Suositellut

Matkalla kotimaassa ja mitä se maksoi.

Meillä ei ollut kuin viikko lomaa tänä vuonna ja alunperin oli tarkoitus ottaa joku äkkilähtö ja suunnata viikoksi jonnekin. Tämä nyt kuitenkin sitten muuttui viikon mittaiseen kotimaan lomaan.

Ehdimme tämän viikon (+muutaman vapaapäivän) aikana käydä Helsingissä ja tietenkin Tuusulassa asuntomessuilla. Sitten tehtiin road trippi Kalajoelle, siitä Vuokattiin jonka jälkeen suunnattiin Kolille ja viimeinen etappi oli Kuopio.

Reissu alkoi tosiaan Helsingistä ja siellä kävimme Tuusulan asuntomessuilla. Tilanteen huomioonottaen mielestäni turvallisuus ja hygienia oli järjestetty hyvin messuilla. Tämä kuitenkin meinasi luonnollisesti sitä, että kohteisiin joutui jonottamaan välillä turhankin kauan. Tämän jonottamisen takia meidän varaama kuusi tuntia ei sitten riittänyt alkuunkaan.

Vettä satoi messuilla, välillä taivaan täydeltä. Onneksi oli upeita kohteita, missä sai olla sateelta piilossa.

Messut itsessään jäivät aika valjuiksi ja ideat omiin juttuihin jäi saamatta. Tänä vuonna messujen ”juttu” oli kylpyhuoneet joihin oli panostettu ja tehty niistä aivan spa:maiset. Ne olivat kyllä messukohteissa toinen toistaan upeampia. Mielestäni taas käytännöllisyys loisti poissaolollaan. Parasta tämän vuoden messuissa oli kyllä seura. Vietettiin ihana päivä ja siihen perään vielä ilta parhaassa seurassa ystävien kanssa.

Messupäivän plussat:

  • Seura (Julia ja Papu)
  • Messualueen ruoka vaatii kyllä erityismaininnan, oli kyllä niin hyvää
  • Skoda osaston ilmaiset pehmikset
  • Hienosti toteutettu turvallisuus

Messupäivän miinukset

  • Loppupäivästä alkanut kaatosade
  • Messukohteiden mitäänsanomattomuus
  • Parkkipaikat liian kaukana (ne on kyllä aina)
  • Palju osastolla olleet näytteilleasettajat, jotka hyppäsivät itse paljuun ennen messualueen sulkeutumista

Helsingin reissu kun saatiin pakettiin, kurvattiin yhdeksi yöksi kotiin. Seuraavana aamuna lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kalajokea. Uskon, että meillä kaikilla on sellainen ”happy place” ja mulle se on Suomessa Kalajoki. Mulla on sieltä niin paljon hyviä muistoja, että voisin kirjoittaa siitä kokonaisen romaanin. Olen siellä pienestä pitäen käynyt ja joka vuosi sinne on päästävä.

Upea auringonlasku.

Kalajoella houkuttaa maisemat ja aktiviteetit. Tykkään myös siitä ihanasta hiekkaisesta ja kangasmaisesta maastosta mikä siellä on. Siellä on mahdollista tehdä vaikka mitä ja vuosi vuodelta he myös kehittävät sitä. Tällä kertaa ehdittiin olla Kalajoella yksi yö. Ehdittiin kuitenkin tehdä kaikki vakiojutut; eli käydä lohilaaksossa, lenkkeilemässä ja pihvituvalla syömässä. Lohilaaksossa ei ollut enää onginta mahdollisuutta, mutta syötiin siellä sitten aina yhtä maukkaat lohiateriat. Hiekoilla täytyy aina käydä lenkkeilemässä pitkospuita pitkin. Maisemat on niin hienot, että yhtä-äkkiä huomaa lenkkeilleensä kilometri kaupalla. Illan lopetimme sitten syömällä pihvituvassa, mitä suosittelen kaikille ketkä osaavat arvostaa hyvää ruokaa.

Lohilaaksossa herkuttelemassa Kalajoella.

Kalajoen plussat:

  • Maisemat ja ilmapiiri
  • Lukemattomat aktiviteetit
  • Sopivan matkan päässä
  • Halu palata aina uudelleen
  • Kesälomakausi oli loppunut, mikä tarkoitti että rauhallista oli

Kalajoen miinukset

  • Kalajoessa itsessään ei ole miinuksia. Miinus menee tällä kertaa rantakallalle. Rantakalla on majoituspaikka Kalajoella ja kyllä tästä paikasta on aika ajanut jo kauan aikaa sitten ohi. Huoneet päärakennuksessa ovat kyllä oikeen turn offeja. Ketsupit (tai veri?) on räjähtänyt pitkin seinää ja kattoa ja edellisen asiakkaan hiukset on lattiakaivossa. Kirsikkana kakun päällä, aamiaisella lämpimät ruoat olivat kylmiä. On paskapuhetta jos joku väittää, ettei ole mitään väliä mihin yhdeksi yöksi päänsä laittaa.
Upea Kalajoki, nähdään viimeistään ensi vuonna.

Olisimme halunnut lähteä korkeammalle pohjoiseen, mutta aika olisi tullut vastaan, joten päätimme sitten lähteä Kalajoelta Vuokattiin. Vuokatissa meille sattui aika huono keli, mutta onneksi löydettiin upea hotelli Aateli missä yövyttiin. Tässä ihanassa hotellissa, jota voin suositella kaikille oli ihana spa osasto alakerrassa. Sen sai vuokrata omaan käyttöön. Spa osaston erikoisuus oli pölkkysauna. Siellä oli lauteiden sijasta pölkyt missä istuttiin. Aivan mahtava ja tunnelmallinen paikka. Spa osastolta täytyy vielä erikseen mainita se, että siellä oli aivan älyttömän siistiä. Pakko vielä kehua myös henkilökuntaa erikseen. He olivat todella ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Aamupala saa myös kehut ja aamupalalla oli myös maisemat kohdillaan Vuokatin rinteisiin. On talvella varmasti upea. Onneksi Vuokatistakin löytyi aktiviteetteja ja koska emme sään takia ulkoilemaan päässyt niin kävimme keilaamassa ja syömässä Kippo nimisessä ravintolassa.

Sadepäivän aktiviteetit.

Vuokatin plussat:

  • Hotelli Aateli
  • Upeat maisemat
  • Talvella varmasti upea laskettelukohde

Vuokatin miinukset:

  • Meille sattui huono sää
Vuokatissa luontoilemassa.

Vuokatista lähdimme aikaisin ajamaan sitten Kolille, että meillä olisi siellä mahdollisimman kauan aikaa patikoida. Kolia on tänä kesänä markkinoitu paljon ja pitkälti tämän mukaan mekin sinne suuntasimme. Olen monta kertaa lukenut, että Koli on kohteena jo niin nähty. Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, koska on varmasti paljon muitakin Suomalaisia matkaajia jotka eivät ole kokenut Suomen kaikkea kauneutta ja minä olen yksi niistä. Meille Koli antoi kyllä paljon ja osoitti kuinka kaunista Suomessakin voi olla. Ja jätti myös pienen uteliaisuuden, että mitä kaikkea kaunista täällä voi ollakaan.

Kolilla on paljon eripituisia reittejä missä kulkea. Jos haluaa nähdä vaan perus Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha Kolin, se on n. 1,5Km reitti. Mutta mekin suunnattiin kohti Mäkrää ja se olikin sitten jo n.7km. Meille se oli sopivan pituinen retki. Ja meillä meni siihen koko päivä, koska välillä piti vaan pysähtyä ihmettelemään. Kovasti yritimme paikkaa kuvata ja saada tallennettua se kauneus ja hiljaisuus, mutta eipä sitä ihan täysin kameralle saanut. Me selvittiin mielestämme ihan hyvin meidän patikointi taitoihin nähden. Ei ole muuten koskaan maistunut reissumies leipä niin hyvältä kun tuolla maistui, saatika sitten irttarit mitä meillä oli mukana myös. Nyt vaan kaikki kipinkapin Kolille patikoimaan ja nauttimaan luonnon rikkauksista.

Kolin upea luonto.

Kolin plussat

  • Upeat ja vielä upeammat maisemat
  • Luonto Suomea parhaimmillaan
  • Hyvät ja selkeät patikointireitit
  • Meille osui aivan täydellinen ilma

Kolin miinukset

  • Oikeastaan ainut miinus oli kun katselin majoituspaikkoja, niin tarjonta oli aika niukkaa ja olematonta ja aitta majoituksestakin saattoi joutua maksamaan 150€/ yö
Kerrassaan upea.

