Olin jo koulussa kova kirjoittamaan ja muistankin kuinka kerran yhteen aineeseen kirjoitin loppuun, että olisin kirjoittanut enemmänkin mutta paperi loppui kesken. Opettajalla on varmasti ollut mielenkiintoista lukea tarinoitani, mielikuvitus laukkasi jo silloin.
Innostus kirjoittamiseen oli tietenkin yksi syy siihen, miksi nämä sivutkin perustin. Suurin syy kuitenkin blogin kirjoittamiseen oli alunperin se, että saisin jakaa teille kaikille omat matkakokemukseni. Samalla tämä toimisi omana pikku päiväkirjana, jonka avulla voisin aina palata itsekin takaisin omiin seikkailuihini.
Seikkailulla tänä talvena omassa metsässä, risusavotassa.
Kuinka sitten kävikään? Olin juuri pääsemässä vauhtiin ja sitten tuli mikä nyt tuli, sitä ei jaksa enää edes ääneen sanoa…. Kertomukset loppuivat siihen. Ainakin matkojen osalta. Käykö niin, että matkakertomuksien sijaan, tästä tuleekin raksablogi kaikkine kommelluksineen? Toki tottakai oli ajatuskin kirjoittaa siitä kuinka kaksi ihmistä kenellä ei ole mitään hajua rakentamisesta, aikoo rakentaa/rakennuttaa itselleen kodin. Pääajatus aikoinaan oli kuitenkin kirjoittaa täällä pääosin maailmanmatkailusta, kauneusjutuista ja muodista koska ai että ne on lähellä myös mun sydäntä. Kaiken kaikkiaan aika laajaksihan tämä aihealue on mennyt, mutta toisaalta elämässä on muutakin kun matkailu. Miksi ei siis kirjoittaa myös elämästä yleensä.
Harmittaa. Minun olisi pitänyt luoda tämä blogi jo aiemmin. Minä olen nähnyt valtavasti maailmaa ja olisi kiva ollut kaikesta kertoa. Vanhoista matkoista on kuitenkin vaikea lähteä kertomaan jos niistä ei ole mitään dokumenttia tallessa. Faktat voivat olla pitkän ajan jälkeen hataria. Parhaimmat kertomukset tulevat, kun kerrot ne suoraan päivän jälkeen paperille. Silloin tarinat ovat parhaimmillaan.
Minun on ikävä maailmalle. Haluaisin jo kovasti uusia kokemuksia eri kulttuureista ja paikoista. Ja kertoa niistä täällä, kuinka paljon maailmalla onkaan annettavaa ja kuinka paljon se avartaa omaa maailmankuvaa. Kuinka se muuttaa suhtautumista elämään. Kuinka välillä on maailmalla tunteet pinnassa kun näet jotain epäoikeudenmukaista, tai näet ihmisiä kenellä ei ole mitään ja he ovat silti onnellisempia kuin moni muu tapaamani ihminen.
Olen myös valmis jo kohtaamaan sen, kuinka tämä pandemia on muuttanut maailmaa ja minkälaista matkustaminen on jatkossa. Varmasti joksikin aikaa se tulee muuttumaan jollain tavalla, ellei pysyvästi?
Siihen asti kunnes maailma taas aukeaa, suunnittelen täydellä höyryllä meidän tulevaa kotia. Ai että siitä tulee hieno, sitten joskus. Arki täyttyy töiden lisäksi myös liikunnalla, johon yritän etsiä vaihtelua ettei menisi saman toistamiseksi. Minussa asuu myös pieni hortonimi-Hemuli ja olenkin ehtinyt tappaa jo yhden hortensian. Vaikka sitä kuinka rakastin, ei se kestänyt pikku pakkasta.
Orvokit jaksaa kukkia kylmästä huolimatta.
Kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ensi viikolta odotan lämpöä!
Toki jo vuosi sitten. Kun haaveilee tarpeeksi kauan jostain, joskus ne haaveet sitten toteutuvat. Alkuun oli haaveissa tonttipaikka missä on oma rauha, mutta että siitä on lyhyt matka lähteä vaikka illalla hakemaan hese luukulta megikset. Halusin myös, että se olisi veden äärellä ja että siitä olisi lyhyt matka töihin. Hirveästi kaikkia haaveita oli. Jossain vaiheessa sitten jo luovuin ajatuksesta, että siinä ei tarvitse olla vettä lähellä, koska mistä löydät tonttipaikan, joka vastaa vastaa kaikkia sun haaveita? No ei mistään, tai sitten ne hyvät oli jo ostettu tai menivät perintönä eteenpäin. Ajattelin myös, että on ihan ok jos siinä on naapureita, kunhan nyt ei aivan talossa kiinni. Ja tietenkin toiveena oli myös, että tonttiin ei menisi aivan puolet talon hinnasta.
Risusavottaa on jo jonkinverran tullut tehtyä.
Sitten tapahtui jotain järisyttävää. Olin pitkään selaillut Seinäjoen tontti-ilmoituksia. Yhtenä päivänä selailin facebookkia ja joku kavereistani oli jakanut kivannäköisen hirsitalon myynti-ilmoituksen. En josstain syystä saanut auki linkkiä ja menin sinne etuovi.comin kautta. Hirsitalo sijaitsi Ilmajoen puolella ja jostain syystä päätin tsekata Ilmajoen tonttitarjonnan ja siinä se oli! Laitoin Jonille puolivitsillä, että tällainen olisi tarjolla. Seuraavaksi Joni soitti ja ilmoitti menevänsä huomenna katsomaan paikkaa.
Laaduntarkkailijat hommissa.
Paikka tuntui heti omalta. Teimme tarjouksen, he tekivät vastatarjouksen ja se oli siinä. Viikossa olimme onnellisia tontin omistajia. Hiukan toki tuleva mietitytti, koska juuri oli koronapaska alkanut ja ei ollut täyttyä tietoa tulevasta. Olen kuitenkin kova riskien, enkä murehdi tulevasta ja tässäkin tilanteessa se kannatti.
Tytötkin rakastaa heidän uutta reviiriään!
Ja tosiaan, saimme tontilta kaiken mitä halusimme. Se on iso, siinä on yksi naapuri ja sekin riittävän kaukana, työmatka ei pidenny kuin viidellä kilometrillä, megis on aina saatavissa ja mikä tärkeintä; oma rantaviiva ja VESI LÖYTYY!! Melkein meidän takapihalta lähtee 17km luontopolku ja muutenkin upeat kangasmaastot lenkkeilyyn. Näistä ei osattu edes haaveilla. Eli saatiin vielä vähän extraa kaiken päälle. Nyt en malta odottaa, että joskus saadaan sinne koti pystyyn.
Oma rantaviiva.
Eli se mitä halusin tällä kertoa; ei kannata koskaan lopettaa haaveilua koska usein ne haaveet voi vaikka ihan vahingossa toteutua. ❤️
Tämä upea Alicia Keysin ja Jay-Z:n kappale kun soi, saa mulle aina järjettömän ikävän New Yorkiin. Tähänastisista maailmankolkista mulle on valkkautunut kaksi lempparikaupunkia ja ne on ehdottomasti juurikin tämä New York ja toinen on Bangkok. Kaksi niin erilaista kaupunkia on vienyt täysin mun sydämen.
New Yorkissa eniten kiehtoi sen ”jännittävyys”. Tuntui, että joka nurkan takana odottaa jotain uutta jännää. Kapuaminen Empire State buildingiin ja sieltä näkymät New Yorkin ylle. Puhumattakaan elokuvista tutusta Central Parkista ja hotelleista, mitkä näkyvät elokuvissa. Tai kävely Time Squarella, ihmetellen sitä valojen välkettä. Ja aina kun näkee televisiossa Brooklyn Bridgen, tulee hihkaistua että tuollakin ollaan oltu. Hiljaiseksi siellä saa World trade centerin muistomerkki. Se, minkälainen tuska siellä on kärsitty on aistittavissa. Vaikka New York on suurkaupunki, olo tuntui silti todella kotoisalta siellä. Sitten kun maailmantilanne rauhoittuu, lähden heti kaupunkilomalle New Yorkiin!
Omat tärpit New Yorkiin:
Empire State Building ja siellä niin korkealle kuin pääset
World Trade Centerin muistomerkki
Aamiainen jossain periamerikkalaisessa ravintolassa.
Brooklyn Bridge
Jos mahdollista, lähde mukaan jollekin kiertoajelulle, siinä näkee paljon
Times Square
Ja tottakai itsestäänselvyys Vapauden patsas
Tärpit saattaa lisääntyä sitten kun siellä pääsee seuraavaksi käymään, koska tekeminen sieltä ei lopu varmasti ikinä.
Ethän katoa minnekään New York, minulla on ikävä sinua.
Bangkok. Toinen kaupunki jolla on erityinen paikka sydämessäni.
Silloin ensimmäistä kertaa Bangkokissa ollessani, se tuntui aivan liian suurelta ja vilkkaalta. Siellä ihan jännitti mennä. Tuntui, ettei siellä pääse eteen eikä taakse. Taksikuskit eivät osanneet sanaakaan englantia, eivätkä ymmärtäneet paikkoja vaikka kartasta näytti. Ajatuksena oli vain, että kuinka täältä pääsee pois. Kauppakeskuksessa eksyi ja aina kun ajattelit löytäneesi pihalle, olitkin väärällä puolella kauppakeskusta.
Sitten kuitenkin ensi shokin jälkeen aloin tutustua Bangkokiin enemmän. Aloin selvittää missä siellä on mitäkin ja kuinka siellä kuljetaan. Rakastan selvittää ennen matkalle lähtöä kaiken mahdollisen paikasta ja siksi minulle onkin Lonely Planetin kirjat tulleet todella tutuiksi.. Ja kerta kerralta varasimme hotellin aina vain lähempää ”ydintä”. Lopulta siinä sitten kävi niin, että opin täydellisesti käyttämään siellä ilmajunaa ja kerran vietettiin Jonin kanssa yksi päivä matkaten vain ilmajunalla edestakaisin, että osaan kulkea sillä vaikka unissani. Ja tämähän aukaisi meille aivan älyttömästi uusia kolkkia koko kaupungissa. Bangkokissakin voi alue muuttua yhtä-äkkiä rauhaisaksi, se vaatii vaan pikkasen ilmajunalla huristelua. Olen myös opetellut mistä kaupunginosista löytyy mitäkin ja tämä antaa mahdollisuuden saada kaupungista kaiken irti. Parasta on kun pystyy kulkemaan siellä täysin paikallisten joukossa vaikuttamatta yhtään hukassa olevalta. Ollaan jopa kerran tultu lentokentältä junalla keskustaan ja olihan sekin elämys laukkujen kanssa!
Mikä sitten tekee Bangkokista lempparin? No jos New York ei nuku koskaan, niin ei nuku kyllä Bangkokkikaan. Ensinnäkin olo siellä tuntuu aivan kuninkaalliselta, koska siellä on varaa majoittua viiden tähden hotelleissa ja ne todellakin ovat aina joka pennin veroisia, enkä enää edes käytä muita majoitusvaihtoehtoja siellä, koska ne vaan on niin HALPOJA!! Tykkään myös aktiviteeteista, jotka ovat Bangkokissa loputtomat. Voit aloittaa ja lopettaa päivän hieronnalla ja tehdä kaikkea siinä välissä; ajella ilmajunalla, ihmetellä ostarissa, käydä keilaamassa, tehdä ikkunaostoksia ja ihan oikeitakin ostoksia. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja sitten ruokapaikat. Bangkok on oikeen kulinaristin unelma ja sieltä löytyy joka makuhermolle jotain. Todennäköisesti tilanteen helpottuessa löydän itseni New Yorkin lisäksi myös Bangkokista!
En paljoa huijaa jos sanon, että laukut on jo pakattuna
Bangkokin tärpit:
Hotellit. Hemmottele itseäsi luxustason hotellilla, minkä saat Bangkokissa edullisemmin kuin Suomessa omenahotellin
Hieronnat. Ei jää ainakaan siitä kiinni, etteikö olisi valinnanvaraa
Bangkokissa on myös paljon laadukkaita manikyyri- ja pedikyyri paikkoja, kokeilemalla löytyy parhaimmat
Halpa liikkua paikasta toiseen (ilmajuna)
Bangkokista on keskiössä, mistä voit jatkaa matkaamista mitä hienoimpiin paikkoihin Thaimaassa
Ruokakulttuuri
Itse tykkään Bangkokin ostareista, Siam Paragon on mun lemppari. Siellä on kiva oikein helteisenä päivänä vilvoitella ja tehdä ikkunaostoksia. Tykkään myös Terminal 21:stä. En ole toki kaikissa ehtinyt käydä, mutta tähänastisista kokemuksista nämä ovat lemppareitani
Tässä omat lempparikaupunkini tähänastisista kokemuksista. Voi kuinka odotankaan jo uusia seikkailuja. Toivottavasti nämä kaupungit ja kaikki muut uudet seikkailut jaksavat odottaa, koska itseltä meinaa loppua jaksaminen uuden seikkailun odottamiseen!
