normaalia ihon käyttäytymistä niinkin nuorella naisella. Olen jokatapauksessa onnekas siitä, että olen saanut hyväkuntoisen ihon, mikä ei vaadi mitään erikoiskäsittelyjä.

Mitä on sitten hyvä ihonhoito? Uskon tässäkin asiassa siihen, että se on hyvin yksilöllistä. Itselläni on sellainen työ, että meikkiä tulee käytettyä päivittäin. Tämän takia ihonhoitotuotteet pitää myös olla hyvät ja ravitsevat. Itse olen kokeillut jos jonkinmoista tuotetta ja olen nyt jo toista vuotta käyttänyt Exuviancen ihonhoitosarjaa. Löysin tämän sarjan silloisen kosmetologini kautta ja se oli kyllä menoa ensi kokeilusta alkaen. Olen myös todella innostunut Filorgan ihonhoitosarjasta, mutta siitä en ole päässyt testaamaan kun vasta hydra ja timefiller maskeja. Mutta juuri näiden maskien takia sarja kiinnostaa minua todella paljon. Teen oman postauksen tuotteista erikseen, koska minulla on paljon lempparituotteita.

Päivittäisistä ihonhoitorutiineista voi tehdä itselleen aika helpot. Normaali työ arkiaamuna pyyhin kasvot kasvovedellä ja levitän päivävoiteen ja silmänympärysvoiteen. Näin keväällä ja kesällä itselleni on tärkeää, että päivävoiteesta löytyy myös aurinkosuoja. Arkena pyrin myös käyttämään kevyempää meikkivoidetta, ettei se kuivattaisi ihoa niin paljon. Tämä voi kyllä olla itsensä huijaamista, mutta ainakin yritys on kova.

Illalla kun on puhdistuksen aika, siinä ehkä tärkein elementti on putsari. Mitä tekee hyvillä tuotteilla jos laittaa ne kasvoille mikä on vielä meikissä? Puhdistusaineen löytäminen omille kasvoille sopivaksi on tärkeää. Itselläni lukuisten etsintöjen jälkeen ihan ykköseksi on valikoitunut Tony Molyn timeless ferment snail foam cleanser. Tämä sopii juuri minun iholle, ainakin tällä hetkellä. Se puhdistaa kunnolla, eikä tee ihosta kireän tuntuista. Sen koostumus on myös miellyttävä. Hyvä mittari sille onko putsari hyvä on se, että sinulla on valkoinen pyyhe. Jos pyyhkeseen kasvoja kuivatessa jää meikkiä tai epäpuhtauksia, putsari ei putsaa kunnolla! On muutenkin kamalan näköistä jos kylpyhuoneessa roikkuu pyyhkeitä jotka on aivan meikkivoiteessa, tyynynliinoista puhumattakaan. Pyyhkeen ei ole tarkoitus kun kuivata, veden ja putsarin putsata! Puhdistuksen jälkeen levitän silmänympärysvoiteen, seerumin ja yövoiteen.

Nämä ovat arkiset rutiinit. Näiden lisäksi pyrin käymään vähintään kahdesti vuodessa ihonpuhdistuksessa. Tässä olisi kuitenkin parannettavaa, koska näin ei joka vuosi kuitenkaan ole. Jotenkin se tahtoo jäädä aina välillä. Nytkin olen ollut menossa jo maaliskuusta asti, mutta koska korona niin ei ole tullut mentyä. Ja ihonpuhdistuksen lisäksi olisi kiva käydä välillä vaikka vain jossain tehokosteuttavassa hoidossa. Kyllä, ison summan saisi uppoamaan rahaa jos vain on valmis siihen. Mutta hyvä vaihtoehto on se mihin itse pyrin, että kerran kuussa hemmottelen kasvojani maskilla (tällä hetkellä filorga). Uskomattoman tehokkaita nekin ovat. Ja saunaan mennessä laitan välillä kasvonaamion.

Hyvä keino vähän syvempään puhdistukseen on konjac- sieni. Niitäkin on lukuisia vaihtoehtoja, itselläni tällä hetkellä käytössä punainen joka on väsyneelle ja samealle iholle tarkoitettu. Sientä voi käyttää päivittäin, itse en käytä kuin 1-2 krt viikossa.

Sitten on tietysti nämä itsestäänselvät asiat. En ole koskaan polttanut, enkä juonut kahvia. Ravinnolla on suuri osuus myös ihon kunnossa. Syömällä terveellisesti iho pysyy kunnossa. Dieetillä ruokavaliosta riisutaan kaikki pois, se näkyy kyllä ihosta. Se on huonokuntoinen ja väsynyt. Epäterveellinen/ liikasyönti tulee kyllä helposti ulos naaman kautta.