Jatkoimme Kolilta suoraan Kuopioon, jolloin olisimme pari tuntia jo lähempänä kotia. Siellä majoituimme Lapland ketjun hotellissa. Tämä oli kyllä positiivinen kokemus kaikkiaan. Ainoa miinus tulee oikeastaan vain huoneen koosta, joka oli melko pieni, mutta kuitenkin puhdas ja viihtyisä. Mutta ruoka täällä oli aivan OMAA LUOKKAANSA, SIIS NIIN HYVÄÄ! Parhaimpia makuelämyksiä, mitä olen Suomessa kokenut. Jos ette halua yöpyä hotellissa, käykää edes syömässä siellä! Aamupala oli myös aivan mieletön ja tuntui kuin olisi ollut ulkomailla viiden tähden hotellissa aamiksella.

Kuopion plussat:

  • Lapland hotellin ruoka
  • Savon murre
  • Ostosmahdollisuudet

Kuopion miinukset:

  • Aktiviteettien puuttuminen. Itse en ainakaan ymmärtänyt, että olisi hirveästi mitään ihmeellistä tekemistä.. Varmaan siinä Tahkolla on sitten kaikki tapahtuma

Mitä sitten maksaa matkailu kotimaassa? No se on aivan TOSI KALLISTA. Suurin huomio kiinnittyi ehkä siihen, että hotellien laatu/hinta suhde on kyllä aivan pielessä. Suomen hotellit ovat pääsääntöisesti kyllä aivan karseita. Joka paikassa vihreää ja punaista sisustusta, kalusteet ja kaikki muu jäänyt sinne 80-luvulle.

Hinnasta voisin antaa pienen esimerkin: Yö Suomessa kahden tähden hotellissa joka on valmistunut vuonna kivi ja kirves maksaa keskimäärin n. 130€/vrk. Kun taas yö esim. Bangkokissa viiden tähden hotellissa maksaa parhaimmillaan 50€/yö. Ja Bangkokissa kuuluu hintaan kuitenkin kaikki mahdolliset mukavuudet ja on panostettu sisustukseen ja tuoksuun. Tuoksut on mulle tärkeitä ja Suomessa hotellit pääsääntöisesti haisee ummehtuneelle homeelle. Sen takia otan ulkomailla aina hyvän hotellin, koska ne vaan on siellä niin halpoja ja hyviä. Ruoka on myös kallista ravintoloissa, mutta ruoka nyt on Suomessa kallista muutenkin.

Sitten yksi suuri rahareikä Suomessa lomaillessa on, kun liikut omalla autolla niin bensa. Meillä meni bensaan rahaa n. 400€ ja se on kyllä aika paljon. Tuli toki kilsojakin 2000, mutta silti se aina yllättää kun rahaa menee paljon bensaan.

Sitten ostokset. Ostit Suomesta mitä vaan niin kallistahan se on. Oli kyse sitten vaatteista tai matkamuistoista. Mulla on tapana kerätä aina joka paikasta magneetti jääkaapin oveen. Ulkomailla ne maksaa euroissa 2-3€, mutta Suomessa 8EUROA!!

Oikeastaan ainut ero oli se, että täällä on ainakin vielä luonto ilmainen, kun taas ulkomailla jokaiseen luonnonpuistoon täytyy maksaa pääsymaksu. Ihan sama missä ollaan maailmalla oltu niin aina on peritty maksu, että pääsee patikoimaan. Paitsi, että Seychelleillä taisi olla ettei ihan joka paikkaan tarvinnut maksaa. Mutta sielläkin piti maksaa, että pääsi ihmettelemään vesiputousta.

Onneksi upeat auringonkukat olivat ilmaisia ihastella.

Meidän reissu kesti yhteensä kuusi päivää ja niistä kolmena yönä yövyttiin hotellissa. Meillä kului saman verran rahaa kun kuukauden reppureissulla Aasiassa (poislukien lennot). Eli siitä voipi päätellä, että ei täällä kotisuomessa kyllä aivan tyhjätaskuna matkustella. Meillä on aika kallis hyvinvointivaltio. Ja ymmärrän täysin perheitä ja vähävaraisia jos heillä ei ole rahkeita ihan hirveästi käyttää rahaa kotimaan matkailuun.

Kalleudesta huolimatta, me innostuttiin kuitenkin ihan älyttömästi meidän upeasta kotimaastamme ja ajateltiin ostaa suomalaisesta kirjakaupasta kartat ja oppaat Suomesta, niin tiedetään minne seuraavaksi matkustetaan. Eli siihen asti kunnes on omasta mielestäni turvallista karata taas maailmalle, aion sijoittaa omia pennosiani tänne meidän upeaan kotimaa Suuomeen!

Suomelle kiitos upeista maisemista. Ja kiitos kun veit kaikki rahat.

Onko sulla joku paikka Suomessa joka on sun mielestä näkemisen arvoinen? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

Ihanaa syksyn alkua!🍂

//Maija

Suositellut

RAHA

Raha on mielenkiintoinen asia. Niin hyvässä kuin pahassa. Ajattelin avata vähän ajatuksiani rahasta ja mitä olen siitä mieltä. Nyt kun olemme pitkään eläneet poikkeustiloissa, myös rahasta on puhuttu paljon. Ajatus, että yksi virus ja yksi viruksen saanut henkilö voi muuttaa melkeinpä voisi sanoa yhdessä yössä kaiken. Jopa koko maailman talouden ja ihmisten rahallisuuden. Kaikki on aika pienestä kiinni vai mitä? Ja kaikki voi muuttua yhdessä yössä, jopa silmänräpäyksessä.

Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut iän myötä. Ennen ajatuksena oli, että kunhan pärjää omillaan se riittää. Nykyään kunnianhimo sen suhteen on kasvanut ja halu vaurastua on kova. Olen kuitenkin tajunnut, että vaurastuminen on pitkäjänteistä puuhaa. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Varsinkin kun lähtökohta on se, että kaikki on rakennettava itse, alusta asti. Uskon kuitenkin, että vaurastuminen onnistuu kyllä jos vain tahtoa riittää.

Minusta ei kuitenkaan koskaan tule nuukaa, koska maailma tarvitsee myös kuluttamista, että se pyörii. Ajattelen asian enemmänkin rahankäytön priorisointina. Eli priorisoin menoni niin ettei minun ei tarvitse koskaan ajatella, että menipä rahat hukkaan.

Oma vahvuuteni ja voihan sen samalla ajatella heikkoudeksikin on se, että en pelkää rahan menettämistä. Eli kanttini kestää ottaa isojakin riskejä esimerkiksi sijoittamisen suhteen. Ajattelen, että riskien ottamiset kuuluu raha-asioihin. Toki koskaan ei saa riskeerata muutakuin sellainen summa mikä on varaa menettää. Mikä se summa sitten kenellekin on, koska toisen 20€ on toisen 100€.

Tärkeämpää on ostaa kokemuksia, kun suuria määriä materiaa.

Rahan kanssa tärkeää on se, että ei anna rahan ohjata itseään vaan ohjaa itse rahaa. Itse en anna rahan määrittää tekemisiäni. Ei ole elämää jos kaikesta tinkii ja jättää tekemättä sen takia, että tilillä pysyy varmasti tietty summa varallisuutta. On vähän hassun näköistäkin jos aina takutaan muutamasta kympistä ja sitten se sama raha käytetään kuitenkin johonkin muuhun turhaan.

Koen itseni kuitenkin jo vauraaksi ja onnekkaaksi, koska olen joka päivä saanut tarvitsemani; katon pään päälle, puhtaat lämpöiset vaatteet, terveys on ollut hyvää ja ruokaa olen saanut kylläisyyteen asti. Olen saanut myös parhaan aviomiehen ja perheen ja ihanat ystävät. Rahalla ei tee mitään, jos nuo perustat ei ole kunnossa. Eli näinkin ajateltuna jokaiselle vauraus voi tarkoittaa myös erilaisia asioita.

On etuoikeus syntyä naisena maahan, missä saat itse valita. Saat tehdä töitä ja tuoda mielipiteensä julki. Minä ainakin haluan olla nuoremmille ja tietysti kaikille naisille esimerkkinä omilla jaloilla seisomisesta. Haluan tehdä itse oman varallisuuteni, pärjätä omillani ja olla riippumaton kenestäkään. Vaurastuminen on paljon muutakin kuin raha. Se on tutustumista itseensä, omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Ja ennenkaikkea se on elämän mittainen matka onnistumisia ja mahalaskuja. Ja kaiken sen arvoista 💎

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa miltä tuntui ensimmäistä kertaa elämässä matkustella lomalla omassa kotimaassa Suomessa. Ja onko se niin kallista kuin yleensä puhutaan.