8.3.2021, virallinen Kansainvälinen naistenpäivä. Vuosi vuodelta mielestäni tämä päivä nostetaan aina vain enemmän esille ja se on kaikella tapaa hyvä asia. Tämä päivä on tärkeä, koska naisten oikeudet eivät ole itsestäänselvyys ja on sellaisia maailmankolkkia missä naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Ja juuri näiden naisten takia, meillä joilla on oikeuksia, on hyvä tuoda äänemme kuuluviin. Tasa-arvo menee koko ajan eteenpäin, mutta luulen että tekeminen tämän asian tiimoilta ei lopu koskaan.
Mitä ajatuksia minulla herättää naistenpäivä? Tässä muutama ajatus:
On etuoikeus asua maassa, jossa naisilla on oikeuksia
Saan itse päättää asioistani
Saan tienata omat euroni ja kerryttää samalla eläkettä
Saan sijoittaa
Saan seisoa omilla jaloillani, olematta riippuvainen kenestäkään
Voin matkustaa itsenäisesti, koska minulla on passi mihin en tarvitse kenenkään lupaa
Saan pukeutua niinkuin haluan
Minulla on äänioikeus
Saan halutessani kouluttautua
Saan itse päättää kehostani
Sain itse valita puolisoni
Tuntuu hurjalta ajatella, että nämä kaikki asiat eivät todellakaan ole maailman kaikille naisille itsestäänselvyyksiä, niinkuin ne minulle ovat. Toivotaan, että joskus olisi asiat niin, että ne olisi meille kaikille lähtökohtaisesti samat ja reilut. Ihanaa naistenpäivää kaikki naiset, muistakaa hemmotella itseänne.
P.S Vaikka haluankin olla itsenäinen, niin parasta on kuitenkin mies vierellä, joka avaa paholaisen hillopurkin kun omat voimat eivät siihen yksinkertaisesti riitä. ❣️
Minustako eräjorma? Tämä talvi on ollut meille kaikille erilainen, se jo tiedetään. On myös täytynyt opetella vapaa-ajalla tekemään jotain muuta kun ottaa lennot lämpöiseen. Menneenä viikonloppuna oli aivan upeat kelit ja oli pakko keksiä jotain tekemistä ulkona, koska aurinkokelit on pakko viettää ulkona jos on vapaalla. Ajateltiin sitten lähteä eräjormailemaan ja kohteena oli paukanevan pitkospuut.
Kylpemistä auringossa.
Vaikka olen jo toistakymmentä vuotta asunut Seinäjoella, ihan kaikkea ei ole tullut täällä testattua ja nämä pitkospuut oli yksi sellainen asia. Haettiin vain ennen lähtöä kaupasta makkarat ja pillimehut kyytiin ja lähdettiin retkelle. Keli oli niin upea, että paikalla oli paljon muitakin ulkoilijoita. Kauhuissani sitten soitin jos Sussulle, että voiko tuonne mennä kun porukkaa on niin paljon. Sussu oli kuitenkin oikeassa ja paikka oli niin iso, että kyllä sinne hyvin mahtui. Itse laavulle matka ei ollut pitkä. Laavu itsessään ei ollut mikään erikoinen, mutta ajoi asiansa ja hyvin sai makkarat paistettua. Ja vitsit, että laavumakkara voi sitten maistua hyvältä. Harvemmin tulee enää makkaraa syötyä, mutta nuotiomakkara toimii kyllä aina.
Makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa ja käveltiin vielä lintutornille. Komeat näkymät oli lintutornilta ja ihanan hiljaista. Lintutornilta sitten lähdettiin takaisin ja matkaa reitille tuli yhteensä n. 9km. Eli ihan kelpo jumppa sille päivälle. Meillä meni haaveillessa aika paljon aikaa ja oltiinkin melkein neljä tuntia tällä reissulla. Loppumatkasta oli aika hiljaista kun jaloissa alkoi jo tuntua kävely. Ja autolle päästessä oli parkkipaikkakin tyhjentynyt, enää kaksi autoa meidän lisäksi oli paikalla. Luonto on kyllä upea ja se löytyy yllättävän läheltä.
Vaikka loppumatkasta jalkoja painoi, hymy ei hyytynyt.
Paukanevan pitkospuiden plussat +
Selkeät opasteet
Kauniit maisemat
Siisti laavu ja roskaton ympäristö ylipäänsä
Ruuhkaton, vaikka autoja paljon olikin
Paukanevan miinukset –
Näin talvisaikaan ohitustilanteet oli vähän haastavia, koska jonkun piti aina hypätä vyötäröä myöden lumihankeen
Polku lintutornille oli hiukan tahmeaa kuljettavaa. Sinne oli huomattavasti kapeampi polku kuin muualla
Laavu ei ollut välttämättä niin tunnelmallinen kuin jossain muualla
Täytyy mennä käymään myös kesäaikana täällä, silloin ohitustilanteet voivat olla helpompia ja lintutornille ei tarvitse kahlata kinttupolkua pitkin.
Nyt kaikille makkarat ja pillimehut kyytiin ja ei muutakun patikoimaan paukanevalle!
Sun goes down.
P.S Harjaannutaan koko ajan enemmän eräjormailussa. Viime kerralla meillä oli kaikki tavarat paperikassissa ja nyt tajuttiin ottaa oikein reppu selkään. Ensi kerralla osataan ottaa sitten mukaan myös termospullossa kaakaota. Eli voisi sanoa, että kaikkea oppii tekemällä. 😁
Iskeekö sullekin aina keväisin kevätkärpänen? Mulle iskee ja tosiaan tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Tämä talvi on ollut niin upea ja kaunis, että en muista milloin olisi ollut näin kaunista. Päivät alkavat pidentyä ja nyt ollaan saatu nauttia upeista auringonsäteistä ja tänään avatessani verhoja, huomasin että aurinko jopa jo vähän lämmitti. Toki lasin läpi.
Tämä talvi on ollut kyllä niin upea, etten muista kyllä koska viimeksi olisi ollut näin kaunista ja puhdasta!
Mutta se kevätkärpänen. Näihin aikoihin se yleensä pistää. Miten se sitten ilmenee. No enimmäkseen sillä, että suunnitelmia on enemmän kuin aikaa (ja rahaa) millä toteuttaa ne. Kotia tekee mieli laittaa ja yksi mikä mulle tulee keväisin on kukat. Rakastan kukkia vuodenajasta riippumatta, mutta aina keväisin tekee mieli hakea uusi kimppu aina siivouksen jälkeen (tai melkein joka päivä). Vaatekaappi tekisi mieli laittaa uusiksi, kampaajalle pitäisi päästä kosmetologista puhumattakaan. Jotenkin tulee tietynlainen halu pitää itsestään vieläkin parempaa huolta kun yleensä. Suunnittelen kovasti myös matkoja. Haluaisin matkustaa kovasti Lappiin, mutta en tunnu pääsevän sen asian kanssa oikeen puuta pidemmälle. Eli todennäköisesti matka jää ajatustasolle. Mikäs siinä, aivot tuntuu tekevän muutenkin keväisin tuplatyötä kevätkärpäsen ansiosta. Onpahan Lapin matka edes ajatustasolla sitten.
Kukat tuo aina iloa.
Tämä aika on mielestäni toivon aikaa. Tuntuu jotenkin, että kaikki on mahdollista. Valon lisääntyessä saan itsestäni enemmän irti ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Eli voisiko sanoa, että kevät antaa meille ihanan paljon toivoa tulevasta..?
Aurinko armas.
Kuinka sinä koet kevään? Onko se sinulle toivon aikaa vai jotain muuta? Entä pureeko sinuun kevätkärpänen ja jos se puree, millä lailla se ilmenee?
Tasapaino. Miten löytää kaikkeen tasapaino? Fyysisen tasapainon pystyt saavuttamaan harjoittelemalla fysiikkaa. Itse koen omaavani hyvän tasapainon ja tämän olen varmasti saavuttanut ratsastamalla aina aikuisikään asti. Mutta kuinka valtavasti se on vaatinut toistoja? Fysiikkaa kehittääkseen tarvitaan tuhansia ja vielä senkin jälkeen tuhansia toistoja. Siltikään toistot eivät välttämättä ole vielä täydellisiä. Meillä kaikilla on erilaiset fysiikat ja voi olla, että se joka oppii jonkun asian kymmenellä toistolla, toisella voi mennä tuhansia toistoja ja se ei ole vieläkään toimiva se toisto.
Mitenkäs sitten tasapaino kaikissa arkisissa jutuissa tai henkinen tasapaino? Nämä ovatkin sitten omasta mielestäni aivan eri juttu. Arkinen tasapaino. Tarkoitan tällä sitä kuinka löytää arjessa tapahtuviin juttuihin tasapaino? Itsellä tuottaa esimerkiksi vaikeuksia löytää tasapaino salilla käymiseen. Onko mulle hyvä käydä siellä kaksi kertaa viikossa vai viisi kertaa. Sitten tähän tulee mukaan vielä se henkinen tasapaino, joka välillä siellä salilla kyselee että onko tässä salilla hyppäämisessä mitään järkeä? 😅 Tai tasapaino syömisen kanssa. Pääsääntöisesti tulee syötyä puhtaasti, mutta sitten jos vaikka käyt päivällä lounaalla jossain niin illalla tekisi jo mieli hakea joku subi tms.. Miksi ei vaan voi käydä lounaalla ja illalla syödä kiltisti kananmunaleipä. SÄILYTTÄÄ NÄIN SE TASAPAINO.
Henkinen tasapaino onkin sitten juttu aivan erikseen. Fysiikallisesti pystyt sanomaan itsellesi, että tänään lähdetään salille ja harjoitellaan toistoja. Mielelle tätä ei kuitenkaan voi tehdä niin yhtä helposti. Meillä kaikilla on huonoja päiviä ja jos jo aamulla herätessä tuntuu vähän nihkeältä, niin silloin on todella vaikea sanoa mielelle, että nyt täytyisi toimia. Tässäkin asiassa täytyy löytää tasapaino ja hyväksyä se, että aina mielikään ei voi toimia täydellä teholla. Silloin voi pysähtyä vain miettimään, mistä kaikki johtuu ja miettiä pystyisikö siihen mielentilaan antamaan itselleen jotain millä siitä päästä yli? Sitä ei kuitenkaan kannata alkaa liikaa murehtimaan, koska todennäköisesti seuraavana päivänä, toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on taas paljon valoisampaa, selkeämpää ja TASAPAINOISEMPAA.
Sanotaan, että hiukset ovat naisen kruunu. Uskon, että valtaosa meistä naisista on samaa mieltä. Mutta tämä ei koske ainoastaan meitä naisia. Hiukset ovat yhtä tärkeä asia myös miehille.
Olen aina ollut kova hoitamaan hiuksiani, mutta minulle on myös hiusten suhteen käynyt erimoisia onnettomuuksia. Minulta on kaksi kertaa hiukset palanut vaalennuskäsittelyn seurauksena ja kerran olen joutunut leikkaamaan hiukset melko lyhyiksi ”nuudelipidennysten” seurauksena.
Tällä hetkellä minulla ei ole mitään hiustenpidennyksiä, vaan haluan katsoa saanko hyvällä hoidolla omasta hiuksistani; vahvat, terveet ja kiiltävät. Ja tämä kaikki vaatii hyvää hoitoa ja hiusten kunnioitusta.
Yksi ammateistani on kampaaja ja jonkin verran on ammattitautina aina testailla myös uutuuksia ja käyttää kunnollisia, laadukkaita tuotteita. Nyt kerronkin omat hiustenhoitorutiinit ja lempparituotteet.
Tällä hetkellä mulla on tyvessä pitkälti omaa väriä, jonka takia hiukset on pestävä useammin kuin silloin kun se on juuri raidoitettu. Eli tämä johtuu siitä, kun omaa hiusta on paljon ja se on niin tervettä eikä siinä ole mitään käsittelyjä niin se rasvoittuu helpommin kuin esim, käsitelty (värjätty) hius. Melkein joka toinen päivä tulee hiukset pestyä, kun taas värjäyksen jäljiltä riittää kaksi kertaa viikkoon.