Aurinko! En ole onneksi koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Rakastan lämpöä ja aurinkoa, mutta en ole koskaan ollut auringonottaja. Viihdyn paremmin varjon alla. Ja varjonkin alla ollessa aina hyvät suojakertoimet. Joskus on laiskottanut rasvaaminen, mutta pari kertaa kun kärvähtää niin ei laiskota enää ollenkaan. Vaikka auringonotto tuntuisi siinä hetkessä hyvältä, vanhemmiten se ei kylläkään tunnu eikä varsinkaan näytä enää hyvältä. Päivettyminen näyttää kaikilla kauniilta, kannattaa se kuitenkin tehdä hyvillä aurinkosuojilla. Oikein hankittu päivetys tuntuu myös kestävän kauemmin. Suosin aurinkorasvoissa apteekin tai kosmetiikkaliikkeen tuotteita. Niiden massat on jotenkin ”paksumpaa” niin niitä ei tarvitse olla lisäämässä koko aikaa.

Riittävä uni ja lepo vaikuttaa kaikkeen, eli myös ihoon. Omat unet on 8-9 tunnin välissä ja siinä ei ole yhtään liikaa.. Tietenkin on poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti näin. Ja kaikkihan tietää, että alkoholi ei ainakaan paranna ihon laatua. Ei lasi tai pari viiniä silloin tällöin kaada kaikkea, mutta jokaviikkoinen krebaaminen alkaa näkyä ja tuntua muuallakin kun ihossa.

Itse annan myös ihon levähtää. Jos minulla on vaikka vapaapäivä, niin annan ihon olla vain enkä tee sille mitään. Ajattelen asian jotenkin niin, että ei ihoa saa myöskään liikaa ylihoitaa. On tärkeää, että iho saa erittää omaa taliaan jonka ajattelen myös pitävän ihon terveenä ja kimmoisena.

Ihon saa näyttämään kauniilta myös kun pukee hymyn huulille ja pitää mielen positiivisena, eikä murehdi liikoja elämänmenoa.

//Maija

Balance

Tasapaino. Miten löytää kaikkeen tasapaino? Fyysisen tasapainon pystyt saavuttamaan harjoittelemalla fysiikkaa. Itse koen omaavani hyvän tasapainon ja tämän olen varmasti saavuttanut ratsastamalla aina aikuisikään asti. Mutta kuinka valtavasti se on vaatinut toistoja? Fysiikkaa kehittääkseen tarvitaan tuhansia ja vielä senkin jälkeen tuhansia toistoja. Siltikään toistot eivät välttämättä ole vielä täydellisiä. Meillä kaikilla on erilaiset fysiikat ja voi olla, että se joka oppii jonkun asian kymmenellä toistolla, toisella voi mennä tuhansia toistoja ja se ei ole vieläkään toimiva se toisto.

Mitenkäs sitten tasapaino kaikissa arkisissa jutuissa tai henkinen tasapaino? Nämä ovatkin sitten omasta mielestäni aivan eri juttu. Arkinen tasapaino. Tarkoitan tällä sitä kuinka löytää arjessa tapahtuviin juttuihin tasapaino? Itsellä tuottaa esimerkiksi vaikeuksia löytää tasapaino salilla käymiseen. Onko mulle hyvä käydä siellä kaksi kertaa viikossa vai viisi kertaa. Sitten tähän tulee mukaan vielä se henkinen tasapaino, joka välillä siellä salilla kyselee että onko tässä salilla hyppäämisessä mitään järkeä? 😅 Tai tasapaino syömisen kanssa. Pääsääntöisesti tulee syötyä puhtaasti, mutta sitten jos vaikka käyt päivällä lounaalla jossain niin illalla tekisi jo mieli hakea joku subi tms.. Miksi ei vaan voi käydä lounaalla ja illalla syödä kiltisti kananmunaleipä. SÄILYTTÄÄ NÄIN SE TASAPAINO.

Henkinen tasapaino onkin sitten juttu aivan erikseen. Fysiikallisesti pystyt sanomaan itsellesi, että tänään lähdetään salille ja harjoitellaan toistoja. Mielelle tätä ei kuitenkaan voi tehdä niin yhtä helposti. Meillä kaikilla on huonoja päiviä ja jos jo aamulla herätessä tuntuu vähän nihkeältä, niin silloin on todella vaikea sanoa mielelle, että nyt täytyisi toimia. Tässäkin asiassa täytyy löytää tasapaino ja hyväksyä se, että aina mielikään ei voi toimia täydellä teholla. Silloin voi pysähtyä vain miettimään, mistä kaikki johtuu ja miettiä pystyisikö siihen mielentilaan antamaan itselleen jotain millä siitä päästä yli? Sitä ei kuitenkaan kannata alkaa liikaa murehtimaan, koska todennäköisesti seuraavana päivänä, toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on taas paljon valoisampaa, selkeämpää ja TASAPAINOISEMPAA.

Tasapainoista viikkoa kaikille!

Good day, good balance.

//Maija