//Maija

Suositellut

Oi sinä ihana kesä!

Kesä on kyllä ehdottomasti ihmisen parasta aikaa!! Ja miksi se menee aina niin nopeasti? Sanonta menee, että juhannuksen jälkeen kesä on ohi. Kuulostaahan se hullulta, mutta juhannuksesta tosiaan alkaa päivät lyhentyä ja mennään kohti syksyä.

Juhannuksena on ihana pukea kukkaseppele päähän!

Oma kesä on mennyt taas töiden parissa. Reissuissa kun paljon ollaan aina talvisin oltu, niin kesällä harvemmin tulee lomailtua pitkiä aikoja. Nyt meillä on elokuussa viikko lomaa ja kyllä sitä vaan jo vähän odottaa. Siihen asti on kuitenkin mukava nauttia ihanista vapaapäivistä. Ja kesäilloista, toki kesäillat on tällä hetkellä aika viileähkön puoleisia.

Ollaan saatu kyllä tänä kesänä jo tähän mennessä nauttia harvinaisen hyvistä kesäkeleistä, toivotaan että niitä riittäisi vähän vielä elokuullekin. Suomessa kuitenkin aiomme lomalla pysyä.

Haaveissa olisikin lähteä vähän kiertelemään Suomea. Juuri ystävien kanssa puhuimme kuinka hassua on, että minäkin olen käynyt monessa maailman kolkassa mutta Suomessa en Kuusamoa ylempänä. Ajatuksena olisi ainakin käydä tsekkaamassa tämän vuoden asuntomessutarjonta. Ja uskaltaisikohan jo lähteä käymään vaikka päivän Viron reissulla? On kuitenkin vielä pari kuukautta omaan lomaan ja maailma voi muuttua siinä ajassa paljonkin. Kerro ihmeessä jos sulla on jotain suosikki paikkoja Suomessa, mikä olisi aivan pakko nähdä..?

Suomen vihreys on kyllä kesällä upea!

Me ollaan kuitenkin sellaisia, että me ei onneksi koskaan suunnitella liikoja etukäteen niin ei tule sitten pettymyksiä. Mennään juuri sen mukaan minkämoinen on maailmanmeno ja fiilis juuri silloin. Ja jos ei vaikka jostain syystä pystyisi mitään tehdäkään, niin onneksi kotona on aivan parasta olla myös.

Tämä kesä on antanut jo paljon tähän mennessä. Ollaan grillattu jo enemmän kun viime kesänä yhteensä. Minua ei myöskään haitannut, että kaikki kesätapahtumat on peruttu. Mielestäni kesä on sujunut oikein hyvin ilmankin ja ei ole ainakaan väkipakolla tarvinnut mennä kastumaan ja palelemaan festareille. Vaikka toki provinssin aikaan olisi ollut kyllä aivan huikeat kelit. Niin lämmin on ollut provinssin aikaan varmaan viimeksi silloin kun oltiin Elinan kanssa fanittamassa HIM:n keikkaa ja siitä on varmaan 15vuotta. Kesän alussa Joni hommasi meille myös sähkömoperin ja sähköpotkulaudan ja niiden kanssa on kyllä aika kulunut mukavasti.

Toivottavasti sullakin kesä on sujunut mukavasti ja toivottavasti rajoitukset eivät ole sotkeneet kaikkia suunnitelmia kesältä. Osalla on varmasti ollut kovia päätöksiä kesäjuhlien, varsinkin häiden suhteen pitääkö juhlat myöhemmin vai siirtääkö kokonaan. Eli niiden suhteen tsemppiä kaikille ja ihanaa loppukesää, toivotaan meille vielä aurinkoisia ja lämpöisiä kelejä. ☀️

Vielä on onneksi kesää jäljellä.

//Maija

Suositellut

Mitä eniten kaipaan maailmalta?

  1. Lämpöä. Siis sitä kaukomaiden lämpöä, jolloin on yölläkin lämmin. On ihanaa että ne vaatteet millä aamulla lähdet liikenteeseen, tarkenet tulla vielä samoilla vaatteilla myöhään illalla hotellille. Tämä ei vaan onnistu, ei sitten millään kotimaassa.
  2. Aamupala! Valitsemme aina majoituksen aamupalalla, jos se vain on mahdollista. Mikään ei ole parempaa kun mennä valmiiseen pöytään ja näistä valmispöydistä se aamupala on vaan paras.
  3. Lenkkimaisemat! On ihan erilaista lenkkeillä palmujen alla, upeilla rannoilla tai aivan uusissa kaupunkimaisemissa, kuin niissä omissa samoissa ympyröissä päivästä toiseen. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.
  4. Uinti. On ihana uida pitkäkin pätkä, kun lämpöä riittää ennen uintia, uidessa ja uinnin jälkeen.
  5. Kulttuurit. Uudet kulttuurit jaksaa aina hämmentää kerta toisensa jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.
  6. Apteekit! Tämä on jo vähän vitsikin, mutta tykkään aivan älyttömästi kierrellä ulkomailla apteekeissa.
  7. Huolettomuus. Se nyt ei toki hirveästi poikkea mun arkimeiningistä. Tarkoitan tällä ehkä enemmän sitä, että kuinka huoletonta on hypätä skootterin, auton tai pyörän kyytiin ja katsella mitä kaikkea kaunista tulee vastaan.
  8. Seikkailu. Joka paikasta pitää saada mahdollisimman paljon irti. Seikkailuksihan päivät silloin menee.
  9. Shoppailu. Puolet vaatekaappini sisällöstä on ulkomailta. Ulkomailta löytyy kaikkea uniikkia ja sen takia olen aina valmis pari päivää siihen uhraamaan.
  10. Ihmiskohtaamisia. Maailmalla sattuu ja tapahtuu ja ihmiskohtaamiset on aina ikimuistoisia. Kun kommunikointia käydään ja yhteinen kieli ei välttämättä ole aivan sama, niin kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa sattuu matkan varrella.
  11. Auringonnousu ja auringonlasku. Vaikka niitä on monia nähnyt, silti ne ovat aina uudestaan ja uudestaan mykistävän kauniita ja ainutlaatuisia.
  12. Hyvinvointia. Ulkoimailla tulee voitua aina hyvin. Energiaa on enemmän liikkumiseen ja touhuamiseen. Lomalla en myöskään laske joka penniä, niin tulee enemmän käytettyä kauneushoitoja ja hierontoja ym. Kohteesta riippuen tietysti.
  13. Kotiinpaluu. Rakastan maailmaa ja kaikkea ihanaa mitä siellä on. Koti on kuitenkin koti ja matkustaessa oppii arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Siksi kotiinpaluun tunnetta on myös ikävä, koska aina täytyy käydä kaukana että näkee lähelle.

Tässä vain muutama asia, mitkä jo vähäsen koputtelee takaraivossa.

Ikävä on jo seikkailuja.

Kuulostaako tutulta? Jos tykkäät reissata, mitä sinulla on ikävä maailmalta?

//Maija

Suositellut

Miami

Texasin maisemista lennettiin suoraan Miamin upeille rannoille. Lento näiden välillä kestää 2,5 tuntia. Olihan se vähän niinkuin olisi maata vaihtanut. Lämpöero oli ainakin huomattava, Miamissa alkoi jo tarkenemaan.

Lämpöinen South Beach Miamissa.

Kentällä meitä oli vastassa EKI travelsin oma Eki. Jos kaipaatte opasta Miamiin, suosittelen Eki travelsia täydestä sydämestäni. http://www.ekitravels.com Eki oli opas vailla vertaa; miellyttävä, helposti lähestyttävä, huumorintajuinen ja kaikki huomioon ottava. Ja tietenkin näytti meille kaikki kivat paikat Miamissa.

Majoituimme Miamissa South Beachillä, RIU hotellissa. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja jostain syystä yllätyin siitä, että hiekka oli oikeasti aivan vitivalkoinen ja ranta oli todella siisti. Tästä RIU hotellista täytyy erikseen mainita se, että ruoka täällä oli aivan älyttömän hyvä ja buffet illalla ja aamulla todella kattava.