Pyrin käyttämään mahdollisimman vähän fööniä ja kuumia rautoja. Mutta nyt olen joutunut käyttämään niitäkin enemmän, koska hiukseni jouduttiin pidennysten jäljiltä leikkaamaan polkaksi ja ne on tällä hetkellä niin haastavan mittaiset, että niitä on pakko muotoilla jollain tai näyttävät kuin lehmännuolemilta. Enkä koko aikaa viitsisi pitää hiuksia kiinni, koska sekin rasittaa hiuksia.
Yritän pitää nyt mahdollisimman pitkiä värjäysvälejä, että saan hyvän buustin hiusten vahvistumiseen ja kasvamiseen.
Tärkein asia hiusten kannalta on kuitenkin ravinto. Itse huomaan selkeän eron hiuksissa jos ruokavalio muuttuu radikaalisti. Kaikki mitä suuhun laitat, vaikuttaa suoraan hiuksiin ja ihoon. Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion lisäksi pyrin syömään vitamiineja (D&C-vitamiinia, kollageeni/biotiini valmistetta ja myös rautakuurin syön yleensä talven alkaessa). Pizzaa ja hampurilaisia myös välillä, että säilyy taspaino 😁
Yritän myös, että en koko aikaa harjaisi hiuksia, koska kyllähän se kuluu kun sitä koko ajan harjaa. Tämä tuli todettua varsinkin pidennysten kanssa, että kyllä oli oma hius kulunut kun pidennyshiusta piti jotenkin harjata enemmän. Oma hius oli vaan lähestulkoon varissut pois.
En ole myöskään koskaan käyttänyt kuivashampoota. Kerran kokeilin kaverilta ja se riitti minulle. Kuivatti tukkaa ihan tosi paljon, enkä ole siihen sen jälkeen palannut.
Pesen hiukset myös pari kertaa kuussa syväpuhdistavalla shampoolla niin saan kaikki hiuslakan ym. jämät pois hiuksista.
Uskallan myös aina kampaamokäynneillä leikkauttaa hiuksia. Se on myytti, että ne kasvaisi sen jälkeen nopeammin. Siinä voi olla kuitenkin tietynlainen illuusio siitä, että ne muka kasvaa nopeammin kun leikkauksen jälkeen näyttävät paremmilta ja paksummilta.
Pyrin myös aina odottamaan, että hiukset ovat kuivat ennen nukkumaanmenoa. Tuntuu jotenkin, että märkä hius hankautuisi helpommin tyynyä vasten ja katkeaisi. Tämä on kuitenkin täysin mun oma ajatus, eikä varmaan pidä edes paikkaansa.
Mitkä sitten on mun lempituotteet? Mulla on muutama all time favourite tuote ja haluan jakaa nämä teidän kanssa.
Ykköspaikalle menee ehdottomasti Sebastian shine define hairspray. Löysin tämän tuotteen puolisentoista vuotta sitten ja tämä on sellainen mitä en aio vaihtaa. Aivan älytön tuote kiharoiden alle ja kiharat on kunnossa vielä seuraavanakin päivänä. Ja tuoksu on aivan ihana.
Kakkossijan saa Olaplex tuotteet. Minulla on käytössä shampoo ja hoitoaine. Ne ovatkin saavuttaneet jonkinlaisen kulttisuosion ja ovat täysin suosionsa arvoisia. Ainut juttu on tällä hetkellä, että ne ovat vähän liiankin hoitavia omalle tyvelleni joka on täysin omaa väriä. Eli voipi olla, että ovat joillekin hiuslaaduille (täysin käsittelemättömät ja terveet), jopa liian hoitavia? Mun vaalennetuille suortuville kuitenkin pelastus ja nämä ovat tuotteet jotka tulee löytymään aina hyllystäni. Ovat myös riittoisia.
Kolmossijan saa Wellan SP-luxe oil hoitoöljy. Olen monenmoisia kokeillut, mutta öljyistä tämä on paras. Pisteet myös siitä, ettei tahmaa hiuksia vaikka öljy onkin.
Hyllystä löytyy myös Wellan SP luxe oil shampoo ja hoitoaine. Näitä olen käyttänyt myöskin niiden lanseerauksesta lähtien. Niiden tuoksu on uskomattoman hyvä ja ne kuuluvat myös luottotuotteisiini.
Yksi hiustenhoidon kulmakiviä on täydellinen hiusharja. Ja sehän löytyy Simply Naturalilta. Sen parempaa harjaa ei ole ja olenkin käyttänyt tätä jo toistakymmentä vuotta. Ja kerran olen harjan uusinut. Harja vain paranee käytettäessä.
Toistakymmentä vuotta minulla on ollut käytössä myös ghd:n suoristusraudat. Kapeampi ja leveämpi, koska miksi ei. 😁 En ole muita edes kokeillut, koska miksi hyvää vaihtamaan. Kihartimia löytyy myös pienempää ja isompaa ja ne on remingtonilta ja olen tykännyt. Remington oli ainut miltä löytyi täydellisen kokoinen ”puikko” häätukkaa varten.
Hiuslakoista käytössä minulla on eniten Osista ja Bed Headin hard headia. Todella hyviä peruslakkoja, mitä saa jo suhteellisen edullisesti joka paikasta. Parhaimmat lakat kuitenkin mitä olen kokeillut, löytyy Sebastianilta.
Suoristukseen en ole löytänyt vielä luottotuotetta, voi johtua siitä että olen todella vähän suoristanut hiuksiani. Yleensä jos käytän rautaa, sillä tulee saatua aikaan kiharaa.
Rakastan myös kaikenlaisia hiuspantoja ja pinnejä. Vanhin hiuspinnini on aivan lapsuudesta ja se on sellainen kiiltävä karvamato. Käytän sitä vieläkin välillä, se on mulle hiuspinneistä rakkain.
Upean kiillon hiuksiin saa käyttämällä SP luxe oil light keratin protection spray kiiltosuihketta.
Käytän säännöllisesti hopeashampoota, mutta siinä ei ole tällä hetkellä mitään yhtä yli muiden. Tällä hetkellä käytössä on Lórealin hopeashampoo ja se on hyvää. Fudgea käytin ennen, mutta se kuivatti liikaa hiuksia. Käytän myös sävyttäviä hoitoaineita ja niistä oma suosikkini on Goldwellin Soft Color vaahto. Välillä vaihtelen sävyä, mutta lemppari on 10BS.
Minulla on ollut käytössä (pitääkin taas hakea lisää), vitabalnsin biotiini collagen tabletti. Tähän astisista kokeiluista se on ollut parhainta. Vaikuttaa myös todella myönteisesti ihon kuntoon.
Tuossa muutama ajatus miten omaa ”kruunua” voi kohdella hyvin. Aika monta vaihetta siinäkin on kun näin alkaa kirjoittamaan ajatuksia ylös. Hiukset on tosi tärkeät minulle, enkä ole koskaan pihistellyt niiden hoidossa. Välillä vaan olisi kiva kun ne kasvaisi nopeampaa. 😁
On myös pari juttua mitä haluaisin koittaa hiustenhoitoon liittyen. Haluaisin koittaa dysonin airwrap muotoilulaitetta ja toinen mitä haluaisin koittaa on Oslo Skin Labin kollageenijauhetta. En myöskään voi luvata, etten koskaan enää ota pidennyksiä. Sekin päivä varmasti vielä tulee, että pidennyspenkissä ollaan. Mutta nyt keskitytään vain oman hiuksen kasvuun.
P.S Tavatessani Jonin, kävin jo parturi-kampaamo koulua. Hän oli kuitenkin niin tarkka hiuksistaan, että olimme olleet yli vuoden yhdessä ennenkuin sain leikata hänen hiukset. Nykyään meillä on niin hyvä parturisuhde, että hän ei hätkähdä vaikka viime kerrallakin kuului oho kun unohdin laittaa tallan hiustenleikkuukoneeseen. Onneksi huomasin asian suhteellisen ajoissa ja vältyttiin suuremmalta katastrofilta. 😁
Vuodet kuluu niin älyttömän nopeaa ja taas vaihtui yksi. On ihanaa, että ollaan menossa kohti kevättä ja kesää. Aamuisin lenkillä huomaa jo sen, että päivä on alkanut pitenemään kukonaskeleen verran.
Uusi vuosi tuo tullessaan aina jonkinlaisia ajatuksia ja toiveitakin tulevasta. Itse yritin viime vuonna harjoitella sitä, että muutoksia voi tehdä pitkin vuotta. Aloittaa vaikka keskellä viikkoa, aina ei tarvitse odottaa maanantaita tai ensi kuuta muutokseen. Jos haluaa muuttaa jotain asiaa elämässä, se vaatii töitä. Ja töitä on tehtävä asian suhteen ympäri vuoden. Ei auta jos teet asian eteen jotain vuoden ensimmäisen kuukauden ja loppuvuoden odotat että asiat ratkeaa itsestään.
Uusi vuosi odotuksia täynnä.
Kysyin hyvältä ystävältäni ennen vuodenvaihdetta, meinaako hän tehdä mitään uudenvuoden lupauksia. Hän oli sitä mieltä, että ei tee mitään lupauksia vaan aikoo jatkaa aivan kuten tähänkin asti, koska se toimii. Mietin sitä omalla kohdallani ja miksi sitä tosiaan muuttamaan hyvää kaavaa jos se kerta toimii. Aion kuitenkin ottaa omaan kaavaani mukaan muutamia ”parannuksia”. Ja ajattelin kertoa omat lisämausteet toimivaan reseptiini;
– Säästäminen. Viime vuotena kun ei maailmalle paljon päässyt, oli outoa että rahaa oli paljon enemmän kun yleensä. Ja koska aika ei kulunut seuraavan matkan etsimiseen, löysin uuden harrastuksen: SÄÄSTÄMISEN. Tämä viime vuoden säästämismatka on ollut kyllä hauska. Olen myös löytänyt podcastit ja musiikkia sieltä ei paljon viime vuonna tullut kuunneltua, koska kaikki lenkit on mennyt rahapodeja kuunnellessa. Enkä olisi kyllä koskaan uskonut, että innostun aiheesta näin paljon. Ainut mikä siinä on huono homma, niin se on aika pitkäjänteistä hommaa. Tästä on tullut meidän koko perheen yhteinen harrastus, mistä puhutaan paljon. Siskoni mies kertoi eilen, että oli lukenut jonkun tutkimuksen. Tiesittekö, että sen mukaan suomalaisten mielestä on hyväksyttävämpää rikastua voittamalla lotossa kuin sijoittamalla? Myöskään perintöä saamalla ei ollut hyväksyttävää rikastua, koska et ole itse ”tehnyt” niitä rahoja. Jokuhan ne rahat on perintöönkin tehnyt ja sitten niistä maksetaan vielä monta kertaa veroa. Mutta lotto, se on suomalaisten mielestä hyväksyttävä tapa rikastua, ei kuitenkaan se että olet itse rahasi tehnyt. Aika hassua. Tein itselleni aika ison säästötavoitteen tälle vuodelle, koska haluan testata pystynkö siihen. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää kun saan sen hyvin alkuun.
– Liikunta. Kävin koko viime vuoden tosi hyvin salilla ja lenkkeily siinä tukena. Loppuvuoden harjoittelin kuitenkin himmaamaan liikuntaa, koska se alkoi mennä vähän yli. Koska olen koko elämäni harrastanut ratsastusta ja omistanut hevosia, niin sehän on ollut jokapäiväistä hommaa. Nyt mun on ollut tosi vaikea hahmottaa sitä, että salilla ei tarvitse joka päivä käydä vaikka hevosia joka päivä saikin hoitaa. Syksyllä tosiaan aloin etsiä itselleni sopivaa salimäärä kertaa viikolle ja sen harjoittaminen jatkuu edelleen, koska en koe täysin löytäneeni sitä vielä. Tänä vuonna haluan myös kehittää omaa kestävyyskuntoani, se täytyy kuitenkin aloittaa pienillä teoilla.. Siinä mulla menee yleensä vikaan se, että lähden heti viiden kilsan juoksulenkille ja vedän sen täysillä. Sen jälkeen ei huvita koko homma enää. Eli harjoitusta vaatii.
Liikunta on lääke.