Miamissa riittää ihmeteltävää ja uskonkin, että tämä on myös yksi sellaisista paikoista mistä löytyy joka kerta jotain uutta. Meidän ensimmäinen päivä kului täällä Miamia kierrellen. Käytiin Ocean Drivellä, Lincoln roadilla ja ihmeteltiin kovasti Art Decoa. Veneellä kiersimme Star Islandin, Hisbicus Islandin ja Palm Islandin. Täältä löytyi talot niin Julio Iglesiakselta kun P.Diddyltäkin. Aikamoisia kartanoitahan nämä olivat.

Maisemien ihailua.

Seuraava retkipäivä suuntautui kohti Clewistonia. Siellä tutustuimme sokerintuotantoon ja ihmettelimme kuinka valtavan kokoisia sokeriruokokasvit olivat. Täällä myös konkretisoitui se, kuinka lähellä alligaattorit saattavat olla. Aivan tienreunassa se päivysti. Hui. Tällä samaisella reissulla kävimme myös sitrushedelmätehtaassa ja enpä ole eläissäni nähnyt niin paljon appelsiineja.

Suurtakin suuremmat sokeriruokokasvit.

Seuraava yö vietettiinkin Arcadiassa. Aamun valjetessa Arcadiassa, revin Jonin väkisin ylös koska halusin lähteä juoksulenkille. Vielä tänä päivänäkin välillä aamuisin kun lähden lenkille, muistuu mieleen tämä aamu. Se muistuu mieleen jostain tietystä tuoksusta, auringosta, hiljaisuudesta tms. Sillä tämä aamu Arcadiassa oli täydellisen auringonnousun aamu, ilmassa oli pieni sumu ja vallitsi aivan täysi hiljaisuus. Linnunlaulua lukuunottamatta.

Ikimuistoinen Arcadian aamulenkki.

Tämä päivä meillä kului Lipizzanhevosten kanssa. Paikka jossa vierailimme oli; Hermann`s Royal Lipizzan Stallions. Ja siellä oli siis vain upeita valkoisia Lipizzanhevosia. Amerikkalaisethan ovat todella isänmaallisia ja niin täälläkin ennen esitystä noustiin laulamaan kansallislaulu. He myös rukoilivat ennen esityksen alkua, sama juttu oli myös Texasissa ennen hevoskisojen alkua.

Nämä upeat ilmestykset ❤️
Taitavia kavereita.

Mayakka City oli meidän seuraava kohde. Täällä tutustuimme maitotilaan, mutta itseäni kiinostavampaa tässä kohteessa oli aidot Amissit. Niitä oli paljon ja oli mielenkiintoista nähdä heidät, koska heitäkin on nähnyt vain televisiossa. He eivät antaneet kuvata, joten ikuistettua en heitä saanut.

Mayakka citystä palasimme takaisin Arcadiaan katsomaan RODEOTA. Ainakun tätä on elokuvista katsonut on tullut mietittyä, että onko se meno noin villiä. Ja sehän oli juuri niin villiä. Ja se ihmisten meteli. Onneksi minä tapaan kantaa aina korvatulppia mukana niin sai edes Julia korviin helpotusta. Tunnelma oli kyllä upea ja yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä. Välillä se oli kyllä vähän rajua, mutta kokemuksena kuitenkin ainutlaatuinen ja hieno. Oli upeaa seurata ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä. Rodeosta selvittyämme alkoi pitkä matka takaisin Miamiin.

Onneksi oli korvatulpat.
Pysyisitkö kyydissä?

Miamissa kävimme tutustumassa mieheen nimeltä Robert. Saimme kuulla hänen tarinansa siitä kuinka hänestä oli tullut yrittäjä. Hän oli aloittanut kaiken myymällä tienvarressa kurkkuja, jotka oli meinattu heittää pois. Kova bisnesmies jonka vaurastuminen oli lähtenyt muutamasta kurkusta. Hän ei ollut koskaan koskenut tietokoneen hiireen eikä hänen bisneksessä käytetty kassakoneita, vaan kaikki laskettiin käsin. Aika hyvä tarina siinä mielessä, että ei se vaurastuminen vaadi suurta pääomaa vaan siihen voi riittää pari kurkkuakin.

Robertin rahakas bisnes.

Schnebly Redland`s Winery & Brewery oli viinitila missä vierailimme. Tila oli todella kaunis ja voisin kuvitella, että siellä järjestetään paljon juhlia. Siellä oli myös paljon isojakin liskoja, jotka olivat todella kesyjä. Tilaan tutustumisen lopuksi täällä pidettiin viinitasting. Heidän erikoisuutensa oli se, että kaikki viinit oli tehty avokadosta ja kaikki olivat valkoviinejä.

Schnebly viinitila.
Kesyt Iguaanit.
Upea miljöö.

Yksi Miamin kohteista missä vierailimme oli Everglades National Park. Eli alligaattoripuisto! Suokoptereilla siellä ajelimme ja katselimme alligaattoreita. Tältä reissulta hymyn saa huulille meidän suokopterin kapteeni Tanya. Hän kyllä eli työlleen ja söi siinä elävän madonkin yhtäkkiä. Kopterilla kuljettiin kyllä välillä aika lujaakin. Pakkohan se tietysti oli, että nähtiin alligaattoreita. Maistoimme myös alligaattorin lihaa. Se oli yllättävän maukasta.

Siellä se uiskentelee aivan vieressä.

Vielä ennen kotimatkaa kävimme illallistamassa Miamin Hard Rock Casinolla. Oli kyllä paikalla kokoa ja ruoka ei pettänyt täälläkään. Kiva lopetus upealle reissulle ennen kotimatkaa.

Nämä oli päässyt tämän Hard Rock Cafen seinälle.

Ajatuksia Miamista. ”Värikäs” paikka, missä varmasti kaikille löytyy jotain. Vaikka näin paljon, se oli vain pintaraapaisua siitä mitä kaikkea siellä on. Ihmiset ovat todella hyvässä kunnossa täällä! Siis fyysisesti näkee, että kuntoiltu on. Mutta tietysti siinä aamulla juostessa South Beachillä kohti Ocean Driveä, en ihmettele sitä. Puitteet ovat kertakaikkiaan mahtavat kuntoiluun.

Lenkkeilyä South Beachilla.

Miami Faktaa:

  • Floridan osavaltion toiseksi suurin kaupunki Jacksonvillen jälkeen
  • Suurin kaupunkialue
  • Monta televisiosarjaa on kuvattu Miamissa. Esim: Dexter, Miami Vice ja myös O.C: tä on kuvattu täällä. CSI Miamia sen sijaan ei ole kuvattu Miamissa
  • Miamissa puhutaan enemmän Espanjaa kun Englantia

Kiitos Miami, nähdään taas!

//Maija

Suositellut

Texas! Lone star state

Näin kun uusia reissuja ei pääse tekemään, on aikaa muistella kaikkia ihania seikkailuja. Tässä kerron minun ehdottomasta lempikohteestani Texasista. Jos nyt saisin päättää ihan minne tahansa lähtisin uudestaan jo käydeistä paikoista, se olisi ehdottomasti Texas.

Texas.

Osallistuimme maaliskuussa 2017 hankkijan maatalousmatkalle Yhdysvaltoihin. Tämän reissun ja Juhani Rahkosen luotsaamana pääsimme tutustumaan tähänkin upeaan paikkaan, joka jätti kyllä ison jäljen sydämeen.

Pienempänä haaveilin aina Smallvilleä katsoessani, että pääsisin katsomaan joskus näitä isoja tynnyreitä. Stockyards station tarkoittaa suomeksi karjapihaa.

Meidän ensimmäinen stoppi perillä oli; Fort Worth. Fort Worth on Texasin osa, Tarrantin piirikunnan pääkaupunki. Fort Worth antoi heti aidon ja idyllisen kuvan Texasista. Western oli katukuvassa todella näkyvänä. Ja niinkuin elokuvissa, niin ihmiset oikeasti kulkevat siellä koko ajan bootsit jalassa ja stetsonit päässä! Itsellekin sieltä bootsit jalkaan jäi. Kaupat olivat täysin western painotteisia, mitään henkka maukkaa täältä ei löytynyt. Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ja eläimiä tottakai oli paaaljon.

Fort Worth.
Stetson hatuista pidettiin hyvä huoli.
Paikallinen nahkapaikka.
Ihastuttavia puutöitä näki kaikkialla.

Ensimmäisenä ”retkipäivänä” tutustuimme kiertoajelun merkeissä Dallasiin. Tutustuttiin mm. John F. Kennedyn murhapaikkaan. Murhahan tapahtui 22.11.1963, Kennedyn ollessa vain 46-vuotias. Hän oli muuten Amerikan historian 35.presidentti ja nuorin semmoinen. Päivä kului mukavasti maisemia ja nähtävyyksiä katsellen.

Dallasin härät.
Historiallinen 501 Elm Place.
John F. Kennedyn murhapaikka.

Fort Worthiin palattuamme kävimme katsomassa paikallisia hevoskisoja ja karjanajoa. Karjanajo sujui ongelmitta ja oli kyllä upean värisiä ja rauhallisia eläimiä.

Paikallista karjanajoa.
Yksi matkan parhaimmista hampparimestoista: Trailboss burgers

Illan saapuessa, ikimuistoinen Barbara nouti meidät hotellilta ja kuljetti meidät bussilla Southfork Ranchille. Southfork Ranch on maatila, missä Dallas sarja on kuvattu. Upea ja nostalginen paikka, vaikka itse sarjaa en ole seurannutkaan. Southfork Ranchin historia oli mielenkiintoinen. Sillä on ollut monia omistajia, joista yksi oli uhkapelannut tämän tilan. Sillä hetkellä sen omisti joku miljonääri. Tiesitkö muuten, että alkuperäisen Dallas ohjelman kaikki sisäkohtaukset on kuvattu studiossa, eikä lainkaan tilalla. Vasta vuoden 2012-2014 kaikki kuvaukset tehtiin tilalla. Lavasteet siellä olivat edelleen viimeisen kohtauksen jäljiltä.

Dallas/ soutfork ranch.
Näyttelijöiden maskeeraustuolit löytyivät Dallas museosta.
Sarjan päähahmoja.
Lavasteet ovat viimeisen kohtauksen jäljiltä.
Samoin tässä.

Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan maatilaan nimeltään; Pine Ridge Ranch. Tämän omisti todella vanha pariskunta, jotka olivat omistaneet koko elämänsä karjatiloille. Tämä oli heidän viides tilansa, jonka he olivat kunnostaneet. He kasvattivat omaa lihakarjarotua, nimeltään Simbras. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi suoraan olevansa todella varakas. He omistivat myös huoltofirman kaupungissa, joka työllisti monia ihmisiä. Todellinen bisnesmies, keneltä ei huumorintajua puuttunut.

Pine ridge ranchilla meille oli järjestetty tällainen kyyti, millä tutustuttiin tilaan.
Tilaa oli missä temmeltää.

Tutustuimme samalla reissulla myös farmiin 44. Tätä ei ainakaan pienuudella oltu pilattu, pelkkää laidunmaata oli 3000hehtaaria. Farmi 44 omisti myös oman ravintolaketjun 44steaks ja he olivat saaneet yhdestä sonnista parhaimmillaan puoli miljoonaa dollaria huutokaupassa. Isoja bisneksiä.

Farmin jälkeen meidän matka jatkui kohti Templeä. Täällä yövyimme pari yötä. Täällä ollessamme vierailimme Wacossa. Dr. Pepper juoma on muuten syntynyt Wacossa vuonna 1885.

Wacossa vierailimme Homestade Farmilla. Homestade Farmi oli kristillinen yhteisö. Tämä farmi toimi muihin verrattuna melko omavaraisesti. Heidän suurin työkoneensa oli hevonen. Oli upeaa olla vankkureiden kyydissä ja minä pääsin vieläpä ajamaan niitä! Onneksi hevoset tiesi mihin mennä. Omavaraisuus näkyi siinä, että he kasvattivat kaiken itse. Olihan se heidän yrttimaansakin aikamoisen upea. Mielenkiintoiseksi paikasta teki myös se, että siellä oli erilaisia työpajoja. Sieltä löytyi taoantapaja, näppärästi siinä takoja esitti meille kuinka koukku taotaan. Löytyi myös puuverstas ja savipaja. Savipajassa halukkaat pääsivät kokeilemaan saviruukun valmistusta. Siellä oli myös lankapaja ja kuinka mielenkiintoista voi langankin valmistus olla. Aivan älyttömän mielenkiintoinen paikka omavaraisen elämäntyylinsä ja toisinajattelunsa takia.

Yrttien kasvun ihmettelyä.
Oregano oli vain yksi monesta viljeltävästä.
Vankkurit
Langan valmistusta.
Valinnanvaraa oli saippuoissa ja kuorintatuotteissa.

Wacosta palasimme takaisin Fort Worthiin. Täällä yövyimme hotellissa nimeltään Stockyard Hotel. Tästä maininta sen takia, että tässä samaisessa hotellissa on yöpyneet aikoinaan myös kuuluisat Bonnie & Clyde. Hotellissa oli todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. lattian narina oli kyllä aivan kauhuelokuvan tasoa ja täällä hotellissa keinutuoli nurkassa toi oman jännityksensä. Hotelli oli jotenkin sen oloinen, että se keinutuoli olisi voinut alkaa vaikka keinua ilman että siinä keinuttelee. Sänky ja peitot olivat täällä isommat kuin missään muualla ikinä. Melkein piti kartta piirtää, että löysi aamulla Jonin. Alakerran baari oli länkkärityyliin sisustettu. Baarijakkaroina toimi lännensatulat ja baaritiski oli kyllä kerrassaan upeaa puutyötä. Iso suositus tälle hotellille.

Harvasta hotellista löytyy kunnon saapasrenkeä.
Tässä keinustuoli mistä mainitsin.
Astetta prameammat baarituolit. Huomaa myös biisonin pylly baaritiskin takana.
Reissulaiset.

Texasissa viehätti eniten elämäntyyli. Se on juuri niin rentoa kun elokuvat antavat ymmärtää. Ja ikuisena hevostyttönä tietysti on ihanaa kun niitä hevosia on niin paljon ja että ne oikeasti matkustaa siellä avonaisessa trailerissa auton takana. Ravintolat on just niin jenkkiläisiä ja piirakat just niin isoja. Jotkut paikat tekevät suuremman vaikutuksen kun toiset ja Texas on mulle se lämmöllä muistettava ja joskus uudelleen palattava. Pääsisikö sinne vaikka hevostilalle muutamaksi kuukaudeksi apulaiseksi? Sitten joskus.

Parasta on hevoset.
Vankkurit

Jos haluat kokea rennon letkeää meininkiä ja ystävällistä ja lämmintä palvelua, unohtamatta ikimuistoisen erilaisia shoppailumahdollisuuksia, kannattaa käydä Texasissa. Täältä saa kaiken tämän lisäksi myös hyvää ruokaa ja erilaisia majoittumisvaihtoehtoja. Texasia (kin) on vaikea selittää, sekin täytyy kokea.

Texasin hyväntuulisuus oli tarttuvaa.

Texas faktaa:

  • Pinta-alaltaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio heti Alaskan jälkeen
  • Pääkaupunki: Austin
  • Suurin kaupunki: Houston
  • Texas ei omista virallista kieltä
  • Aikaero 6,7 & 8 tuntia
  • Ilmasto pääsääntöisesti lämmin ja kuiva
  • 75% maasta on peltoa
  • Asukkaita 25 145 561 + 1,2 miljoonaa siirtolaista

Hankkijan matka jatkuu tästä Miamiin, siitä kerron teille seuraavassa postauksessa.

//Maija

Nytkö jo kevät?

Aamulla heräsin siihen, että pihalla oli ihanan valoista. Yleensä tähän aikaan vuodesta sen valoisuuden pitäisi johtua lumesta. Nyt se kuitenkin johtui siitä, että päivästä oli tulossa todella selkeä ja aurinkoinen.

Sellainen helmikuu, että on etsittävä kaapista kevyempää päälle laitettavaa. Puhelimen papanasää näytti kolme astetta lämmintä. Avasin ikkunaa ja kuulin linnun laulua, ihanaa.

Vapaapäivät on ihania, koska jos on tällainen ilma kuin tänä aamuna saa lähteä rauhassa koirien kanssa ulkoilemaan. Jätin kuulokkeetkin kotiin, koska halusin imeä kaiken linnunlaulun ja upean sään itseeni.

Pyörätiet ovat niinkuin myöhään keväällä; kuivahkot ja täynnä hiekkaa. Lumet on sulanut lähestulkoon kaikki ja sellaiset lenkkireitit jotka ovat olleet jäätiköllä , olivat sulaneet ja helposti kuljettavissa.

Kävellessäni mietin, että täytyy olla enemmän läsnä. Tuokin, että tietoisesti jätin musiikin kotiin sai väkisinkin aivot rentoutumaan. Minä kuuntelen yleensä aina pitemmillä lenkkimatkoilla musiikkia ja tulen varmasti jatkossakin kuuntelemaan. Tänä aamuna parasta musiikkia oli kuitenkin linnunlaulu. Ja tietenkin se aurinko.