– Kuluttaminen. Olen aina mennyt sillä periaatteella, että halpa ja hyvä ei kulje käsi kädessä. Sen takia kuluttajana ostan mieluummin kestäviä, käyttöä kestäviä tuotteita harvemmin kuin pikamuotia usein. Tämä mulla on jo aika hyvin hanskassa. Tänä vuonna aion käyttää enemmän palveluita (kasvohoidot, hieronnat yms, mitä nyt säästämiseltä pystyn).
– NOUTORUOKA! Ah, tämä on ehdottomasti meidän suurin heikkous. Noutoruoan hakua täytyy ehdottomasti vähentää. Niin helppoa ja hyvää kun se onkin, niin täytyy löytää itsekuri sen hakemiseen. Joskus se on ok, mutta ei joka viikko perjantaista-sunnuntaihin. Tehtiin kotona diili, että jos jompikumpi ehdottaa asiaa, laitetaan yhteiseen kirstuun kumpikin aina kymppi rahaa. Katsotaan kuinka paljon siellä on rahaa vuoden lopussa. 😁 Merkkipäivät on erikseen ja silloin käydään aina jossain syömässä. Mutta sellaiset turhat haut pois. Saas nähdä kuinka onnistutaan.
– Ihmissuhteet. Aion käyttää tänä vuonna aikani vain sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka osaavat arvostaa sitä ja ovat luottamukseni arvoisia. Sellaiset ihmissuhteet joissa sinun täytyy olla jotain muuta kuin olet, etkä saa tuntea kuin joillain tietyllä tavalla kuinka vastapuoli odottaa, EI ole ok eikä hyväksyttävää. Olen ollut liian sinisilmäinen mitä tulee ihmissuhteisiin ja tätä puolta haluaisin harjoittaa itsessäni enemmän, että en aivan sokeasti luottaisi kaikkiin.
My rock ❣️
– Vuosi 2021 tuo tullessaan myös pikku sysäyksen unelmien toteutumista. Viime vuonna ostettu unelmatontti saa aukon tulevalle kodille kun Joni lupasi kaataa alustan. Täytyy myös alkaa ottaa yhteyttä talotoimittajiin ja alkaa hioa meidän tulevaa taloa paperille. Vitsi miten jännää, mutta samalla myös raastavaa, että kaikki tulisi juuri niinkuin on ajatellut eikä jäisi mitään huomaamatta.
Koiratkin ovat ottaneet tontin aivan omakseen ja rakastavat juoksennella siellä vapaana. Tässä he ovat apurina puusavotassa.
– Säästämisinnosta huolimatta, aion myös tehdä matkan jonnekin päin maailmaa. Katsotaan myöhemmin koska ja minne. ☺️
Tässä matkalla Suomessa, Kalajoella. Tänä vuonna auringonlaskuun jonnekin päin maailmaa.
Tässä muutama ajatus tulevalle vuodelle. Mitä itse haluat tältä alkaneelta vuodelta?
Taas ollaan siinä ajassa vuotta, että joululahjojen ostaminen on ajankohtaista. Mitkä sitten ovat niitä parhaita lahjoja. Itse olen jo vuosia yrittänyt ostaa käytännöllisiä lahjoja ja yrittänyt karsia kaiken ”krääsän” pois.
Tein tänä vuonna oikein listan siitä, kenelle aion lahjoja ostaa ja mitä aion kenellekin hankkia. Sain sen juuri valmiiksi ja aionkin huomenna suunnistaa sen kanssa ostoksille. Kauppoja ajatellen olen listaihminen, koska vaikka järkyttävän hyvän muistin omaankin niin tällaisissa asioissa lista on parasta. Ilman listaa kävisi kuitenkin niin, että kotiin päästessä puolet puuttuu.
Mitkä ovat sitten niitä joulun parhaita paketteja? Yleisesti ottaen voisin ajatella, että yksi tämän joulun hittilahjoista on uusin playstation 5. Joka joulu pintansa pitävät myös puhelimet, tietokoneet ja erilaiset tabletit. Airpodit ym, langattomat kuulokkeet ovat varmasti tänäkin vuonna kovassa kysynnässä.
Mitä sitten itse ajattelen hyvästä lahjasta. Itseltäni on toivottu tänä vuonna pehmeitä paketteja ja ne ovatkin yksi lemppareistani mitä tykkään ostaa. Olen aina rakastanut kauniita vaatteita ja niitä on ihana ostaa myös muille. Mielestäni myös kaikennäköiset syötävät lahjat (ns. herkkukorit) toimivat myös aina. Lahjakortit ovat myös takuuvarmoja, varsinkin jos tietää mistä toinen tykkää. Useimmat naiset varmasti arvostavat kaikkia kauneuteen liittyviä lahjakortteja (kampaaja, kosmetologi, kemppariliikket esim. Kicks). Yleisesti varmasti myös hieronta, ravintola tai yö hotellissa olisi monen mieleen. Opiskelijalle suuri apu voisi olla esim. lahjakortti ihan vaikka ruokakauppaan.
Sitten taas jos tykkää leipoa, niin itsetehdyt lahjat on mielestäni ihan superhyvä idea. Leipoa vaikka kuivakakku tai itsetehtyä toffeeta. Tämä jos mikä on hyvä idea, koska lahjanantaja on oikeasti nähnyt vaivaa ja aikaa lahjan tekemiseen.
Jos tuntuu, että yksinkertaisesti ei keksi mitään ostettavaa niin raha toimii aina! Tuntuu, että nykypäivänä se on paljon nuortenkin suosiossa. Myös joulukukat ovat sellainen asia mikä kuuluu jouluun, joten kukat ovat omasta mielestäni hyvä lahja jouluun.
Joka tapauksessa lahjaa ostaessa on aina ajatus tärkein. Antamisen ja saamisen vilpitön ilo on aina parasta lahjoissa. Oli se sitten itsetehty tai kaupasta ostettu, suuri tai pieni niin aina silti yhtä arvokas. ❤️
P.S oma lahjalistani on tänä(kin) vuonna niin pitkä (ja kallis), että en taida uskaltaa näyttää sitä edes Joulupukille.
Antoisia lahjanostohetkiä, älkää tehkö siitä turhan stressaavaa
Kampaamokoulua käydessäni meillä oli yksi opettaja jolla oli tapana aina sanoa, että elämä on valintoja. Hän oli siinä aivan oikeassa ja asian ytimessä. Välillä tulee aina mietittyä tätä lausetta ja itseasiassa sitä tulee nykyään aina itsekin välillä käytettyä.
Vaikka emme sitä ehkä ajattele, mutta teemme päivittäin ihan älyttömästi erilaisia valintoja. Mistä sitten tietää mitkä niistä ovat hyviä ja mitkä eivät? Kaikki valinnat ei kuitenkaan voi olla pelkkää hyvää- tai huonoa. Joskus meidän valintoja arvostellaan ja joskus me saatamme sortua arvostelemaan toisten valintoja.
Itse olen miettinyt omia valintojani. Valinnathan ovat kuitenkin tuonut minut tähän missä nyt olen. On tullut tehtyä kyllä älyttömän paljon hyviä valintoja, mutta näin paljon valintoja tehneenä myöskään kaikki ei ole ollut hyviä ja onnistuneita.
Mikä määrittää sitten sen, onko valinta hyvä vai huono. Joskushan hyvä valinta voi osoittautua myöhemmin huonoksi ja toisinpäin. Jotkut sanovat, että eivät tekisi mitään toisin, uskon kuitenkin että meillä kaikilla on edes yksi asia minkä tekisi eri tavalla.
Tuleviin valintoihin onneksi voi vaikuttaa, menneisiin ei enää voi. On asioita joita tottakai valitsisin ja tekisin eri tavalla, jos olisin tiennyt kuinka asiat menee sen valinnan jälkeen. Mutta tämä onkin kinkkinen juttu, koska mistä voisi ennen valintaa tietää, että valinnan jälkeen kaikki menee persiilleen. Eli toden näköisesti valinta olisi sama ja väistämättä tulisi se mahalasku.
Voin onneksi todeta, että onneksi valtaosa omista valinnoistani on kuitenkin onnistuneita. Valinnat, niin hyvät kuin huonot ovat tehneet minusta kuitenkin vahvan, periksiantamattoman ja itsenäisen naisen joka selviää myös myrskyistä ja mikä tärkeintä; seisoo omilla jaloillaan.
Mun onnistuneet valinnat on vienyt mua mitä ihmeellismpiin paikkoihin. Olen mun valintojen kautta nähnyt niin paljon maailmaa, erilaisia kulttuureita ja päässyt kokemaan kaikkia uskomattomia juttuja. Jos olisin valinnut toisin ja päättänyt pysyä vain kotona, kaikki kokemukset olisi jäänyt kokematta. Olen viime aikoina iltaisin nukkumaan mennessä ajatellut paljon sitä, kun olimme Karibian risteilyllä ja pysähdyimme siellä Anguillan saarelle uimaan delfiinien kanssa. Jos olisimme valinneet olla lähtemättä risteilylle, en olisi saanut etuoikeutta uida delfiinien kanssa. En tiedä miksi juuri tämä pyörii tällä hetkellä mielessä, mutta sen tiedän että tuohon paikkaan haluan vielä joskus palata.
Uimassa Penelopen kanssa upealla Anguillan saarella. Super eläinrakkaana ihmisenä tämä oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Delfiinit ovat upeita ja älykkäitä eläimiä.
Kuinkas sitten meidän jokapäiväiset valinnat? Itse valitsen aina ensimmäisenä aamuisin ajatella jotain mukavaa. Sama pätee myös illalla nukkumaan mennessä. Ja kaikessa siinä välissä. Olen myös yrittänyt harjoittaa sitä, että jos mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, olen sitten hiljaa. Valintoja me kaikki yritämme varmasti tehdä niin, että ne olisivat mahdollisimman hyviä meille, että meidän läheisille. Joskus tulee valittua väärinkin ja se on ihan ok. Siitäkin yli päästään, koska kaikella on tarkoituksensa ja ihmisiähän tässä vain ollaan. ❤️
Kuinka monelle sana epämukavuusalue kuulostaa tutulta? Minkälaisia epämukavuusalueet voivat olla? Kuinka epämukavuusalueelle tulisi astuttua useammin?
Olen itse siitä hassu, että olen aina suuna päänä jokaisessa, hulluissakin paikoissa. Olen hypännyt benji hypyn, esiintynyt monessa eri näytelmässä nuorempana isoillekin yleisöille, tullut Haitilla maailman pisintä vaijeriliukua, kokeillut laskuvarjosimulaattoria ja nämä on vain murto-osa siitä mitä olen kokeillut. Enkä ole ikinä kokenut olevani näissä asioissa epämukavuusalueella. Päinvastoin olen kokenut, että olen saanut näistä aivan jäätävät adrenaliinikiksit ja olen onnellinen että olen kokeillut kaiken, enkä ole jättänyt kokeilematta mitään mitä haluan sen takia etten uskaltaisi. Ja nyt olenkin pitkään haaveillut sky diving hypystä.
Mutta jos puhutaan epämukavuusalueesta niin mitä se on mulle? Mulle se on enemmän arjen ulkopuolelle menevät asiat. Tuttu arki, mitä me kaikki rullaamme viikosta toiseen on helppoa keholle ja mielelle. Käydään töissä, kaupassa, mahdollisissa harrastuksissa mitkä on jo tuttuja. Muistatko esimerkiksi tunteen kun aloitit uuden harrastuksen? Oliko se sulle pelkkää intoa ja uuden asian opettelua? Kiva jos niin on, itselle kuitenkin tuollainen asia on epämukavuusalueelle astumista. Kohdallani voisin ottaa esimerkiksi sen, kun aikoinani aloitin käymään salilla. Ensimmäiseen kahteen vuoteen en suostunut menemään sinne yksin. Tarvitsin aina Jonin mukaan tai sitten kävin Marian kanssa ryhmäliikunnassa. Mistäkö tämä johtui? No ainoastaan siitä, että olin niin epämukavuusalueella ja olin siellä todella pitkään salia ajatellen. Hirvitti ajatus siitä, etten osaa käyttää jotain laitetta tai jään jumiin jonnekin. Nykypäivänä tämä epämukavuusalue on mulle täysin mukavuusalue. Ja kyllä, nykyään käyn salilla suurimmaksi osaksi yksin. 😁 Ja nykyään salilla yritän mennä treenien osalta epämukavuusalueelle. Ei ole helppoa mennä soutamaan jos juoksumatto houkuttelee aina enemmän. Eli soutaminen on mulle epämukavuusaluetta kun taas juoksumatto on mun mukavuusaluetta.