Kävellessäni mietin myös, että tuntuu kuin olisimme jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Olen koko talven odottanut kunnolla lunta. Vanhemmiten ja matkailun myötä olen oppinut arvostamaan sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tai ainakin pitäisi olla. Neljä vuodenaikaa on iso rikkaus ja sen takia talvena olisi kiva, että olisi lunta.

5.2.2020. Helmikuun alussa on saatu nauttia pienestä lumikerroksesta.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että koska se talvi ei kunnolla koskaan tullut, niin tarvitseeko sen enää sitten tulla. Varsinkin jos ilmat rupeavat olemaan näin upean keväisiä. Lappiin olisi upea lähteä kinoksia katselemaan, siellä niitä onneksi vielä on talvisin.

Nauttikaa auringosta ja olkaa läsnä itsellenne. Meinasin aamulenkillä napata kuvan auringonnoususta, mutta eihän mulla ollut edes puhelinta mukana. No, paremmin se näkyi omilla silmillä kun ruudun läpi. 😉

Nyt laitan Puhelimet ja koneet loppupäiväksi pois. Ulkoa d-vitamiinia ja illan pimetessä salilta energiaa. Kokeilkaa tekin. ☺️

Katsotaan kuinka meidän alkavan kevään käy.

// Maija

Niputettuna vuosi 2019

Jokaiseen vuoteen mahtuu aina hyviä ja huonoja juttuja. Kumpikin niin hyvät kuin huonot hetket kuuluvat jokaiseen vuoteen. Mennyt omani on kuitenkin ollut kuitenkin parhain ikinä. Vastoinkäymisiäkin toki on ollut, mutta ne kuuluvat asiaan. Seuraavaksi lyhyesti oma vuoteni.

Alkuvuosi meni rauhassa häitä järjestellen ja töitä tehden. Oikeastaan koko 2018 loppuvuosi ja tämä alkuvuosi meni hääkutsuja tehdessä, niin mukavaa puuhaa se oli. 😅 Lopulta ne sitten valmistuivat, Jonin pienen painostuksen ansiosta.

Hetki siinä meni, mutta hyvät tuli.

Seuraavaksi lähdimmekin jo kohti Thaimaata ja hääpaikkaamme. Olimme kylläkin enemmänkin reppureissulla ja kävimme hääpaikan lisäksi Ko Samuilla, mikä on yksi meidän lemppareista ja tietysti Bangkokissa, koska se tarjoaa aina jotain uutta. Tällä reissulla meillä oli aika tiukka aikataulu ja paljon valvomista ja nyt kun häät on pidetty, voin kertoa että reppureissussa oli vähän sellainen olo että ollaanko hulluja kun häät pidetään ulkomailla. No ei me onneksi oltu.

Onnellinen siitä, että hääpaikka oli täysi 10.

Tämän reissun jälkeen ei kauaa ehditty kotona olla kun lähdettiin Seychelleille, taas rinkat selässä. Pari viikkoa meni siellä. Reissu oli mukava, mutta kohteena kuitenkin semmoinen että olisin ollut viikon jälkeen valmis tulemaan kotiin. Siellä ei ollut muutakun rantoja ja lisää rantoja.. Kaikki peräjälkeen samanlaisia. Hienoja tottakai, mutta rantoja on kuitenkin tullut nähtyä eikä nämä ollut yhtään sen erikoisempia kun muuallakaan. Kilpparit olivat upeita ja ikimuistoisia ja täten myös reissun kohokohta. Kiva oli käydä, mutta ei sinne tarvi toiste lähteä.

Rannalta rannalle.

Oli kesäkuuta kun tulimme Seychelleiltä. Siinä oli pari viikkoa kun lähdimme Berliiniin. Berliini oli tosi kiva paikka ja sinne tulee varmasti lähdettyä uudestaan.. Meille osui sinne todella kuumat kelit, ei ainakaan tarvinnut palella.

Piece of Berlin Wall

Syksyllä mun ihanat ystävät järjestivät minulle polttarit. Meillä oli kertakaikkiaan ikimuistoinen reissu. Ensin he veivät minut mökille ja sitten lähdimme Puolan Gdanskiin. Koko viikonloppu oli täynnä mukavaa yhdessäoloa ja Puolassa päästiin kaikki ratsastamaan. Nämä tytöt ovat täyttä kultaa.

Hevosten kanssa olo on kokonainen. ❤️

Sitten olikin jo häät ja taas mentiin pari viikkoa. Se nyt edelleenkin on parasta tähän asti ikinä.

❤️

Loppuvuosi on mennytkin sitten todella nopeaa. Töissä avattiin myymälä ideaparkkiin ja kaikki on uutta ja ihmeellistä, että aika on kulunut tosi nopeasti.

Vuosi on ollut vauhdikas ja sisällöltään todella rikasta aikaa. Olikin mukavaa loppuvuodeksi vain rauhoittua. Onneksi siskoni perheellä on kaikki rentoutumiseen tarvittavat välineet, niin joulu kuin uusi vuosikin on mennyt paljuillessa ja pihasaunoessa. Yllättäviäkin asioita on tullut matkan varrella, mutta kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.

Matkustelua ajatellen tällä hetkellä on pieni ähky. Täytynee miettiä mihin sitä seuraavaksi suuntaa, missä olisi jotain uutta annettavaa. Tällä hetkellä on parasta olla vaan kotona ja rapsutella elukoita.

Tämän vuoden uusin tulokas.

Uusi vuosi tuo tullessaan mitä tuo. Sinänsä mitään uudenvuodenlupauksia ei erikseen tullut tehtyä, mutta ajattelin kuitenkin että kävisin kerran kuukaudessa hierojalla ja saisin ylläpidettyä 2019 vuonna hankkimani salikunnon. Katsotaan vuoden lopussa kuinka on käynyt. Ja tietenkin toivoisin, että läheisteni, ystävieni ja eläinteni kanssa saisin olla terveenä. Terveys on kuitenkin kaikkein tärkein.

Ihanaa uutta vuotta kaikille, toivottavasti se tuo teille kaiken toivomanne. ❤️

2020

// Maija

Häät kaukomailla

Ajatus häistä ulkomailla ei ole aina ollut minulle itsestäänselvyys. Mutta onnekseni miehelläni meni yhdeksän vuotta, että sai kosittua niin ehdin suunnitella kaiken valmiiksi ja muuttaa mieltänikin moneen kertaan.

Oikeastaan silloin kun näin ensimmäisellä reppureissullamme pariskunnan, joka meni naimisiin upealla saarella Thaimaassa, mietin että miksi ei.

Meille Thaimaa valikoitui sen takia, että olemme siellä paljon reissanut ja osaamme kulkea siellä. Meille ehdotonta oli löytää sellainen paikka, missä meillä on suomalainen yhteyshenkilö. Kulttuuria kun sen verran tuntee, että nyökytellään ja myötäillään vaikka ei mitään ymmärretäisikään. Emme siis halunneet mitään ylläreitä matkan varrelle.

Onneksemme löysimme Thaimaasta Khanomin ja sieltä Atte Savisalon, joka omistaa Aava Resort & spa kompleksin. Lokakuussa 2018 mieheni kosi minua, paikka oli varattu jo ennen joulua ja kutsut lähetettiin tammi-helmikuun vaihteessa. Ja häät tultaisiin pitämään 18.10.2019. Kaikki oli käytännössä varmaa, kävimme kuitenkin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa katsomassa paikan. Se oli upeampi kun kuvissa.

Käsikoruni ja korvakoruni ovat Gaura Pearlsin tuotantoa ja sormus Tillanderin unelma.

Kävimme käytännön asioita läpi kun olimme tutustumassa paikkaan, mutta aika paljon oli sähköpostirumbaa. Joni oli yhteydessä Aten kanssa ja minä meidän hääsuunnittelija Nattien kanssa. Mutta kaikki mitä halusimme, järjestyi. Aten kanssa kaikki sujui valtavan hyvin. Olihan se jännittävää kaikki ruoatkin valita sähköpostin avulla, mutta luotin siihen, että Thaimaassa on muutenkin aina hyvä ruoka. No, ruoka oli aivan taivaallista ja sitä oli riittävästi.

Pappina meillä toimi Jyrki Markkanen, eli sekin oli upeaa että saimme suomalaisen papin jolloin meidän avioliitto oli heti lainvoimainen. Meidän ei tarvinnut kun ennen reissua haettu esteettömyystodistus viedä takaisin seurakuntaan Suomeen palatessamme. Jyrki matkasi vihkimään meidät Bangkokista. Tykkäsin hänestä ja hänen tyylistään ja olen onnellinen, että juuri hän osui matkallemme. Toivottavasti törmäämme häneen vielä joskus.

Meidän upea alttari, me, Jyrki ja siskoni joka luki häissämme raamatun jakeen.

Otimme alunperin riskin siinä, että valitsimme sadekauden ajankohdaksi häillemme. Mutta syysloma viikko on Suomessa juuri silloin kun Thaimaassa on vielä vähän sadekautta. Halusin kuitenkin, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan ja se olisi helpompaa kun oli ns. lomaviikko. Olin myös sitä mieltä, että Thaimaa ei ole koskaan pettänyt meitä sään suhteen.

Olin kuitenkin hiukan väärässä. Bangkokissa ollesamme paistoi oikeastaan koko ajan. Saavuttuamme Khanomiin (sinne on siis tunnin lentomatka Bangkokista) sää oli siellä heti alkuunsa epävakainen. Pitkin viikkoa tuli todella kovia sade ja myrskykuuroja. Torstaina kävimme keskustelun siitä, että häät siirrettäisiin sisälle, en siihen kuitenkaan suostunut.

Kun koitti hääpäivän aamu, kuulin heti ennen kun silmiäkään avasin että pihalla sataa ja sataa kunnolla. Aamiaisella oli hiukan hiljainen ja epätoivoinen olo. Mistään ei näkynyt rakoakaan, että taivas olisi auennut tai sade edes vähän hellittänyt.

Meidän vihkiminen alkoi viideltä. Istuin puoli yhden aikaan sängyllä hiukset märkänä, katsoin pihalle ja itkin koska tuuri ei olisi voinut huonompi. Keräsin itseni siitä ja aloin valmistautua, koska häät tultaisiin pitämään, oli keli mikä tahansa.

❤️

Ihmeitäkin voi tapahtua ja taivas alkoi antamaan periksi kello kahden jälkeen päivällä. En osaa sanoin kuvailla sitä helpotuksen määrää mikä loisti aivan kaikkien silmistä. Meillä oli käsiohjelmaan merkitty ohjelma 16.00-02.00. Koko tämän ajan oli satamatta. Muutama pisko tuli, se ajateltakoon vain onnen tuojana avioliittoon. Kunnes tismalleen kello 02.00 yöllä taivas repesi, tuli sade kunnon myrskyn kanssa ja vei mennessään kaikki kukka-asetelmatkin. Siinä vaiheessa olimme jo sisällä, eikä se haitannut kyllä yhtään. Eli loppujen lopuksi sää oli täydellinen.

Kukkia. Halusin paaaljon kukkia häihimme. Ja niitä kyllä riitti.

Koko päivä oli aivan täydellinen, en muuttaisi siitä mitään. Voisin jopa sanoa, että kaikki meni paremmin kun olisin voinut toivoakaan. Toki koko vuoden ajan joka päivä jollain tavalla suunniteltiin häitä. Jokainen tehty tunti on ollut kyllä kaiken arvoinen.

Yksi ohjelmanumeromme oli, että jokainen vieras sai lähettää toivomuslyhdyn taivaalle.

Vinkkeinä kaikille tuleville morsiammille ja sulhoille voisin sanoa;

Tehkää häistänne teidän näköiset. Tekisin tämän saman uudestaan koska vain, vaikka se valtavan vaivan vaatikin. Kun tekee häistä oman näköiset, kaikki muutkin viihtyvät.

Palkatkaa taitavat kuvaajat. Ja videokuvaaja on aivan ehdoton!! Videon avulla pystyy aina palata takasin siihen maagiseen päivään.

Jos haluaa ikimuistoisen häätanssin, kannattaa tehdä jotain erilaista. Olen siunattu ja saanut elämääni upean ystävän Miljan, joka teki meille ikimuistoisen häätanssin koreografioineen. Vaikka toisissa tanssiharjoituksissa hän olikin ollut sitä mieltä, ettei tanssista varmaan tule mitään. 😂 Hän toimi myös kaasonani ja osasi upeasti pitää kaikki langat käsissään. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle kaikesta vaivannäöstä.

Minä ja Milja.

Pitäkää kiinni siitä mitä haluatte. Meitä oli 25 seurueessa ja halusin yhden pitkän pöydän, sen kanssa meinasi olla ongelmia kun meinasi ”katoksen” tila loppua kesken. Mutta onnistui lopulta ja se sai valtavasti kehuja kun oli kaikki saman pöydän ääressä. Tämä on vain yksi esimerkki. Eli pitäkää kiinni mistä haaveilette. Niinkuin hääsuunnittelija Nattielle sanoin joka sähköpostissa; It`s all about the details.

Uskaltakaa olla erilaisia. Yksi asia mikä sai myös kehuja oli se, että meillä ei ollut mitään perinteisiä hääleikkejä. Jos ei halua morsiamen ryöstöä, niin sitä tai muitakaan kengännosto leikkejä ei ole pakko olla. Palkatkaa vaikka taikuri tms. Meillä ohjelmassa oli; tulishow pariin kertaan, toivomuslyhtyjen lähetys, ilotulitus ja sitten pienet ohjelmanumerot mitä oltiin polttareissa tehty.

Tärkeimmät lähettää lyhtyjä.

Palkatkaa hyvä bändi ja panostakaa ruokaan.

Muistakaa nauttia päivästä, siitä luin monesta paikasta ennen omia häitä ja minä kyllä nautin. Alttarille kävellessä en jännittänyt en sitten yhtään, jolloin sekin tapahtui rauhallisesti ja ehdittiin juuri ennenkuin sisääntulo kappale loppui niin perille.

Yksi päivän tunteikkaimmista hetkistä.

Jos vain haluatte niin järjestäkää häänne ulkomailla. Se ei ole vaikeaa ollenkaan. Näin se juhlinta ei jää pelkkään päivään. Me teimme kaikkea mukavaa pitkin hääviikkoa. Jää myös pois kaikki askartelut ym. Ja ei tarvitse häiden jälkeen miettiä mihin kaikki tavarat sijoittaa tai kuka ne ostaisi.

Kaikki somistus oli tarkoin harkittu.

Muistakaa myös alkoholittomat juomat. Tämä tahtoo monilta unohtua. Meille se oli selvää, että alkoholittomia drinkkejä on tarjolla yhtä monta vaihtoehtoa kuin alkoholillisiakin. Meillä olikin baari, mihin olimme valinneet neljä erilaista drinkkivaihtoehtoa, niin alkoholittomia kuin alkoholillisia. Nykypäivänä on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia.

Vihkimisen jälkeen. Mieheni puku teetettiin Bangkokissa. Oma pukuni on Pronovias ja se on Saksasta Pronoviaksen liikkeestä.

Ainoastaan yksi huono puoli on järjestettäessä häitä ulkomailla. Täytyy hyväksyä se, että kaikki tärkeät ihmiset eivät pääse paikalle. Tällainen on kuitenkin iso satsaus kaikilta, jotka mukaan lähtevät ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaiset. Meilläkin oli muutama todella tärkeä ystävä, jotka eivät paikalle päässeet, mutta tunsin hyvin kuinka he olivat ”hengessä” mukana. Tämä oli kuitenkin meidän pitkäaikainen unelma, jolloin oli pakko hyväksyä se että kaikki eivät paikalle pääse. Onneksi kuitenkin suurin osa pääsi viettämään meidän tärkeää päivää kanssamme, emme osaa sanoilla sanoa kuinka tärkeää se meille oli.

Koko rakas hääseurue.

Moni miettii varmaan kustannuksia kaikelle. Me jossain vaiheessa lakkasimme laskemasta, koska aina tuli lisää jotain kuluja ja aina jos jotain halusi lisää, se maksoi. Ja olemme päättäneet, että emme tule lopullista summaa edes laskemaan. Mutta kyllä häihin saa ison summan uppoamaan rahaa. Me halusimme myös tarjota vieraillemme majoituksen hääpaikalla viikoksi, koska he meidän takia lähtivät maailman toiselle puolen. Eli kaiken kun yhteen laksee, niin onneksi häitä ei ihan joka vuosi vietetä. Kyllä meillä jonkinlainen budjetti oli, mutta ei me olla koskaan oltu mitään budjetti ihmisiä niin tiesin jo alunperin ettei se tule pitämään.

Yksi illan upeista vieraista, kummipoikani.