Miksi sitten on niin tärkeää mennä epämukavuusalueelle? Tuo on aika hyvä vertauskuva tuo juoksumatto vs soutulaite. Jos päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen olet pelkästään juoksumatolla etkä kokeile ollenkaan soutulaitetta, lakkaat jossain vaiheessa kehittymästä. Ja suurin piirtein jokainen kuitenkin haluaa kehittyä, onnistua ja tulla paremmaksi.
Koen, että myös tietynlaiset sosiaaliset tilanteet ovat mulle epämukavuusaluetta. On tilanteita, että vaikka ihmissuhteissa on tilanteet muuttunut ja se ei olekaan enää niin mukavuusaluetta kuin aiemmin on ollut. Silti on kuitenkin tilanteita, missä et voi välttyä tältä epämukavuusalueelta.
Kun miettii asiaa, niin nämä epämukavuusalueet saattavat rajoittaa omia tekemisiä. Tämäkin on tietysti niin paljon kiinni ihmistyypistä. Itselläni se ei rajoita mitään, mutta välillä hyppy epämukavuusalueelle voi ottaa hetken aikaa että sinne uskaltaa hypätä. Epämukavuusalueelle meno saattaa vaikuttaa aivojen raskaampaan toimintakykyyn ja mulla tulee ainakin pää kipeäksi. 😅 Kuitenkin, JOKAISESTA hypystä epämukavuusalueelle seuraa jotain. Aina se ei välttämättä ole sitä mitä odotit, mutta ainakin hyppäsit. Ja joistakin hypyistä tulee ajan saatossa lopuksi mukavuusaluetta.
Vaikkakaan siinäkään ei ole mitään väärää jos haluaa pysytellä ainoastaan siellä mukavuusalueella. Mulle mun mukavuusalueeseen kuuluu koti, perhe, hyvät ystävät, tuttu työpaikka, tutut harrastukset ja aivojen lepuuttaminen koirien ja kissan kanssa. Itse olen kuitenkin haastanut itseäni koko ajan enemmän epämukavuusalueelle, koska elämä ei anna jos ei siltä pyydä.
Nyt jos olet miettinyt tekeväsi jotain, mikä menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle niin ei muuta kuin anna mennä. Elämä voi antaa myös iskun vasten kasvoja, mutta sitten yrität vain uudestaan. Itse olen yrittänyt kertoa itselleni, että epäonnistumista ei kannata pelätä. Ei voi epäonnistua tai onnistua jos ei koskaan poikkea polulta.
Näillä ajatuksilla siirrytään kohti marraskuuta.
Mulle yksi mukavuusalueesta on juhlat. Rakastan kaikkia juhlia. Tämä kuva tämän syksyn ihanilta 70-vuotis juhlilta.
Meillä ei ollut kuin viikko lomaa tänä vuonna ja alunperin oli tarkoitus ottaa joku äkkilähtö ja suunnata viikoksi jonnekin. Tämä nyt kuitenkin sitten muuttui viikon mittaiseen kotimaan lomaan.
Ehdimme tämän viikon (+muutaman vapaapäivän) aikana käydä Helsingissä ja tietenkin Tuusulassa asuntomessuilla. Sitten tehtiin road trippi Kalajoelle, siitä Vuokattiin jonka jälkeen suunnattiin Kolille ja viimeinen etappi oli Kuopio.
Reissu alkoi tosiaan Helsingistä ja siellä kävimme Tuusulan asuntomessuilla. Tilanteen huomioonottaen mielestäni turvallisuus ja hygienia oli järjestetty hyvin messuilla. Tämä kuitenkin meinasi luonnollisesti sitä, että kohteisiin joutui jonottamaan välillä turhankin kauan. Tämän jonottamisen takia meidän varaama kuusi tuntia ei sitten riittänyt alkuunkaan.
Vettä satoi messuilla, välillä taivaan täydeltä. Onneksi oli upeita kohteita, missä sai olla sateelta piilossa.
Messut itsessään jäivät aika valjuiksi ja ideat omiin juttuihin jäi saamatta. Tänä vuonna messujen ”juttu” oli kylpyhuoneet joihin oli panostettu ja tehty niistä aivan spa:maiset. Ne olivat kyllä messukohteissa toinen toistaan upeampia. Mielestäni taas käytännöllisyys loisti poissaolollaan. Parasta tämän vuoden messuissa oli kyllä seura. Vietettiin ihana päivä ja siihen perään vielä ilta parhaassa seurassa ystävien kanssa.
Messupäivän plussat:
Seura (Julia ja Papu)
Messualueen ruoka vaatii kyllä erityismaininnan, oli kyllä niin hyvää
Skoda osaston ilmaiset pehmikset
Hienosti toteutettu turvallisuus
Messupäivän miinukset
Loppupäivästä alkanut kaatosade
Messukohteiden mitäänsanomattomuus
Parkkipaikat liian kaukana (ne on kyllä aina)
Palju osastolla olleet näytteilleasettajat, jotka hyppäsivät itse paljuun ennen messualueen sulkeutumista
Helsingin reissu kun saatiin pakettiin, kurvattiin yhdeksi yöksi kotiin. Seuraavana aamuna lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kalajokea. Uskon, että meillä kaikilla on sellainen ”happy place” ja mulle se on Suomessa Kalajoki. Mulla on sieltä niin paljon hyviä muistoja, että voisin kirjoittaa siitä kokonaisen romaanin. Olen siellä pienestä pitäen käynyt ja joka vuosi sinne on päästävä.
Upea auringonlasku.
Kalajoella houkuttaa maisemat ja aktiviteetit. Tykkään myös siitä ihanasta hiekkaisesta ja kangasmaisesta maastosta mikä siellä on. Siellä on mahdollista tehdä vaikka mitä ja vuosi vuodelta he myös kehittävät sitä. Tällä kertaa ehdittiin olla Kalajoella yksi yö. Ehdittiin kuitenkin tehdä kaikki vakiojutut; eli käydä lohilaaksossa, lenkkeilemässä ja pihvituvalla syömässä. Lohilaaksossa ei ollut enää onginta mahdollisuutta, mutta syötiin siellä sitten aina yhtä maukkaat lohiateriat. Hiekoilla täytyy aina käydä lenkkeilemässä pitkospuita pitkin. Maisemat on niin hienot, että yhtä-äkkiä huomaa lenkkeilleensä kilometri kaupalla. Illan lopetimme sitten syömällä pihvituvassa, mitä suosittelen kaikille ketkä osaavat arvostaa hyvää ruokaa.
Lohilaaksossa herkuttelemassa Kalajoella.
Kalajoen plussat:
Maisemat ja ilmapiiri
Lukemattomat aktiviteetit
Sopivan matkan päässä
Halu palata aina uudelleen
Kesälomakausi oli loppunut, mikä tarkoitti että rauhallista oli
Kalajoen miinukset
Kalajoessa itsessään ei ole miinuksia. Miinus menee tällä kertaa rantakallalle. Rantakalla on majoituspaikka Kalajoella ja kyllä tästä paikasta on aika ajanut jo kauan aikaa sitten ohi. Huoneet päärakennuksessa ovat kyllä oikeen turn offeja. Ketsupit (tai veri?) on räjähtänyt pitkin seinää ja kattoa ja edellisen asiakkaan hiukset on lattiakaivossa. Kirsikkana kakun päällä, aamiaisella lämpimät ruoat olivat kylmiä. On paskapuhetta jos joku väittää, ettei ole mitään väliä mihin yhdeksi yöksi päänsä laittaa.
Upea Kalajoki, nähdään viimeistään ensi vuonna.
Olisimme halunnut lähteä korkeammalle pohjoiseen, mutta aika olisi tullut vastaan, joten päätimme sitten lähteä Kalajoelta Vuokattiin. Vuokatissa meille sattui aika huono keli, mutta onneksi löydettiin upea hotelli Aateli missä yövyttiin. Tässä ihanassa hotellissa, jota voin suositella kaikille oli ihana spa osasto alakerrassa. Sen sai vuokrata omaan käyttöön. Spa osaston erikoisuus oli pölkkysauna. Siellä oli lauteiden sijasta pölkyt missä istuttiin. Aivan mahtava ja tunnelmallinen paikka. Spa osastolta täytyy vielä erikseen mainita se, että siellä oli aivan älyttömän siistiä. Pakko vielä kehua myös henkilökuntaa erikseen. He olivat todella ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Aamupala saa myös kehut ja aamupalalla oli myös maisemat kohdillaan Vuokatin rinteisiin. On talvella varmasti upea. Onneksi Vuokatistakin löytyi aktiviteetteja ja koska emme sään takia ulkoilemaan päässyt niin kävimme keilaamassa ja syömässä Kippo nimisessä ravintolassa.
Sadepäivän aktiviteetit.
Vuokatin plussat:
Hotelli Aateli
Upeat maisemat
Talvella varmasti upea laskettelukohde
Vuokatin miinukset:
Meille sattui huono sää
Vuokatissa luontoilemassa.
Vuokatista lähdimme aikaisin ajamaan sitten Kolille, että meillä olisi siellä mahdollisimman kauan aikaa patikoida. Kolia on tänä kesänä markkinoitu paljon ja pitkälti tämän mukaan mekin sinne suuntasimme. Olen monta kertaa lukenut, että Koli on kohteena jo niin nähty. Olen asiasta kuitenkin eri mieltä, koska on varmasti paljon muitakin Suomalaisia matkaajia jotka eivät ole kokenut Suomen kaikkea kauneutta ja minä olen yksi niistä. Meille Koli antoi kyllä paljon ja osoitti kuinka kaunista Suomessakin voi olla. Ja jätti myös pienen uteliaisuuden, että mitä kaikkea kaunista täällä voi ollakaan.
Kolilla on paljon eripituisia reittejä missä kulkea. Jos haluaa nähdä vaan perus Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha Kolin, se on n. 1,5Km reitti. Mutta mekin suunnattiin kohti Mäkrää ja se olikin sitten jo n.7km. Meille se oli sopivan pituinen retki. Ja meillä meni siihen koko päivä, koska välillä piti vaan pysähtyä ihmettelemään. Kovasti yritimme paikkaa kuvata ja saada tallennettua se kauneus ja hiljaisuus, mutta eipä sitä ihan täysin kameralle saanut. Me selvittiin mielestämme ihan hyvin meidän patikointi taitoihin nähden. Ei ole muuten koskaan maistunut reissumies leipä niin hyvältä kun tuolla maistui, saatika sitten irttarit mitä meillä oli mukana myös. Nyt vaan kaikki kipinkapin Kolille patikoimaan ja nauttimaan luonnon rikkauksista.
Kolin upea luonto.
Kolin plussat
Upeat ja vielä upeammat maisemat
Luonto Suomea parhaimmillaan
Hyvät ja selkeät patikointireitit
Meille osui aivan täydellinen ilma
Kolin miinukset
Oikeastaan ainut miinus oli kun katselin majoituspaikkoja, niin tarjonta oli aika niukkaa ja olematonta ja aitta majoituksestakin saattoi joutua maksamaan 150€/ yö
Kerrassaan upea.
Jatkoimme Kolilta suoraan Kuopioon, jolloin olisimme pari tuntia jo lähempänä kotia. Siellä majoituimme Lapland ketjun hotellissa. Tämä oli kyllä positiivinen kokemus kaikkiaan. Ainoa miinus tulee oikeastaan vain huoneen koosta, joka oli melko pieni, mutta kuitenkin puhdas ja viihtyisä. Mutta ruoka täällä oli aivan OMAA LUOKKAANSA, SIIS NIIN HYVÄÄ! Parhaimpia makuelämyksiä, mitä olen Suomessa kokenut. Jos ette halua yöpyä hotellissa, käykää edes syömässä siellä! Aamupala oli myös aivan mieletön ja tuntui kuin olisi ollut ulkomailla viiden tähden hotellissa aamiksella.
Kuopion plussat:
Lapland hotellin ruoka
Savon murre
Ostosmahdollisuudet
Kuopion miinukset:
Aktiviteettien puuttuminen. Itse en ainakaan ymmärtänyt, että olisi hirveästi mitään ihmeellistä tekemistä.. Varmaan siinä Tahkolla on sitten kaikki tapahtuma
Mitä sitten maksaa matkailu kotimaassa? No se on aivan TOSI KALLISTA. Suurin huomio kiinnittyi ehkä siihen, että hotellien laatu/hinta suhde on kyllä aivan pielessä. Suomen hotellit ovat pääsääntöisesti kyllä aivan karseita. Joka paikassa vihreää ja punaista sisustusta, kalusteet ja kaikki muu jäänyt sinne 80-luvulle.
Hinnasta voisin antaa pienen esimerkin: Yö Suomessa kahden tähden hotellissa joka on valmistunut vuonna kivi ja kirves maksaa keskimäärin n. 130€/vrk. Kun taas yö esim. Bangkokissa viiden tähden hotellissa maksaa parhaimmillaan 50€/yö. Ja Bangkokissa kuuluu hintaan kuitenkin kaikki mahdolliset mukavuudet ja on panostettu sisustukseen ja tuoksuun. Tuoksut on mulle tärkeitä ja Suomessa hotellit pääsääntöisesti haisee ummehtuneelle homeelle. Sen takia otan ulkomailla aina hyvän hotellin, koska ne vaan on siellä niin halpoja ja hyviä. Ruoka on myös kallista ravintoloissa, mutta ruoka nyt on Suomessa kallista muutenkin.
Sitten yksi suuri rahareikä Suomessa lomaillessa on, kun liikut omalla autolla niin bensa. Meillä meni bensaan rahaa n. 400€ ja se on kyllä aika paljon. Tuli toki kilsojakin 2000, mutta silti se aina yllättää kun rahaa menee paljon bensaan.
Sitten ostokset. Ostit Suomesta mitä vaan niin kallistahan se on. Oli kyse sitten vaatteista tai matkamuistoista. Mulla on tapana kerätä aina joka paikasta magneetti jääkaapin oveen. Ulkomailla ne maksaa euroissa 2-3€, mutta Suomessa 8EUROA!!
Oikeastaan ainut ero oli se, että täällä on ainakin vielä luonto ilmainen, kun taas ulkomailla jokaiseen luonnonpuistoon täytyy maksaa pääsymaksu. Ihan sama missä ollaan maailmalla oltu niin aina on peritty maksu, että pääsee patikoimaan. Paitsi, että Seychelleillä taisi olla ettei ihan joka paikkaan tarvinnut maksaa. Mutta sielläkin piti maksaa, että pääsi ihmettelemään vesiputousta.
Onneksi upeat auringonkukat olivat ilmaisia ihastella.
Meidän reissu kesti yhteensä kuusi päivää ja niistä kolmena yönä yövyttiin hotellissa. Meillä kului saman verran rahaa kun kuukauden reppureissulla Aasiassa (poislukien lennot). Eli siitä voipi päätellä, että ei täällä kotisuomessa kyllä aivan tyhjätaskuna matkustella. Meillä on aika kallis hyvinvointivaltio. Ja ymmärrän täysin perheitä ja vähävaraisia jos heillä ei ole rahkeita ihan hirveästi käyttää rahaa kotimaan matkailuun.
Kalleudesta huolimatta, me innostuttiin kuitenkin ihan älyttömästi meidän upeasta kotimaastamme ja ajateltiin ostaa suomalaisesta kirjakaupasta kartat ja oppaat Suomesta, niin tiedetään minne seuraavaksi matkustetaan. Eli siihen asti kunnes on omasta mielestäni turvallista karata taas maailmalle, aion sijoittaa omia pennosiani tänne meidän upeaan kotimaa Suuomeen!
Suomelle kiitos upeista maisemista. Ja kiitos kun veit kaikki rahat.
Onko sulla joku paikka Suomessa joka on sun mielestä näkemisen arvoinen? Kaikki vinkit otetaan vastaan!
Raha on mielenkiintoinen asia. Niin hyvässä kuin pahassa. Ajattelin avata vähän ajatuksiani rahasta ja mitä olen siitä mieltä. Nyt kun olemme pitkään eläneet poikkeustiloissa, myös rahasta on puhuttu paljon. Ajatus, että yksi virus ja yksi viruksen saanut henkilö voi muuttaa melkeinpä voisi sanoa yhdessä yössä kaiken. Jopa koko maailman talouden ja ihmisten rahallisuuden. Kaikki on aika pienestä kiinni vai mitä? Ja kaikki voi muuttua yhdessä yössä, jopa silmänräpäyksessä.
Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut iän myötä. Ennen ajatuksena oli, että kunhan pärjää omillaan se riittää. Nykyään kunnianhimo sen suhteen on kasvanut ja halu vaurastua on kova. Olen kuitenkin tajunnut, että vaurastuminen on pitkäjänteistä puuhaa. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Varsinkin kun lähtökohta on se, että kaikki on rakennettava itse, alusta asti. Uskon kuitenkin, että vaurastuminen onnistuu kyllä jos vain tahtoa riittää.
Minusta ei kuitenkaan koskaan tule nuukaa, koska maailma tarvitsee myös kuluttamista, että se pyörii. Ajattelen asian enemmänkin rahankäytön priorisointina. Eli priorisoin menoni niin ettei minun ei tarvitse koskaan ajatella, että menipä rahat hukkaan.
Oma vahvuuteni ja voihan sen samalla ajatella heikkoudeksikin on se, että en pelkää rahan menettämistä. Eli kanttini kestää ottaa isojakin riskejä esimerkiksi sijoittamisen suhteen. Ajattelen, että riskien ottamiset kuuluu raha-asioihin. Toki koskaan ei saa riskeerata muutakuin sellainen summa mikä on varaa menettää. Mikä se summa sitten kenellekin on, koska toisen 20€ on toisen 100€.
Tärkeämpää on ostaa kokemuksia, kun suuria määriä materiaa.
Rahan kanssa tärkeää on se, että ei anna rahan ohjata itseään vaan ohjaa itse rahaa. Itse en anna rahan määrittää tekemisiäni. Ei ole elämää jos kaikesta tinkii ja jättää tekemättä sen takia, että tilillä pysyy varmasti tietty summa varallisuutta. On vähän hassun näköistäkin jos aina takutaan muutamasta kympistä ja sitten se sama raha käytetään kuitenkin johonkin muuhun turhaan.
Koen itseni kuitenkin jo vauraaksi ja onnekkaaksi, koska olen joka päivä saanut tarvitsemani; katon pään päälle, puhtaat lämpöiset vaatteet, terveys on ollut hyvää ja ruokaa olen saanut kylläisyyteen asti. Olen saanut myös parhaan aviomiehen ja perheen ja ihanat ystävät. Rahalla ei tee mitään, jos nuo perustat ei ole kunnossa. Eli näinkin ajateltuna jokaiselle vauraus voi tarkoittaa myös erilaisia asioita.
On etuoikeus syntyä naisena maahan, missä saat itse valita. Saat tehdä töitä ja tuoda mielipiteensä julki. Minä ainakin haluan olla nuoremmille ja tietysti kaikille naisille esimerkkinä omilla jaloilla seisomisesta. Haluan tehdä itse oman varallisuuteni, pärjätä omillani ja olla riippumaton kenestäkään. Vaurastuminen on paljon muutakin kuin raha. Se on tutustumista itseensä, omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Ja ennenkaikkea se on elämän mittainen matka onnistumisia ja mahalaskuja. Ja kaiken sen arvoista 💎
Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa miltä tuntui ensimmäistä kertaa elämässä matkustella lomalla omassa kotimaassa Suomessa. Ja onko se niin kallista kuin yleensä puhutaan.
Kesä on kyllä ehdottomasti ihmisen parasta aikaa!! Ja miksi se menee aina niin nopeasti? Sanonta menee, että juhannuksen jälkeen kesä on ohi. Kuulostaahan se hullulta, mutta juhannuksesta tosiaan alkaa päivät lyhentyä ja mennään kohti syksyä.
Juhannuksena on ihana pukea kukkaseppele päähän!
Oma kesä on mennyt taas töiden parissa. Reissuissa kun paljon ollaan aina talvisin oltu, niin kesällä harvemmin tulee lomailtua pitkiä aikoja. Nyt meillä on elokuussa viikko lomaa ja kyllä sitä vaan jo vähän odottaa. Siihen asti on kuitenkin mukava nauttia ihanista vapaapäivistä. Ja kesäilloista, toki kesäillat on tällä hetkellä aika viileähkön puoleisia.
Ollaan saatu kyllä tänä kesänä jo tähän mennessä nauttia harvinaisen hyvistä kesäkeleistä, toivotaan että niitä riittäisi vähän vielä elokuullekin. Suomessa kuitenkin aiomme lomalla pysyä.
Haaveissa olisikin lähteä vähän kiertelemään Suomea. Juuri ystävien kanssa puhuimme kuinka hassua on, että minäkin olen käynyt monessa maailman kolkassa mutta Suomessa en Kuusamoa ylempänä. Ajatuksena olisi ainakin käydä tsekkaamassa tämän vuoden asuntomessutarjonta. Ja uskaltaisikohan jo lähteä käymään vaikka päivän Viron reissulla? On kuitenkin vielä pari kuukautta omaan lomaan ja maailma voi muuttua siinä ajassa paljonkin. Kerro ihmeessä jos sulla on jotain suosikki paikkoja Suomessa, mikä olisi aivan pakko nähdä..?
Suomen vihreys on kyllä kesällä upea!
Me ollaan kuitenkin sellaisia, että me ei onneksi koskaan suunnitella liikoja etukäteen niin ei tule sitten pettymyksiä. Mennään juuri sen mukaan minkämoinen on maailmanmeno ja fiilis juuri silloin. Ja jos ei vaikka jostain syystä pystyisi mitään tehdäkään, niin onneksi kotona on aivan parasta olla myös.
Tämä kesä on antanut jo paljon tähän mennessä. Ollaan grillattu jo enemmän kun viime kesänä yhteensä. Minua ei myöskään haitannut, että kaikki kesätapahtumat on peruttu. Mielestäni kesä on sujunut oikein hyvin ilmankin ja ei ole ainakaan väkipakolla tarvinnut mennä kastumaan ja palelemaan festareille. Vaikka toki provinssin aikaan olisi ollut kyllä aivan huikeat kelit. Niin lämmin on ollut provinssin aikaan varmaan viimeksi silloin kun oltiin Elinan kanssa fanittamassa HIM:n keikkaa ja siitä on varmaan 15vuotta. Kesän alussa Joni hommasi meille myös sähkömoperin ja sähköpotkulaudan ja niiden kanssa on kyllä aika kulunut mukavasti.
Toivottavasti sullakin kesä on sujunut mukavasti ja toivottavasti rajoitukset eivät ole sotkeneet kaikkia suunnitelmia kesältä. Osalla on varmasti ollut kovia päätöksiä kesäjuhlien, varsinkin häiden suhteen pitääkö juhlat myöhemmin vai siirtääkö kokonaan. Eli niiden suhteen tsemppiä kaikille ja ihanaa loppukesää, toivotaan meille vielä aurinkoisia ja lämpöisiä kelejä. ☀️
Lämpöä. Siis sitä kaukomaiden lämpöä, jolloin on yölläkin lämmin. On ihanaa että ne vaatteet millä aamulla lähdet liikenteeseen, tarkenet tulla vielä samoilla vaatteilla myöhään illalla hotellille. Tämä ei vaan onnistu, ei sitten millään kotimaassa.
Aamupala! Valitsemme aina majoituksen aamupalalla, jos se vain on mahdollista. Mikään ei ole parempaa kun mennä valmiiseen pöytään ja näistä valmispöydistä se aamupala on vaan paras.
Lenkkimaisemat! On ihan erilaista lenkkeillä palmujen alla, upeilla rannoilla tai aivan uusissa kaupunkimaisemissa, kuin niissä omissa samoissa ympyröissä päivästä toiseen. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.
Uinti. On ihana uida pitkäkin pätkä, kun lämpöä riittää ennen uintia, uidessa ja uinnin jälkeen.
Kulttuurit. Uudet kulttuurit jaksaa aina hämmentää kerta toisensa jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Apteekit! Tämä on jo vähän vitsikin, mutta tykkään aivan älyttömästi kierrellä ulkomailla apteekeissa.
Huolettomuus. Se nyt ei toki hirveästi poikkea mun arkimeiningistä. Tarkoitan tällä ehkä enemmän sitä, että kuinka huoletonta on hypätä skootterin, auton tai pyörän kyytiin ja katsella mitä kaikkea kaunista tulee vastaan.
Seikkailu. Joka paikasta pitää saada mahdollisimman paljon irti. Seikkailuksihan päivät silloin menee.
Shoppailu. Puolet vaatekaappini sisällöstä on ulkomailta. Ulkomailta löytyy kaikkea uniikkia ja sen takia olen aina valmis pari päivää siihen uhraamaan.