Häiden järjestäminen ottaa ja antaa paljon. Oli ihanaa huomata, että mieheni oli täysillä mukana kaikessa. Ja jaksoi myös sen kun vaihdoin mieltäni milloin mistäkin asiasta. Koska naisellahan on oikeus vaihtaa mieltä. Ja istui tyynesti vieressä (laskuri raksuttaen päässä) kun ilmoitin kuinka paljon halusin lisää kukkia hääpakettiin kuuluvien kukkien lisäksi. Tietenkään mitkään häät eivät onnistu ilman kumppania, mutta nämä häät varsinkaan eivät olisi onnistuneet ilman miestäni. Hän oli kuitenkin se, joka mahdollisti sen että me saimme ikimuistoiset unelmahäämme.

Iltamme huipentui näyttävään ilotulitukseen.

Kiitos;

Aava Resort & Spa, Atte Savisalo ja koko Aten osaava ja lämminhenkinen henkilökunta. Kaikella on tarkoituksensa ja onneksi meidän oli tarkoitus pitää häämme juuri teillä.

Me ja Atte.

Kiitos kaasot ja bestmanit kaikesta avusta. Kiitos Miljalle ja Mikolle, että osaatte tarttua toimeen (ja mikkiin). Veitte päivän läpi varmoilla otteilla. Olette täyttä kultaa.

Perheelle, joka jaksoi koko hääaamun olla meidän luonamme ja valaa uskoa siihen, että sää tulee järjestymään. Näin jälkeenpäin naurattaa se kun kaikki oli vuorotellen ikkunassa, nyt sataa, nyt ei enää niin paljon. Vaikka todellisuudessa siinä vaiheessa satoi vielä aivan kaatamalla. Mutta oli tietysti lohduttavaa kuulla, että muutama pisko vaan tulee, vaikka katto ropisi aivan täysiä.

Family.

Kaikille, jotka osallistuitte meidän tärkeään päivään. Juhlat eivät olisi ollut samanlaiset ilman teitä. Jännittäviäkin aikoja elettiin ennen häitä kun Julian ja Pauluksen pääsy varmistui aivan loppumetreillä, onneksi pääsitte paikalle. Antti tilasi sisäisen lennon lippuja ja oli menossa Chiang Maihin, samalla lennolla kuitenkin lopulta oltiin ja ihan oikeaan suuntaan menossa.

Yksi rakkaimmista; Julia
Illan kuvatuimmat heti morsiusparin jälkeen. Siskontyttöni Julia ja Viivi. Julia toimi myös morsiustyttönäni ja hänen johdollaan astelimme alttarille. Upea ja rohkea naisen alku.

Meidän juhlat on nyt hetkeksi järjestetty. Nyt on aika keskittyä muihin asioihin. Mutta viimeiset juhlat nämä eivät olleet mitä järjestämme 😉 Aina pitää olla jotain suunnitelmia. Mutta pikku breikki on nyt paikallaan. Unelmoikaa ja toteuttakaa, ei tarvitse sitten vanhempana miettiä sitä kaikkea mitä olisi pitänyt tehdä. Elämä on elämistä, ei murehtimista varten. ❤️

Yksi lemppareistani. ❤️

Ihanaa Joulunodotusta

// Maija

La Digue, Seychelles

Ah, Seychellien mun ihan ehdoton lemppari; La Digue. Viidentoista minuutin matkan päässä Praslinilta, löytyy helmi jota kutsutaan La Digueksi. Ensimmäinen fiilis La Diguesta on kuin saapuisi Balin Gili-saarille. Tosin täällä paistoi aurinko kun Gili-saarilla satoi kun saavista.

Grand Anse beach

La Diguen ns. pääpaikka on La Passe. Meidän majapaikkamme täällä oli villa Authentique. Paikka tuntui viiden tähden hotellilta noiden kaikkien muiden majoitusten jälkeen. Henkilökunta oli mukavaa ja paikan emäntä oli aivan ihana ihminen, joka piti kyllä asiakkaista huolen. Majapaikkaa voin kyllä suositella kaikille. Se oli myös aivan parin minuutin kävelymatkan päässä satamasta.

La Diguellahan ei hirveästi autoja näkynyt, siellä kuljettiin pyörällä tai jalkaisin. Me vuokrasimme pyörät mieheltä joka asui meidän majapaikan naapurissa. Hän oli juuri aloittanut bisneksen ja hän kertoi avoimesti, että kilpailu on kovaa ja tarvi kovasti asiakkaita. Kannatimme sitten hänen bisnestään ja pyörien vuokra maksoi 7€ päivä. Muilla vuokrauspisteillä se oli 10€ päivä. Pyörien taso vaihtelee kovasti, meilläkin oli vaihteet tosin ne oli teipattu kiinni ettei niitä voinut käyttää.

Minä ja menopeli

Tämäkin oli paikkana sellainen, että jos jotain halusi nähdä, piti olla pyörä. Mikäs siinä oli pyöräillessä kun maisemat oli upeat. Kannattaa ottaa huomioon, että saari on aika ylä ja alamäkinen. Eli ihan huonokuntoisimman ei kannata lähteä saarea kiertämään pyörällä, koska ylämäkiä oli paljon ja ne olivat raskaita. La Diguen vesistöissä on myös valtavasti kilpikonnia ja tämä olikin ainut saari missä niitä näki paljon hengailemassa ihan tiellä. Ei ihan joka päivä pyöräillessä näe kilpikonnia joita esiintyy vaan kahdessa paikassa maailmassa. ☺️

Hello tortoise
❤️

Niinkuin muillakin saarilla, myös tällä saarella oikeastaan ainoat aktiviteetit oli ne kauniit rannat. Oma lempparini täällä oli Anse Cocos. Sinne toki pitää patikoida melkoinen matka. Jos lähdet patikoimaan, muista kunnon kengät. Meille tämä patikoiminen tuli ns. vahingossa ja jalassa oli vain varvassandaalit joten tältä reissulta jäi muistoksi musta pikkuvarvas. Anse Cocoksella ei pystynyt uimaan, merenkäynti on aika voimakasta. Jos tänne tosiaan mielii, tarvii ensin pyöräillä Grand Anseen ja siitä lähteä patikoimaan Petite Ansen kautta Anse Cocokselle. Siinä näkee kolme rantaa samalla kerralla. Tämä paikka sijaitsee kaakossa kun taas kilppareita näkee luoteessa ja pohjoisessa. Yksi suosituista rannoista oli myös Anse Source d´Argent. Tänne on pääsymaksu 7€, koska sinne kulku on L´Union estaten läpi. Tämä paikka on kookos plantaasi. Täältä löytyy muuten myös kilppareita.

Anse Cocos

Kulinaristin paikka ei ollut tämäkään. Ihan perusruokaa sai jäätävän kalliilla hinnalla ja aina ei tullut edes maha täyteen. Vaikka tämä oli pienin paikka, täällä oli eniten ”shoppailupaikkoja” mitkä olivat omaan mieleen. Ne nyt toki olivat sellaisia matkamuistomyymälöitä. Mutta niissä oli kuitenkin kaikkia kivoja käsintehtyjä juttuja. Nämäkin paikat oli osattu kyllä hinnoitella maan tyyliin sopivaksi. Jos näissä haluaa vierailla muistakaa mennä päivällä, illalla nämä ovat jo kiinni. Ravintolat puolestaan aukesivat täälläkin suhteellisen myöhään, eli ihan viiden aikaan iltapäivällä ei ihan joka paikasta saa purtavaa.

Bikini bottom smoothie bar
Mango smoothie ja peanut time


Laivakyyti La Diguelta takaisin Mahelle maksoi 75€ henkilöltä. Matka kestää noin 1,5tuntia ja se ottaa kyytiläiset mukaan myös Praslinilta. Muistakaa tarkistaa lähtöajat, nämäkään eivät kulje päivittäin joka tunti

Grand Anse beach

Yhteenvetona koko reissusta ja maasta voisin sanoa, että se sopii kaikille jotka tykkäävät rannoista ja auringonotosta. Maa on turvallinen ja ihmiset ovat suurimmaksi osaksi todella ystävällisiä. Tässä maassa täytyy myös jaksaa vähän patikoida jos haluaa nähdä niitä oikeasti hienoja paikkoja. Myös rahaa täällä täytyy olla, ihan tyhjätaskuna tästä paikasta ei saa mitään irti. Upea paikka, upeat maisemat ja upeat kilpikonnat. Itse tuskin palaan koskaan takaisin, minä tarvitsen lomaltani kuitenkin enemmän kuin upeat rannat ja huonon ruoan. Ehdottomasti kuitenkin käynnin arvoinen matka. ❤️

//Maija