Ihmiskohtaamisia. Maailmalla sattuu ja tapahtuu ja ihmiskohtaamiset on aina ikimuistoisia. Kun kommunikointia käydään ja yhteinen kieli ei välttämättä ole aivan sama, niin kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa sattuu matkan varrella.
Auringonnousu ja auringonlasku. Vaikka niitä on monia nähnyt, silti ne ovat aina uudestaan ja uudestaan mykistävän kauniita ja ainutlaatuisia.
Hyvinvointia. Ulkoimailla tulee voitua aina hyvin. Energiaa on enemmän liikkumiseen ja touhuamiseen. Lomalla en myöskään laske joka penniä, niin tulee enemmän käytettyä kauneushoitoja ja hierontoja ym. Kohteesta riippuen tietysti.
Kotiinpaluu. Rakastan maailmaa ja kaikkea ihanaa mitä siellä on. Koti on kuitenkin koti ja matkustaessa oppii arvostamaan kaikkea mitä itsellä on. Siksi kotiinpaluun tunnetta on myös ikävä, koska aina täytyy käydä kaukana että näkee lähelle.
Tässä vain muutama asia, mitkä jo vähäsen koputtelee takaraivossa.
Ikävä on jo seikkailuja.
Kuulostaako tutulta? Jos tykkäät reissata, mitä sinulla on ikävä maailmalta?
Texasin maisemista lennettiin suoraan Miamin upeille rannoille. Lento näiden välillä kestää 2,5 tuntia. Olihan se vähän niinkuin olisi maata vaihtanut. Lämpöero oli ainakin huomattava, Miamissa alkoi jo tarkenemaan.
Lämpöinen South Beach Miamissa.
Kentällä meitä oli vastassa EKI travelsin oma Eki. Jos kaipaatte opasta Miamiin, suosittelen Eki travelsia täydestä sydämestäni. http://www.ekitravels.com Eki oli opas vailla vertaa; miellyttävä, helposti lähestyttävä, huumorintajuinen ja kaikki huomioon ottava. Ja tietenkin näytti meille kaikki kivat paikat Miamissa.
Majoituimme Miamissa South Beachillä, RIU hotellissa. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja jostain syystä yllätyin siitä, että hiekka oli oikeasti aivan vitivalkoinen ja ranta oli todella siisti. Tästä RIU hotellista täytyy erikseen mainita se, että ruoka täällä oli aivan älyttömän hyvä ja buffet illalla ja aamulla todella kattava.
Miamissa riittää ihmeteltävää ja uskonkin, että tämä on myös yksi sellaisista paikoista mistä löytyy joka kerta jotain uutta. Meidän ensimmäinen päivä kului täällä Miamia kierrellen. Käytiin Ocean Drivellä, Lincoln roadilla ja ihmeteltiin kovasti Art Decoa. Veneellä kiersimme Star Islandin, Hisbicus Islandin ja Palm Islandin. Täältä löytyi talot niin Julio Iglesiakselta kun P.Diddyltäkin. Aikamoisia kartanoitahan nämä olivat.
Maisemien ihailua.
Seuraava retkipäivä suuntautui kohti Clewistonia. Siellä tutustuimme sokerintuotantoon ja ihmettelimme kuinka valtavan kokoisia sokeriruokokasvit olivat. Täällä myös konkretisoitui se, kuinka lähellä alligaattorit saattavat olla. Aivan tienreunassa se päivysti. Hui. Tällä samaisella reissulla kävimme myös sitrushedelmätehtaassa ja enpä ole eläissäni nähnyt niin paljon appelsiineja.
Suurtakin suuremmat sokeriruokokasvit.
Seuraava yö vietettiinkin Arcadiassa. Aamun valjetessa Arcadiassa, revin Jonin väkisin ylös koska halusin lähteä juoksulenkille. Vielä tänä päivänäkin välillä aamuisin kun lähden lenkille, muistuu mieleen tämä aamu. Se muistuu mieleen jostain tietystä tuoksusta, auringosta, hiljaisuudesta tms. Sillä tämä aamu Arcadiassa oli täydellisen auringonnousun aamu, ilmassa oli pieni sumu ja vallitsi aivan täysi hiljaisuus. Linnunlaulua lukuunottamatta.
Ikimuistoinen Arcadian aamulenkki.
Tämä päivä meillä kului Lipizzanhevosten kanssa. Paikka jossa vierailimme oli; Hermann`s Royal Lipizzan Stallions. Ja siellä oli siis vain upeita valkoisia Lipizzanhevosia. Amerikkalaisethan ovat todella isänmaallisia ja niin täälläkin ennen esitystä noustiin laulamaan kansallislaulu. He myös rukoilivat ennen esityksen alkua, sama juttu oli myös Texasissa ennen hevoskisojen alkua.
Nämä upeat ilmestykset ❤️Taitavia kavereita.
Mayakka City oli meidän seuraava kohde. Täällä tutustuimme maitotilaan, mutta itseäni kiinostavampaa tässä kohteessa oli aidot Amissit. Niitä oli paljon ja oli mielenkiintoista nähdä heidät, koska heitäkin on nähnyt vain televisiossa. He eivät antaneet kuvata, joten ikuistettua en heitä saanut.
Mayakka citystä palasimme takaisin Arcadiaan katsomaan RODEOTA. Ainakun tätä on elokuvista katsonut on tullut mietittyä, että onko se meno noin villiä. Ja sehän oli juuri niin villiä. Ja se ihmisten meteli. Onneksi minä tapaan kantaa aina korvatulppia mukana niin sai edes Julia korviin helpotusta. Tunnelma oli kyllä upea ja yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä. Välillä se oli kyllä vähän rajua, mutta kokemuksena kuitenkin ainutlaatuinen ja hieno. Oli upeaa seurata ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä. Rodeosta selvittyämme alkoi pitkä matka takaisin Miamiin.
Onneksi oli korvatulpat.Pysyisitkö kyydissä?
Miamissa kävimme tutustumassa mieheen nimeltä Robert. Saimme kuulla hänen tarinansa siitä kuinka hänestä oli tullut yrittäjä. Hän oli aloittanut kaiken myymällä tienvarressa kurkkuja, jotka oli meinattu heittää pois. Kova bisnesmies jonka vaurastuminen oli lähtenyt muutamasta kurkusta. Hän ei ollut koskaan koskenut tietokoneen hiireen eikä hänen bisneksessä käytetty kassakoneita, vaan kaikki laskettiin käsin. Aika hyvä tarina siinä mielessä, että ei se vaurastuminen vaadi suurta pääomaa vaan siihen voi riittää pari kurkkuakin.
Robertin rahakas bisnes.
Schnebly Redland`s Winery & Brewery oli viinitila missä vierailimme. Tila oli todella kaunis ja voisin kuvitella, että siellä järjestetään paljon juhlia. Siellä oli myös paljon isojakin liskoja, jotka olivat todella kesyjä. Tilaan tutustumisen lopuksi täällä pidettiin viinitasting. Heidän erikoisuutensa oli se, että kaikki viinit oli tehty avokadosta ja kaikki olivat valkoviinejä.
Schnebly viinitila.Kesyt Iguaanit.Upea miljöö.
Yksi Miamin kohteista missä vierailimme oli Everglades National Park. Eli alligaattoripuisto! Suokoptereilla siellä ajelimme ja katselimme alligaattoreita. Tältä reissulta hymyn saa huulille meidän suokopterin kapteeni Tanya. Hän kyllä eli työlleen ja söi siinä elävän madonkin yhtäkkiä. Kopterilla kuljettiin kyllä välillä aika lujaakin. Pakkohan se tietysti oli, että nähtiin alligaattoreita. Maistoimme myös alligaattorin lihaa. Se oli yllättävän maukasta.
Siellä se uiskentelee aivan vieressä.
Vielä ennen kotimatkaa kävimme illallistamassa Miamin Hard Rock Casinolla. Oli kyllä paikalla kokoa ja ruoka ei pettänyt täälläkään. Kiva lopetus upealle reissulle ennen kotimatkaa.
Nämä oli päässyt tämän Hard Rock Cafen seinälle.
Ajatuksia Miamista. ”Värikäs” paikka, missä varmasti kaikille löytyy jotain. Vaikka näin paljon, se oli vain pintaraapaisua siitä mitä kaikkea siellä on. Ihmiset ovat todella hyvässä kunnossa täällä! Siis fyysisesti näkee, että kuntoiltu on. Mutta tietysti siinä aamulla juostessa South Beachillä kohti Ocean Driveä, en ihmettele sitä. Puitteet ovat kertakaikkiaan mahtavat kuntoiluun.
Lenkkeilyä South Beachilla.
Miami Faktaa:
Floridan osavaltion toiseksi suurin kaupunki Jacksonvillen jälkeen
Suurin kaupunkialue
Monta televisiosarjaa on kuvattu Miamissa. Esim: Dexter, Miami Vice ja myös O.C: tä on kuvattu täällä. CSI Miamia sen sijaan ei ole kuvattu Miamissa
Näin kun uusia reissuja ei pääse tekemään, on aikaa muistella kaikkia ihania seikkailuja. Tässä kerron minun ehdottomasta lempikohteestani Texasista. Jos nyt saisin päättää ihan minne tahansa lähtisin uudestaan jo käydeistä paikoista, se olisi ehdottomasti Texas.
Texas.
Osallistuimme maaliskuussa 2017 hankkijan maatalousmatkalle Yhdysvaltoihin. Tämän reissun ja Juhani Rahkosen luotsaamana pääsimme tutustumaan tähänkin upeaan paikkaan, joka jätti kyllä ison jäljen sydämeen.
Pienempänä haaveilin aina Smallvilleä katsoessani, että pääsisin katsomaan joskus näitä isoja tynnyreitä. Stockyards station tarkoittaa suomeksi karjapihaa.
Meidän ensimmäinen stoppi perillä oli; Fort Worth. Fort Worth on Texasin osa, Tarrantin piirikunnan pääkaupunki. Fort Worth antoi heti aidon ja idyllisen kuvan Texasista. Western oli katukuvassa todella näkyvänä. Ja niinkuin elokuvissa, niin ihmiset oikeasti kulkevat siellä koko ajan bootsit jalassa ja stetsonit päässä! Itsellekin sieltä bootsit jalkaan jäi. Kaupat olivat täysin western painotteisia, mitään henkka maukkaa täältä ei löytynyt. Ihmiset olivat aivan älyttömän ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ja eläimiä tottakai oli paaaljon.
Fort Worth.Stetson hatuista pidettiin hyvä huoli.Paikallinen nahkapaikka.Ihastuttavia puutöitä näki kaikkialla.
Ensimmäisenä ”retkipäivänä” tutustuimme kiertoajelun merkeissä Dallasiin. Tutustuttiin mm. John F. Kennedyn murhapaikkaan. Murhahan tapahtui 22.11.1963, Kennedyn ollessa vain 46-vuotias. Hän oli muuten Amerikan historian 35.presidentti ja nuorin semmoinen. Päivä kului mukavasti maisemia ja nähtävyyksiä katsellen.
Dallasin härät.Historiallinen 501 Elm Place.John F. Kennedyn murhapaikka.
Fort Worthiin palattuamme kävimme katsomassa paikallisia hevoskisoja ja karjanajoa. Karjanajo sujui ongelmitta ja oli kyllä upean värisiä ja rauhallisia eläimiä.
Paikallista karjanajoa.Yksi matkan parhaimmista hampparimestoista: Trailboss burgers
Illan saapuessa, ikimuistoinen Barbara nouti meidät hotellilta ja kuljetti meidät bussilla Southfork Ranchille. Southfork Ranch on maatila, missä Dallas sarja on kuvattu. Upea ja nostalginen paikka, vaikka itse sarjaa en ole seurannutkaan. Southfork Ranchin historia oli mielenkiintoinen. Sillä on ollut monia omistajia, joista yksi oli uhkapelannut tämän tilan. Sillä hetkellä sen omisti joku miljonääri. Tiesitkö muuten, että alkuperäisen Dallas ohjelman kaikki sisäkohtaukset on kuvattu studiossa, eikä lainkaan tilalla. Vasta vuoden 2012-2014 kaikki kuvaukset tehtiin tilalla. Lavasteet siellä olivat edelleen viimeisen kohtauksen jäljiltä.
Dallas/ soutfork ranch. Näyttelijöiden maskeeraustuolit löytyivät Dallas museosta.Sarjan päähahmoja.Lavasteet ovat viimeisen kohtauksen jäljiltä.Samoin tässä.
Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan maatilaan nimeltään; Pine Ridge Ranch. Tämän omisti todella vanha pariskunta, jotka olivat omistaneet koko elämänsä karjatiloille. Tämä oli heidän viides tilansa, jonka he olivat kunnostaneet. He kasvattivat omaa lihakarjarotua, nimeltään Simbras. Juttelin miehen kanssa ja hän kertoi suoraan olevansa todella varakas. He omistivat myös huoltofirman kaupungissa, joka työllisti monia ihmisiä. Todellinen bisnesmies, keneltä ei huumorintajua puuttunut.
Pine ridge ranchilla meille oli järjestetty tällainen kyyti, millä tutustuttiin tilaan. Tilaa oli missä temmeltää.
Tutustuimme samalla reissulla myös farmiin 44. Tätä ei ainakaan pienuudella oltu pilattu, pelkkää laidunmaata oli 3000hehtaaria. Farmi 44 omisti myös oman ravintolaketjun 44steaks ja he olivat saaneet yhdestä sonnista parhaimmillaan puoli miljoonaa dollaria huutokaupassa. Isoja bisneksiä.
Farmin jälkeen meidän matka jatkui kohti Templeä. Täällä yövyimme pari yötä. Täällä ollessamme vierailimme Wacossa. Dr. Pepper juoma on muuten syntynyt Wacossa vuonna 1885.
Wacossa vierailimme Homestade Farmilla. Homestade Farmi oli kristillinen yhteisö. Tämä farmi toimi muihin verrattuna melko omavaraisesti. Heidän suurin työkoneensa oli hevonen. Oli upeaa olla vankkureiden kyydissä ja minä pääsin vieläpä ajamaan niitä! Onneksi hevoset tiesi mihin mennä. Omavaraisuus näkyi siinä, että he kasvattivat kaiken itse. Olihan se heidän yrttimaansakin aikamoisen upea. Mielenkiintoiseksi paikasta teki myös se, että siellä oli erilaisia työpajoja. Sieltä löytyi taoantapaja, näppärästi siinä takoja esitti meille kuinka koukku taotaan. Löytyi myös puuverstas ja savipaja. Savipajassa halukkaat pääsivät kokeilemaan saviruukun valmistusta. Siellä oli myös lankapaja ja kuinka mielenkiintoista voi langankin valmistus olla. Aivan älyttömän mielenkiintoinen paikka omavaraisen elämäntyylinsä ja toisinajattelunsa takia.
Yrttien kasvun ihmettelyä.Oregano oli vain yksi monesta viljeltävästä.VankkuritLangan valmistusta.Valinnanvaraa oli saippuoissa ja kuorintatuotteissa.
Wacosta palasimme takaisin Fort Worthiin. Täällä yövyimme hotellissa nimeltään Stockyard Hotel. Tästä maininta sen takia, että tässä samaisessa hotellissa on yöpyneet aikoinaan myös kuuluisat Bonnie & Clyde. Hotellissa oli todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. lattian narina oli kyllä aivan kauhuelokuvan tasoa ja täällä hotellissa keinutuoli nurkassa toi oman jännityksensä. Hotelli oli jotenkin sen oloinen, että se keinutuoli olisi voinut alkaa vaikka keinua ilman että siinä keinuttelee. Sänky ja peitot olivat täällä isommat kuin missään muualla ikinä. Melkein piti kartta piirtää, että löysi aamulla Jonin. Alakerran baari oli länkkärityyliin sisustettu. Baarijakkaroina toimi lännensatulat ja baaritiski oli kyllä kerrassaan upeaa puutyötä. Iso suositus tälle hotellille.
Harvasta hotellista löytyy kunnon saapasrenkeä.Tässä keinustuoli mistä mainitsin.Astetta prameammat baarituolit. Huomaa myös biisonin pylly baaritiskin takana.Reissulaiset.
Texasissa viehätti eniten elämäntyyli. Se on juuri niin rentoa kun elokuvat antavat ymmärtää. Ja ikuisena hevostyttönä tietysti on ihanaa kun niitä hevosia on niin paljon ja että ne oikeasti matkustaa siellä avonaisessa trailerissa auton takana. Ravintolat on just niin jenkkiläisiä ja piirakat just niin isoja. Jotkut paikat tekevät suuremman vaikutuksen kun toiset ja Texas on mulle se lämmöllä muistettava ja joskus uudelleen palattava. Pääsisikö sinne vaikka hevostilalle muutamaksi kuukaudeksi apulaiseksi? Sitten joskus.
Parasta on hevoset.Vankkurit
Jos haluat kokea rennon letkeää meininkiä ja ystävällistä ja lämmintä palvelua, unohtamatta ikimuistoisen erilaisia shoppailumahdollisuuksia, kannattaa käydä Texasissa. Täältä saa kaiken tämän lisäksi myös hyvää ruokaa ja erilaisia majoittumisvaihtoehtoja. Texasia (kin) on vaikea selittää, sekin täytyy kokea.
Texasin hyväntuulisuus oli tarttuvaa.
Texas faktaa:
Pinta-alaltaan Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio heti Alaskan jälkeen
Pääkaupunki: Austin
Suurin kaupunki: Houston
Texas ei omista virallista kieltä
Aikaero 6,7 & 8 tuntia
Ilmasto pääsääntöisesti lämmin ja kuiva
75% maasta on peltoa
Asukkaita 25 145 561 + 1,2 miljoonaa siirtolaista
Hankkijan matka jatkuu tästä Miamiin, siitä kerron teille seuraavassa postauksessa.
Olen aina ollut todella tarkka ihonhoidostani, jo ihan pienestä pitäen. Omiin ihonhoitorutiineihin kuuluu hyvä ja säännöllinen hoito. Muistan joskus nuorempana kun kasvoissani oli n. viisi näppylää, juoksin heti lääkärille joka sitten määräsi minulle rasvan joka kuivatti näppylät. Muistan vieläkin tämän rasvan nimen; skinoren. Onneksi lääkäri oli tuttu ja ymmärsi nuoren naisen huolen, vaikkakin se oli ihan normaalia ihon käyttäytymistä niinkin nuorella naisella. Olen jokatapauksessa onnekas siitä, että olen saanut hyväkuntoisen ihon, mikä ei vaadi mitään erikoiskäsittelyjä.
Mitä on sitten hyvä ihonhoito? Uskon tässäkin asiassa siihen, että se on hyvin yksilöllistä. Itselläni on sellainen työ, että meikkiä tulee käytettyä päivittäin. Tämän takia ihonhoitotuotteet pitää myös olla hyvät ja ravitsevat. Itse olen kokeillut jos jonkinmoista tuotetta ja olen nyt jo toista vuotta käyttänyt Exuviancen ihonhoitosarjaa. Löysin tämän sarjan silloisen kosmetologini kautta ja se oli kyllä menoa ensi kokeilusta alkaen. Olen myös todella innostunut Filorgan ihonhoitosarjasta, mutta siitä en ole päässyt testaamaan kun vasta hydra ja timefiller maskeja. Mutta juuri näiden maskien takia sarja kiinnostaa minua todella paljon. Teen oman postauksen tuotteista erikseen, koska minulla on paljon lempparituotteita.
Päivittäisistä ihonhoitorutiineista voi tehdä itselleen aika helpot. Normaali työ arkiaamuna pyyhin kasvot kasvovedellä ja levitän päivävoiteen ja silmänympärysvoiteen. Näin keväällä ja kesällä itselleni on tärkeää, että päivävoiteesta löytyy myös aurinkosuoja. Arkena pyrin myös käyttämään kevyempää meikkivoidetta, ettei se kuivattaisi ihoa niin paljon. Tämä voi kyllä olla itsensä huijaamista, mutta ainakin yritys on kova.
Illalla kun on puhdistuksen aika, siinä ehkä tärkein elementti on putsari. Mitä tekee hyvillä tuotteilla jos laittaa ne kasvoille mikä on vielä meikissä? Puhdistusaineen löytäminen omille kasvoille sopivaksi on tärkeää. Itselläni lukuisten etsintöjen jälkeen ihan ykköseksi on valikoitunut Tony Molyn timeless ferment snail foam cleanser. Tämä sopii juuri minun iholle, ainakin tällä hetkellä. Se puhdistaa kunnolla, eikä tee ihosta kireän tuntuista. Sen koostumus on myös miellyttävä. Hyvä mittari sille onko putsari hyvä on se, että sinulla on valkoinen pyyhe. Jos pyyhkeseen kasvoja kuivatessa jää meikkiä tai epäpuhtauksia, putsari ei putsaa kunnolla! On muutenkin kamalan näköistä jos kylpyhuoneessa roikkuu pyyhkeitä jotka on aivan meikkivoiteessa, tyynynliinoista puhumattakaan. Pyyhkeen ei ole tarkoitus kun kuivata, veden ja putsarin putsata! Puhdistuksen jälkeen levitän silmänympärysvoiteen, seerumin ja yövoiteen.
Nämä ovat arkiset rutiinit. Näiden lisäksi pyrin käymään vähintään kahdesti vuodessa ihonpuhdistuksessa. Tässä olisi kuitenkin parannettavaa, koska näin ei joka vuosi kuitenkaan ole. Jotenkin se tahtoo jäädä aina välillä. Nytkin olen ollut menossa jo maaliskuusta asti, mutta koska korona niin ei ole tullut mentyä. Ja ihonpuhdistuksen lisäksi olisi kiva käydä välillä vaikka vain jossain tehokosteuttavassa hoidossa. Kyllä, ison summan saisi uppoamaan rahaa jos vain on valmis siihen. Mutta hyvä vaihtoehto on se mihin itse pyrin, että kerran kuussa hemmottelen kasvojani maskilla (tällä hetkellä filorga). Uskomattoman tehokkaita nekin ovat. Ja saunaan mennessä laitan välillä kasvonaamion.
Hyvä keino vähän syvempään puhdistukseen on konjac- sieni. Niitäkin on lukuisia vaihtoehtoja, itselläni tällä hetkellä käytössä punainen joka on väsyneelle ja samealle iholle tarkoitettu. Sientä voi käyttää päivittäin, itse en käytä kuin 1-2 krt viikossa.
Sitten on tietysti nämä itsestäänselvät asiat. En ole koskaan polttanut, enkä juonut kahvia. Ravinnolla on suuri osuus myös ihon kunnossa. Syömällä terveellisesti iho pysyy kunnossa. Dieetillä ruokavaliosta riisutaan kaikki pois, se näkyy kyllä ihosta. Se on huonokuntoinen ja väsynyt. Epäterveellinen/ liikasyönti tulee kyllä helposti ulos naaman kautta.
Aurinko! En ole onneksi koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Rakastan lämpöä ja aurinkoa, mutta en ole koskaan ollut auringonottaja. Viihdyn paremmin varjon alla. Ja varjonkin alla ollessa aina hyvät suojakertoimet. Joskus on laiskottanut rasvaaminen, mutta pari kertaa kun kärvähtää niin ei laiskota enää ollenkaan. Vaikka auringonotto tuntuisi siinä hetkessä hyvältä, vanhemmiten se ei kylläkään tunnu eikä varsinkaan näytä enää hyvältä. Päivettyminen näyttää kaikilla kauniilta, kannattaa se kuitenkin tehdä hyvillä aurinkosuojilla. Oikein hankittu päivetys tuntuu myös kestävän kauemmin. Suosin aurinkorasvoissa apteekin tai kosmetiikkaliikkeen tuotteita. Niiden massat on jotenkin ”paksumpaa” niin niitä ei tarvitse olla lisäämässä koko aikaa.
Riittävä uni ja lepo vaikuttaa kaikkeen, eli myös ihoon. Omat unet on 8-9 tunnin välissä ja siinä ei ole yhtään liikaa.. Tietenkin on poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti näin. Ja kaikkihan tietää, että alkoholi ei ainakaan paranna ihon laatua. Ei lasi tai pari viiniä silloin tällöin kaada kaikkea, mutta jokaviikkoinen krebaaminen alkaa näkyä ja tuntua muuallakin kun ihossa.
Itse annan myös ihon levähtää. Jos minulla on vaikka vapaapäivä, niin annan ihon olla vain enkä tee sille mitään. Ajattelen asian jotenkin niin, että ei ihoa saa myöskään liikaa ylihoitaa. On tärkeää, että iho saa erittää omaa taliaan jonka ajattelen myös pitävän ihon terveenä ja kimmoisena.
Ihon saa näyttämään kauniilta myös kun pukee hymyn huulille ja pitää mielen positiivisena, eikä murehdi liikoja elämänmenoa.
